Maltillisen oloinen kuva, kohtuu rasvatyyntä veden pintaa jossa kevyttä hohtoa pilvitaivailta. Suorien sora(rantaloma)teiden mittakaava(i)sta harhaa, vuodenajan ja kuvan skaalan paljastaa pelkkä koivuinen lehti. Näitäkin (rantaviivojen suippoja, vihreydestään himmentyneitä aurinkoja) lisää. Jälkikirjoitus: Perskules, sahasivat Lauri Viidasta(kin kimpaleen) palasen, ihan(ien? ropojen tähden) suomen manses(winses?)terissa.
Tässä on ideanpoikasta. Kuvaotsikosta poiketen ei kuitenkaan pienintäkään obligatorista syytä tai kiirusta julkaista; pikemminkin niin, että kaikessa rauhassa voi kehitellä ideaa vielä hyvinkin pitkän kotvan, minkä jälkeen sitten voi rauhallisesti esitellä kuvan paikallisen valokuvausseuran tai taideyhdistyksen kevätnäyttelyn esikarsintasarjassa.
Obligatorinen siinä mielessä, että syksyllä on ihan obligatorista ottaa niitä "syksyn värit"-kuvia. Sinun kommenteissasi on muuten niin ihana patronisoiva sävy. Arvostan suuresti! Tulee aina ukki mieleen.