Tämä jäi vaivaamaan, kun törmäsin lauseeseen "The company is also keen to point out that the lens's colour balance is virtually identical to the ISO recommended reference values." Mä olen ollut aika paljon sillä kannalla, että lasiosien vaikutus väreihin (pois lukien taittuminen) on äärimmäisen olematon ja asiasta puhuminen on enemmänkin hifistelyä. Mutta että siis sekä yksi suurimmista kameravalmistajista ja ISO standardisoimisjärjestö noteeraavat ilmiön. Mun on täytynyt olla aivan pihalla asiasta. Näkeekö tuon ihan silmillään ilman erityisiä kommervenkkejä? Jos otetaan kaksi 50mm objektiivia ja verrataan niiden antamaa värimaailmaa, niin onko erot havaittavia kuvissa? Vai onko jokin toinen polttoväli, jossa ilmiö tulee helpommin esille? Selviääkö testistä 64v. silmillä?
http://www.overgaard.dk/pdf/Leica-M-Lenses-Their-Soul-and-Secrets_en.pdf : "The International Standards Organization has introduced standard #6728, which is called: “Determination of ISO color contribution index” (ISO/CCI) in 1983. To start somewhere, the ISO analyzed 57 typical camera lenses of high quality in 1979 and used the average relative spectral transmittance values as a base figure: the ISO standard camera lens." Tuollaiset standardit olivat tietysti relevantteja vaativissa tarkoituksissa filmiaikana, kun piti tietää, mitä filmi tekee, mitä objektiivi ja niin edelleen. Saksalaiseen hifistelyyn kuuluu standardien mainitseminen aina, kun mahdollista.
Objektiiveja on eri aikakausilla ja erinäisiä sovelluksia varten korjattu joko yhdelle, kahdelle, kolmelle tai jopa neljälle aallonpituudelle. Luulisi kuvanlaadun paranevan ainakin terävyyden osalta koko ajan korjattujen värien lisääntyessä. Mulla on ollut pari APO-korjattua (Sigman 150-millinen telemakro ja Sneijderin APO-Symmar 210mm) sekä yksi prosessilinssi ja kaikki edellä mainitut ovat olleet sekä värintoistoltaan että terävyydltään aivan "silminnähden parempia objektiiveja.
Onko tuon taittumisen (chromatic aberration, CA, chromatic distortion, spherochromatism) korjauksen lisäksi jotain, joka vaikuttaa. CA:han on helposti havaittavissa kehnommillakin silmillä. Ainakin jos hieman suurentaa kuvaa. Esimerkiksi 600nm ei läpäise lasia yhtä hyvin kuin 400nm, jolloin lasi vääristäisi väribalanssia. Todennäköisesti näin onkin (tuskin päästökaista on aivan tasainen näköalueellakaan), mutta onko se silmin havaittavaa. Ja jos on, niin onko sitäkin (objektiivin kokonaispäästökaistaa) korjattu jossain objektiiveissa.
Näkee. Ota valkoinen paperiarkki ja laita se hyvin valaistulle pöydälle. Ota objektiivi käteen paperin ja silmän puoliväliin siten, että katsot objektiivin takapään suunnasta sen läpi näkyvää paperin väriä. Jos objektiivi läpäisisi valoa täydellisesti, olisi linssien läpi tuleva valo yhtä kirkas ja saman värinen kuin suoraan paperia katsomalla. Etenkin 70-luvun filmiajan valovoimaisilla normaaliobjektiiveilla näkymä on kellertävänruskea. Ominaisuus johtuu siitä, että korkeataitekertoimiset lasit läpäisevät huonommin lyhyitä - siis sinisiä - valonsäteitä, jolloin valo vääntyy sävyltään kellertävänruskeaan suuntaan. Ilmiötä kompensoidaan linssien pinnoituksella, jolloin paremmin läpi kulkevia aallonpituuksia vaimennetaan lievästi. Kaikki vakavasti otettavat objektiivivalmistajat toimivat näin. Nykyaikanakin tämä ilmiö tulee vastaan, sillä nykyään yleisesti käytettävät korkeataitekertoimiset ekologiset optiset lasit ovat tämän ominaisuuden suhteen lievästi huonompia kuin menneitten sukupolvien lyijypitoiset laadut. Kromaattiset aberraatiot ovat eri juttuja, joilla ei ole tekemistä objektiivin läpi kulkevan valon värimaailman kanssa. Yleisesti ottaen optisissa laseissa valon läpäisevyys paranee aallonpituuden kasvaessa. Objektiivien, uv-suodattimien, polarisaattoreiden ja muiden lisälasien vaikutusta voi myös kokeilla kuvaamalla. Kameran asetuksista siirretään valkobalanssin asetus pois auto-asennosta ja kuvataan vakiovalaistua vaaleata kohdetta. Kuvankäsittelyohjelman pipetillä sitten tutkimaan rgb-arvoja ja niiden keskinäisiä muutoksia. Jaava: Kokeile ja kerro tuloksistasi. Näkevätkö nuoret silmäsi asian? Hannu Määttänen
Piti haeskella netistä kuvia linssilasien läpäisevyydestä (transmittance), mutta vastaan tuli lähinnä kaikkea muuta Löysin kuitenkin kuvan, jossa näkyy pinnoittamattoman BK7-lasin transmittanssi versus aallonpituus: Pinnoittamattoman BK-7:n läpäisy (sininen käyrä) näkyy olevan 400nm kohdalla noin 95,5% ja 700nm näyttää noin 96% (ihmisen näkemä kaista). Kyllähän tuon puoli prosenttiakin jo luulisi näkyvän väribalanssissa (vaikka kirkkautena ei ero suuri olekaan, mutta yhdessä linssissä on jo kaksi pintaa). Jos kennolle pääsee kuitenkin laajempi kaista, niin lopputuloshan on monimutkaisempi. Kuvassa on myös muutaman pinnoitteen vaikutus läpäisevyyteen. Niissä onkin jo rajua riippuvuutta aallonpituudesta (jopa 4%). Luulis tuollaisen pinnoitteen vaativan sitten myös rajua vastakkaissuuntaista kompensointia. Tämä täytyy vielä kokeilla!
Itse ainakin törmäsin erilaiseen väritasapainoon kun vertailin vuosia sitten Canon 5D:llä kahta objektiivia. Ne olivat Summilux-R 50 ja Nikkor 50/1,2. Nikkor oli lämpimämpi ja Leitz kylmempi. Leitz oli vuodelta 1980 ja Nikon luultavasti samaa vuosikymmentä.
just katselin 50mm laseja sonyyn sovitaen erilaisia ja värierot youtube videossa tasoajos se hifistelyä niin ei mikään ihme että kukat ja yms näytää jossain kirjoissa oudolta. kamala ero taustan vihreissä ja eisneessäkin jokakuvassa oli. En en sanoisi hifistelyä. Noh ainakin jos dokumentoija. En muista mitkä olimieleen mutta yksi lylläritaisi ollaCanon FD 1.4. ja NIkkor ja Pentax josta siiskaikista pidän. Tosin reuna toisto oli jossian kanssa isolla aukolla kauheaa. ja mistleen 1.5x cropin runko.