Onko ennen vanhaan 1960-1995 ollut samanlaista välineurheilua kuin nykyään? Kertokaa te, jotka olette jo tuolloin kuvanneet? Onko uusi ominaisuus, joku uusi runko, pistemittaus rungossa, uusi optiikka, uusi filmi, uusi filmi/kehiteyhdistelmä ollut yhtä suuri vai jopa isompi osa valokuvauskeskusteluja kuin nykyään? Tuntuu, ettei mistään muusta puhuta nykyään, kuin pikseleistä, herkkyydestä jne. T Jukka
Vs: Välineurheilua ennenkin? Ei toki, silloin puhuttiin vaan miten hyvä fiilis on Rolleiflexissä. Se kuittaisi komeasti kaiken tekniikan.
Vs: Välineurheilua ennenkin? Tekniikka muuttuu, kuvat ei. Mitä sitä samaa toistamaan, joten puhukaamme tekniikasta. Sitähän aloituskin tekee.
Vs: Välineurheilua ennenkin? On kyllä totta, että Rollikassa on oma fiiliksensä, se on hyvä tuoda esille, samoin kuin kertoa omat unensa kaikille. T Jukka
Vs: Välineurheilua ennenkin? Ei ollut. Taloudellinen tilanne ei sallinut 1950-1960- luvulla hetken mielijohteesta hankkia valokuvauslaitteistoa. Pitää mennä hiukan historiaan. Sotien jälkeen kaikille tuontitavaroille tarvittiin tuontilisenssit. Kameroille ja filmeille niitä ei juuri riittänyt. Maassa tarvittiin rahat muihin tarkoituksiin. Tilanne helpottui hiukan 1952 paikkeilla, jolloin Suomessa oli olympialaiset. Maahan saatiin kameroita ja filmejä siten, että niitä riitti rajallisesti alan liikkeisen myyntiin. Luontokuvaus oli täysin suurelle yleisölle tuntematon käsite. Einari Merikallio kuvasi pääasiassa lintuja pesiltä. Nuori vaasalainen biologian ylioppilas Teuvo Suominen harrasti tuohon aikaan aktiivisesti valokuvausta kehittäen jo silloin värifilmit itse. Vuosina 1954 / 55 WSOY suunnitteli Pekka Nuortevan johdolla " Suomen Eläinkuvasto " nimistä kirjaa, johon valokuvaajaksi valittiin Suominen. Käytössä oli osin Ruotsista salakuljetettua valokuvausvälineistöä, jonka hankinnassa Teuvon isän tri Y.K. Suomisen sunteet tulliin auttoivat. Voidaankin ajatella, että näihin aikoihin myöskin alkoi suuren yleisön kiinnostus luontokuvaukseen. Töysässä aloitteli nuori luontokuvaaja ja Seinäjoella toinen. Novoflex ja japanilainen kinorunko oli ajan suurin huuto. Muuta luontokuvaukseen sopivaa kalustoa ei sitten ollutkaan, mutta ei ollut rahaakaan. Novoflexistä saattoi vain haaveilla. Luontokuvaus oli jokatapauksessa vain pienen porukan " hörhöilyä " Muilta osin käytiin kiivasta keskustelua kinofilmi vastaan 6x9 jne.. Maahan saatiin lopultakin huippumerkkejä:Voigtländer, Rolleiflex jne, kameroita, jotka yleensä olivat ammattikuvaajien käytössä. Niistä pidettiin huolta, eikä kameroita vaihdeltu. Kameraseurat kiinnittivät huomiota oman kuvausvälineistön tuntemiseen. Kameran piti " istua käteen ". Kuvilla oli oltava tarinansa. Turhia kuvia ei kannattanut ottaa - oli rahan haaskausta. Aika on muuttunut. 1940 ja 1950 aikana niukoin rahavaroin valokuvausta harrastaneiden on tavattoman ymmärtää nykyistä välinevoimistelua. Se näyttää olevan tarkeämpi osa asiaa, kuin itse valokuvan sisältö. On tietysti hyväkin, että fotomarkkinoilla on liikkeellä välinejumpparit, alan varsinaiset rahoittajat. Lähes joka kaupungissa on toimivia liikkeitä, joista saa tarvittavat palvelut. Hyvä niin. Paljon pitää kuitenkin rahaa palaa, ennenkuin havaitaan, ettei otettujen kuvien suurella lukumäärällä ole mitään tekemistä pysäyttävien valokuvateosten kanssa.
