Millehän etäisyydelle optiikan paras piirto sattuu ja säädetäänkö se erikseen esim. eri polttoväleille? Makro-optiikat ovat selkeitä, ne on optimoita lähietyisyyksille, mutta miten esim. normaalioptiikka? Jos paras piirto on esim. aukolla 8, niin mikä olisi tuon aukon ihanteellisen tarkennusetäisyys? T Jukka
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Prime objektiiveilla ei kai optimaalinen tarkennus etäisyys muutu kovinkaan paljoa himmennettäessä. Selvää kai on, että teleobjektiiveilla paras tarkkuus saavutetaan pitemmillä etäisyyksillä, normaali objektiivilla normaalietäisyyksillä ja makroilla, kuten sanoit, lyhyillä etäisyyksillä. Laajakulmilla ei kai ole niin kauhean tärkeää, mikä on se optimaalinen tarkennusetäisyys, koska maks aukot yleensä pienenee lähdettäessä normaaliobjektiiveista laajempaan suuntaan (syvyysterävyysalue siis kasvaa sekä pienemmän aukon, että lyhyemmän polttovälin takia), ja käyttöalue on kaikkea maisemista jopa lähikuviin. Tässä nyt yhtä täsmällistä tietoa kuin tuolla muotokuvasaitilla pidetään ns. riittävänä
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Objektiivin suunnittelussa laskenta tehdään jollekin suurennussuhteelle. Siitä tietysti sitten seuraa kuvausetäisyys, jos polttoväli on fiksattu. Makroilla se suurennussuhde voi olla 1:1 tai 2:1, normaaliopiskoilla ehkä 40:1. Joku varmaankin tietää, mikä on tavallisin käytäntö. Joka tapauksessa se on yksi valintoja, joka on tehtävä opiskan suunnittelun pohjaksi.
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Saattaa olla. Vaikka / koska en tiedä asiasta mitään, en usko tuota sekuntiakaan. Yleensä ei olennaista ole yksi optimi, vaan hyvä toiminta laajalla alueella -- ja sellaisen toteuttamiseen tarvitaan iso määrä linssejä ja tietokoneet räknäämään. Tilanne on vähän sama kuin vaikkapa autojen moottoreissa. Simplistinen akustinen laskenta voisi vuode n 1912 suunnittelijalle osoittaa, että paras vääntö saadaan jollekin kierrosluvulle. Mutta sellainen ei ole vuosikymmeniin ollut suunnitteluperustana, vaan vääntökäyrän muoto ja ulottuminen jostakin jonnekin. Optiiikan oppikirjassa on tilanne tietysti toinen kuin Nikkorin suunnittelukonttorissa....
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Olikos se niin että doffi oli kaukana laajempi kun lähempänä? Mitenkä kuvaaja haluaa doffia hyödyntää on varmasti lähtökohta tarkennus kohdan valintaan. Missä etäisyydessä mikäkin opiska on parhaimmillaan on kyllä mielenkiintoinen asia. Eikö kukaan amerikan ihmehemmo ole asiaa missään netissä kertonut. Joku joka on hyvä noita linkkejä kaivamaan vois etsiä.
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Usko tai älä, aina on olemassa optimi etäisyys, haluat sitä tai et, ja se ei liene synny vahingossa nyky ohjelmien avulla.
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Nikon on tehnyt (ja moni muukin) joihinkin objektiiveihin etäisyyden mukaan korjaavan rakenteen. Nikonilla ensimmäinen tällainen oli 24/2.8 joskus 60-luvun loppupuolella. Nikonin termillä CRC eli Close Range Correction. Luullakseni siinä linssistössä liikkuu jokin tietty osa eri tahtiin muun linssistön kanssa tarkennettaessa.
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Juu, kehitys kehittyy. Myöskään asiasta mitään tietämättä arvailen kuitenkin, että niille tietokoneille on annettava joitakin lähtöarvoja suunnittelulaskennan lähdöilsi, ja tuo suurennussuhde on yksi niistä. (Tietokoneen ohjelmointikäskynä mikään muotoilu "tee hyvä laajalla alueella" ei oikein toimi...) Schneiderin esitteitä vilkaisemalla näkee, että kuvausvirheet on taulukoitu etäisyyksillä 1 m, 2,5 m ja ääretön, ja 1 m etäisyydellä ne ovat pienimmät. Ainakin sen voinee päätellä, että kyseiset opiskat ovat tarkimmillaan 1 m matkalla?
