Tämä tullee olemaan kiistattomasti paras kamera http://www.fujirumors.com/wild-rumors-episode-3-fujifilm-x-pro2-with-aps-x-sensor-25-27-mp-and-compatible-with-current-xf-lenses-src-dc-home/
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Juu - tunnustetaan, että oli tarkoituksella vähän raflaava otsikointi. Tämä on kuitenkin mielenkiintoinen uutuus, jos ja kun siinä on käytetty sitä Fujin valtavirrasta poikkeavaa värisuodatustapaa tuottamaan omanlaisensa värimaailma.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Ensi vuonna, tähän aikaan minulla voi hyvinkin olla tuollainen. Laitoin jo kaiken uusiksi reilut pari vuotta sitten, kun Canon jäi. X Pro1 antaa sen, mitä 5D mark III (pl. pitkät teleobjektiivit), mutta paketti on paljon kevyempi kantaa. Ovat ehkä päätymässä samaan kuin Canon oman työjuhtansa kanssa teki jo, kun 5D:tä on nyt useampi versio. Tuon huhun mukaan X Pro:ta tulisi kaksi eri versiota. Voi toki olla, että kyseessä on vain kaksi hieman toisistaan poikkeavaa prototyyppiä, jolla testaavat erilaisia vaihtoehtoja. Jos Fuji saa tarkennuksen toimimaan pitkillä teleillä, niin silloin on aika vaikea harrastajan perustella tuplasti painavampaa kalustoa edes luontokuvauksessa. Eroa jäänee vain aivan hiuksen hiensoti pimeässä kuvattaessa täyskennoiseen 5D:hen. Vain ostaessasi Fujin, saat Fujin värit.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Periaatteessa ihan ok. Joitakin eksoottisia vääristymisiä lukuun ottamatta erityisesti vähävaloisista kuvista on Bayerin suodatusta helpompi muokata mieluisaa jälkeä. Joitain vinoutumia tosin on, joiden kanssa saattaa ajautua liriin, mutta pääsääntöisesti onnistuminen esim. korkeaa saturaatiota tavoiteltaessa ilman värien puuroutumista, mikä mm. Canonissa on hankalampaa hanskata. Siinä on yksi Fujin vahvuus. Toinen vahvuus on hyvä valonmittaus.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Millaisia Olympuksen värit ovat suhteutettuna Fujiin? Niitähän mainostetaan myös - Olympuksen väreinä.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Tässä on Fujin viimeisin suodatuspatentti dpreview'n uutisoimana http://www.dpreview.com/articles/178509 ... zed-pixels"]http://www.dpreview.com/articles/1785091776/fujifilm-files-patent-for-color-filter-array-with-different-sized-pixels. Olympuksessa oli mielestäni Bayer-suodatus, joskaan en ole ihan varma. Niillähän on käytössä myös se kuvan "hölskytys"?
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Tuon Bayer tai muun linssistön lisäksi jotenkin tuntuu että CCD ja CMOS tuottavat myös erilaiset värit. Onko se ohjelmistokysymys? Vai onko sillä merkitystä miten A/D muunnos tehdään? Vai onko kaikkiaan kyse tavasta miten ns. RAW kuva tallennetaan? Harvoin kai RAW on oikeasti RAW.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Onhan niissä isoja eroja. Signaalinkäsittelyssä ne suurimmat erot ja pikselien pinta-aloissa.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Olen vain lukenut testeistä, joissa on verrattu Panan ja Leican samalta tehtaalta tulleista malleista, mutta kuva ei ole samanlainen. Tehtaiden välisissä kaupoissa käsittääkseni Leica on myynyt optista osaamista ja Pana laadukasta valmistuskapasiteettia. Sen sijaan mm. ohjelmistot ovat erilaisia. Eli eroja syntyy sekä raudasta, lasista että ohjelmistoista. Filmiaikana oli viimeisinä vuosina Agfa, Fuji ja Kodak leirit. Itse olen kuvannut Agfalla ja Fuijilla. Kodakin väriavaruus ei mielyttänyt koskaan, mutta vastaavasti moni kaveri oli vannoutunut Kodakin käyttäjä. Minusta Fujilla on hyvät värit nykyäänkin. Enkä tarkoita noita filmisimulaatioita vaan kameran tuottamaa RAW kuvaa. Prosessi vain on paljon monimutkaisempi kuin aikaisemmin, kun vaikuttavia tekijöitä oli vain: objektiivi, filmi, kehitys, diaprojektori ja kangas. Nyt muuttujia tuntuu olevan paljon enemmän.