Vs: Pitkospuut Pitkospuut ovat varmaan yksi sellaisia asioita, joiden kuvat ovat aina samanlaisia ja joissa voi kuitenkin hakea variaatioita ja täydellisyyttä. Yksi tavoite on pituus. Tässä on päästy pitkälle, ja mutka jatkaa matkaa sinne, mihin katsoja voi kuvitella. Toinen juttu on sen pituuden luonne. Pitkospuiden väistämättömyydessä voisi kuvitella olevan kaksi reittiä: tiukka terävyys, jolla puu ottaa valtaansa tai sitten sumeus, jolloin ollaan unen maailmassa. Nyt ollaan puolivälissä. On aina hienoa, että "aihetodisteet" kertovat, että Rolleifex "on puhunut", vaikka tässä tapauksessa mikään kamera ei ole "puhuhut" siinä mielessä, että olisi osoittanut ylivertaisuutensa, vaan kamera on korkeintaan mutissut tavalla, jota voi ihailla vain, jos on rakastunut kameramerkkiin ja kaikki sillä otettu on hienoa, olkoon teknisesti ihan millaista tahansa. Nythän on kuvaajan kertoman mukaan tilanne ollut sellainen, että tekniikka on ollut rajoite ja taas kerran millä tahansa ****:llä olisi saanut paremman kuvan.
Vs: Pitkospuut MVuori on sikäli oikeassa, että on tässä tekninen puute. Se ei ole pieni syväterävyys, vaan se, ettei tarkennus ala heti kuvan alareunasta. Rolleiflex ei tarkenna niin lähelle. Itse en kyllä ajattele, että millä mikin on otettu. Digi on monessa parempi, on vain mukava kuvata erilaisilla kameroilla. T Jukka