Kokemus eiliseltä 7. luokan oppitunnilta. Annoin oppilaille käteen Contaxin moottorivirittimellä varustetun filmikameran. Ensimmäinen kysymys oli: "Miten tämä tarkennetaan?". Sen manuaalisuuden selvittyä ihasteltiin kuvan selkeyttä etsimessä. Oppilas laukoi sarjan tyhjällä kameralla vastapäätä istuvasta ja käänsi sitten katseensa kameran takakanteen. Tuijotti ihmeissään filmipaketin kansiläpyskän pidikettä ja kysyi: "Mistä tästä saa kuvat näkyviin?". Selostin tietysti filmin kehityksen ja negan suurennoksen. Oppilaitten mielenkiinto heräsi filmikameraan. Nappulatekniikka nykysukupolvella olisi nopeasti hallinnassa. Juuri filmille kuvauksen ja filmin käsittelyn tietoisuuden pysymiseksi teen tätä niin kauan kuin pystyn. Ehkä eläkkeelle jäätyäni myös kansalaisopistolla opettaen.
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Hienoa työtä teet, olen miettinyt ihan samaa, että jos vaikka pääsisi märkälevy kuvaamista opettamaan jonnekin kouluun, tai ainakin näyttämään.
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Brno:ssa asuva tsekkiläinen ystäväni opiskelee ansiotöidensä ohessa paikallista valokuvaajan ammatitutkintoa ja oli juuri "joutunut" perehtymään anologiseen työnkulkuun, ihan vedostamiseen asti. Omilla sanoillaan kommentoi näin: "...Lots of school projects are still based on film photography and most of teachers appreciate using it instead of digital.."
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Loistohommaa ja tätä saisi tehdä enemmänkin. Tuntuu että aina kun noille nuorille saa esiteltyä ihmettelyn kautta filmikameraa niin ne innostuvat ja kiinnostuvat asiasta vaan enemmän. Jos joku kyläilevä vaikka ihmetellyt pimiötäni, olen aina kernaasti sen esitellyt ja jos tilaisuus niin demonnut kuvan valmistuksenkin. Yle.fi:ssa oli juuri uutisointia kuinka filmille kuvaaminen on lisääntymässä ja nuorten kiinnostus filmiin ja filmikameroihin kasvaa. Kuva halutaan myös kuvana käten eikä vain someen ja kännykällä selattavaksi.
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Voi olla ihan mielenkiintosta ja jopa mystillistä kuulla moisesta kuvaamisesta, kännykameroilla ja digikameroilla kaikki "vaan tapahtuu", sen ihmeempiä kyseenalaistamatta. Kuva otetaan ja siellä se on kortilla tallessa niin kun kaikki muutkin tiedostot, katsella voi kamerasta tai koneelta. Jos ihan villiksi heittäytyy niin voi tulostaa. Filmin kehitysprosessi kun taas on jotain ihan toisesta maailmasta, johon keskiverto 7. luokkalaisella ei varmaan ole koskaan ollut mitään kosketusta. Edes elokuvat eivät taida antaa järin tyhjentävää kuvaa vanhan koulun valokuvaamisesta - sikäli mikäli sitä edes esiintyy tuon sukupolven näkemissä elokuvissa...
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Jos kakarat haluaa innostumaan, niin minusta paras monenikäiselle on se, että ensin väkerretään pahvilootasta ja uunipaprusta neulanreikä-camera-obscura, ja sitten seuraavassa sessiossa siitä hieman jalompi versio, joka valottaa valokuvapaperia. ja se sitten kehitetään pimiössä ja käännetään toiselle paprulle.
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Kiitos ja kunnia Linssiluteelle. Sellainen kuva minullakin on, että nimenomaan nuorison keskuudessa on jonkinlainen pienimuotoinen filmin renessanssi menossa. Toivottavasti kuvaavat filmille sitten kolmikymppisinäkin.
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Hienoa Linssilude. Historiaa on tärkeä. Mutta vähän pelkäänpä, ettei kukaan linssiluteen luokasta kuvaa 30:nä. Filmi ei vaan ole heti tässä ja nyt jaettavaksi sosoiaaliseen mediaan.
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Ei ne tämän päivän teinit kolmekymppisinä enää ole niin pahassa riippuvuussuhteessa someen. Ei niinkään pahassa kuin mitä me vähän vanhemmat nyt. Uutuudenviehätyksen ajat ovat silloin jo ohi. Nimimerkki "Älä unta nää."
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Filmikamera on kyllä jatkossa yhtä tavallinen kuvaajilla kuin pokasaha metsurilla.
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Niinpä metsurikouluissa olisikin hyvä opetella pokasahan käyttö perusteellisesti, jotta työläiset tietäisivät, miten puiden kaataminen tapahtuu "oikeasti" eikä konevoimalla huijaten.
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Hieman ihmettelen noita kommentteja siitä, että valitaan filmille kuvaaminen, jotta saadaan paperille tehtyjä kuvia. Minulla on keino, jolla noita voi tehdä digikuvastakin. Jos jotakin moinen kiinnostaa, niin tervetuloa käymään. Voin näyttää, kuinka se tapahtuu. Kapa
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Onhan se toki ymmärrettävää, että on niitä joiden mielestä oman taiteenalan laajempi ja syvempi tuntemus on turhaa ja hyödytöntä. Näille on ihan oma sanakin. Sivistymätön.
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Yhdessä asiassa filmikamerat pesee ohimennen digin, kauneudessaan ja kiehtovuudessaan. Puhun itseni puolesta, muista en tiedä.
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Nimenomaan. Ja pokasahalla kaadetuista tukeista tehty lauta pitäiis sertifioida jollakin perinnemerkillä (vaikkapa kirves ja vesuri ristissä). Näin leimatusta laudasta rakennettu liiteri olisi ihan eri merkityksessä liiteri kuin nykyajan moton möyrinnän ohessa hankitusta puutavarasta koostettu.
Vs: Nuorison tuntuma filmikameroihin häviää - vai ei? Juu, olen samaa mieltä. Teknisinä tai hienomekaanisina laitteina ne ovat kiehtovia - ja usein kauniita. Kauneus toki on katsojan silmässä, ja me hinnaltaan tavoittamattomissa olleiden kameroiden esitekuvien ihailijat olemme nuoruudessamme oppineet omaan kauneuskäsitykseemme sisällyttämään saksalaisen ja japanilaisen kameran. (Tässä kuussakin on tullut hankittua kolme kaappien romukasojen täydennykseksi: Nikon F2A, Olympus Pen ja Baby Rollei. Kaikki ovat hienoja tekniikan aikaansannoksia - ja kauniita.)