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Värinegoissa Fuji oli minusta aikoinaan paras, hienot tummat siniset ja vihreät sävyt oli hieman överiä, mutta juuri sopivasti. Dioissa Agfa oli melkoisen pliisu, ei sytyttänyt koskaan, mutta halvempana kuin Kodachromet, tuli niilläkin kuvattua. Kodachromen voittajaa ei minun mielestä ollut, näin siis 70-80 luvuilla.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Ei tuolla värisuodatuksella sinänsä ole mitään tekemistä valonherkkien värimateriaalien ja niiden värinmuodostuksen kanssa. Yksi ainoa CFA on lähellä värimatskuja ja se on Foveon.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Että oikein CFA... Foveon on firma, ja sen valmistamissa kennoissa ei ole CFA:ta.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Värin muodostuminen on monimutkainen asia. Kyse ei ole yksittäisestä insinööristä, psygologista tai taiteilijasta, vaan isojen talojen käsityksestä siitä, mikä on hyvän näköistä ja toimivaa. Uudet, koulunpenkiltä insinöörit valmistuvat insinöörit opetetaan talon tavoille. Se perinne, joka talolla on ollut filmiaikana, on saanut suoran jatkumon digitaalisesti. Vaikka edes talon sisällä ei tiedostettaisi, niin filmin tekijöiden ja aikainen osaaminen on siirtynyt nykyisyyteen. Ilman tuota osaamista on paha tehdä mitään. Näemme kaiken lisäksi värit eri tavalla. Käsittääkseni ainakin Aasiaan tehdään erilaisia käyriä kuin Eurooppaan! Itse pidän filmikaudella Agfan CT:tä parhaana väreiltään kaupunkikuvauksessa, kun taas Fujin Velvia oli lyömätön luontokuvauksessa harrastaja kuvaajalla. Kyse on kuitenkin perimmiltään mieltymiksistä.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Filmiaikana tykkäsin Konicasta, kun mulla oli kumma tunne, että sen värimaailma jotenkin pohjautui ruskeaan, vaikkei kuvassa olisi yhtään ruskeaa väriä. Sen vaan huomasi, kun vihreä eikä punainen vetänyt kylläiseksi tai tunkkaiseksi. Kuvat näytti siistiltä ja tasapainosilta.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! No joo Foveon firma ja sen sensorin nimi on X3. Eipäs nyt viisastella. Tuon sensorin värierottelutekniikan kanssa kuitenkin kiirehdit vähän edelle aikaasi. Merrillin suunnittelemissa sensoreissa on pikselikohtaiset splitterit, joten periaatteessa on niissä vähän eri tavalla CFA. Se on samassa pikselissä, eikä levitettynä esim. 2x2 leiskaan per pikseli, kuten vaikka Canonissa tai Nikoneissa. Sitä kutsutaan vertikaalivärisuodatukseksi ja Bayerin vastaavaa lateraalisuodatukseksi. Niin ja siksi siihen ei tietenkään tarvita demosaiikki-laskentaa, koska RGB-arvot saadaan suoraan pikselikombosta.
Vs: Nyt menee kaikki uusiksi! Noh, joo ja ei. Materiaalien herkistyksessä on välillä ollut pieniä markkina-aluekohtaisia painotuksia, mutta ei niitä nyt sentään siirretä perimätietona, vaan tuotejehujen ja markkinoinnin ihmisten kanssa punnitaan vaihtoehdoista sopivia vaihtoehtoja. Toki materiaaleja kehiteltiin koko ajan, mutta useimmiten moni muu asia määritteli vielä enemmän putkea missä liikutaan, kuten herkistysmateriaalit, raaka-aineiden hinnat, säilyvyys, uv-kesto ym. Onhan ihmisillä markkina-alueittain joitain mieltymyksiä, kuten aasialaiset haluavat vähemmän keltaista biasia, eurooppalaiset ja amerikkalaiset puolestaan enemmän lämpimiä sävyjä eli lisää keltaista biasia (ja suomalaiset sen lisäksi vähemmän punaherkkyyttä ihonsävyihin). Yhdysvaltain ja Japanin markkinat olivat ne joille materiaalit herkistettiin, koska ne olivat ylivoimaisesti suurimmat markkinat (n. 12,5 rll/a ja 11,5 rll/a 1995-2000, ellen aivan väärin muista). Velvia ei herkistyksenä ollut välttämättä mitään, millä Fujin tehtaat olisivat sinänsä ylpeilleet, mutta sen terävyydelle ja korkealle saturaatiolle oli oma vannoutunut käyttäjäkuntansa, joten siten oikein onnistunut tuote.