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Noita oli/on. Mamiya RB:n laajakantissa oli säätörengas, joka piti laittaa metrien mukaan noin suunnilleen, ja palkeella sitten tarkennettiin.
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Tarkennussysteemejä taitaa olla juurikin sen mukaan mitkä linssit muuttuu tarkennettaessa. Normi/vanhin/halvin lienee tarkennus, jossa koko linssipaketti liikkuu kuvatasoon nähden, siis esim. joku vanha halvempi 50 millinen objektiivi. Takalinssit voi liikua ja nimi on "rear focusing". Inner focusing on tuo systeemi jossa useampien linssien paikkoja muutetaan toisiinsa nähden, jolloin saadaan pidettyä parhaita ominaisuuksia yllä eri tarkennusetäisyyksille. Nykyään useimmat paremman luokan makrot on tehty tällä systeemillä. Tuolla hiukan lisää aiheesta: Focus Systems http://www.canon.com/camera-museum/tech/room/inner.html
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys ^ Niin siis tavallisin on ollut että koko linssistö liikkuu yhtenä pakettina. Minulla on tuo Nikkor 24/2.8 ja siinä kyllä päällisin puolin näyttää samoin tapahtuvan, mutta luullakseni CRC tarkoittaa vielä jotakin muuta sen lisäksi. Ei tuo CRC muuten käy järkeeni. Esimerkiksi CRC on 85/1.4 objektiivissa muttei 105/1.8:ssa. Päällisin puolin ei näy eroa! Hasselblad on julkaissut myös ilmeisesti optisesti vastaavaa: FLE laajakulmia, joissa on toinen tarkennuskierä jolla optimoidaan toisto etäisyyden mukaan.
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys "Most photographic lens designs are optimized for peak performance at large distances. The reason is simply that this suits everyday use. For applications such as landscapes, seascapes, cityscapes and the like, it is desirable to have a flat field and good sharpness across the frame at infinity focus. When an 'infinity' lens is used at closer focus, the optical performance suffers most in the corners. There are many close-focus applications where this is not very objectionable, for instance portraits or pictures of animals or plants. The subject then is a three-dimensional object that is typically not placed in a corner. User requirements are different for reproduction photography. For reproductions of paintings, documents, stamps, etc., the requirement is a flat field with uniform sharpness across the frame, but now not at infinity but at close to intermediate distances. Lenses optimized for infinity are not suitable for this task, but fortunately there exist dedicated lenses known as macro lenses. As expected, these perform less well at infinity. An elegant solution to combine the best of the two worlds is the use of floating elements. A lens design with floating elements has variable air spaces between two or more lens groups, which gives the designer more degrees of freedom for aberration control over the distance scale. Such a lens may perform fairly well both at close focus and at infinity. Some lenses branded as a macro lens even have their peak performance at infinity, but they are still very good at close focus." sivu: http://toothwalker.org/optics/lenstest.html
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Hyperfocal Distance and Depth of Field Calculator - DOFMaster josta löytyy myös selkeä vanhanajan taulukko kinoformaattiin Hyperfocal Distance Chart - DOFMaster
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Mitenkä tuo voisi olla "selvää"? Ja mitä tarkoittaa "paras tarkkuus"? Erotuskykyä, vääristymien puuttumista, värintoistoa, kontrastia...
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Kai ymmärrät, että väittämäni on pelkkää maalaisjärkeä, jos sitäkään...
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Miksei laajiksen parasta tarkkuutta sitten saavuteta äärettömässä? Laajuus ja äärettömyys sopivat hyvin yhteen...
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Sanoisin tähän, että paras tarkkuus saavutetaan kun optiikka on tarkennettu lähemmän silmän 17. silmäripseen. Tämä vain ihan kokemusperäisesti...
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Toihan nyt on ihan selvä juttu. Mutta: miltä etäisyydeltä? Siitähän tässä ketjussa oli puhe - missasitko?
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Riippu polttovälistä ja siitä onko kyseessä makro vai esim. 200-millinen
Vs: Objektiivin optimaalinen tarkennusetäisyys Viitannet varmaan niihin kaikkien nähtävissä oleviin kuvausvirheisiin, joita ei virallisesti ole, koska ne korjautuvat etäisyyden ollessa optimaalinen.