Vs: Välineurheilua ennenkin? Vähän ennen joulua ostin täältä nipun 1970-luvun kameralehtiä. Siellä oli monenlaista kiinnostavaa juttua, mm. JW:stä ja nuoresta kuvaajalupaus Pekka Potkasta. Luin lehtiä myös sikäli kiinnostuneena kun itse tein ekat mv-vedokseni juuri 70-luvun lopulla. Päälle päätteeksi noissa Kamera lehdissä oli myös tajuton määrä erilaista tekniikka-asiaa. Ja uutuusesittelyjä ja paljon paljon paljon kameramainoksia... Ei ihme, tuolloinhan elettiin aikaa jolloin kameramerkkejä oli paljon ja teknisiä uudistuksia pukattiin kiivasta tahtia tarjolle. CeRa:lla on varmaan omakohtaiset perusteensa. Käsiini saamieni "tekstidokumenttien" perusteella teknorunkkaus silloin ei kuitenkaan juuri eroa nykyisestä. Sori ;-)
Vs: Välineurheilua ennenkin? Juu, pitkä vstaus joka alkoi sanalla ei, mutta muuten sisälsi viestin kyllä. ;-)
Vs: Valokuvaus on ollut välineurheilua ennenkin Ja aina on ollut niitä, joista tekniikka on toisarvoista, ja muut harrastavat väärin, kuitenkin puhuen itse tekniikasta aivan yhtä paljon. Mutta yläviistosta, halveksien ;-)
Vs: Välineurheilua ennenkin? Huomaa vuosiluku. Minä puhun sodan jälkeisestä ajasta 1960-luvulle. 1970 on aivan eri asia, kuin 1950-1960 -luku. 1970 -luvulla alkoi jo yleinen vauraus olla sitä luokkaa, että rahaa riitti jo harrastustoimintaankin. Maahan tuli tulvimalla erilaisia kameroita ym. fotaterpaita ja kauppa kävi.
Vs: Välineurheilua ennenkin? Minusta tilanne oli jo silloin Canon vastaan Nikon. Jokku ökyrikkaat osti Leica kameran ja me ihailtiin kateudesta vihreänä niin ettei vain pelkän korvan taustat märkänä ollut. Niin juu, mä sain vuonna -80 ekan järkkärin (Cosina CSM) joten puhun vain omista kokemuksista. Se oli Heliokselta ostettu Tapsan kautta. On sitä ainakin silloin ollut väline urheilua, jos ei ennen sitä ole ollut. Sanoisin että välineurheilu alkoi 80 luvulla.
Vs: Valokuvaus on ollut välineurheilua ennenkin JA aina on niitä, jotka kommentoivat vain kommentteja, yläviistosta, halveksien ;-)
Vs: Välineurheilua ennenkin? 50-luku oli vielä pula-aikaa. 60 luvulla päästiin muun maailman imuun, 60 luvun lopulla oli mistä valita. Ensimmäinen sodanjälkeinen lama (pitkän nousukauden jälkeen) sattui 60/70 luvun taitteeseen, siitä selvityään Suomi siirtyi ennen näkemättömän vaurauden aikaan, mukanaan kaikki lieveilmiöt kuten vapaa aikaan ja harrastusvälineisiin satsattava raha, paranevat autot, lainoilla rahoitettu vaurauden lisääntyminen joka näkyi ennen kaikkea asuntosäästämisenä. 80 luku oli idänkaupan kulta aikaa, jolloin oli mahdollista jo luoda suuria omaisuuksia. Näihin raameihin sijoittuvat sitten ilmiöt kuten valokuvaus harrastus, muun muassa.
Vs: Välineurheilua ennenkin? Jos haluaa tähän tyhjentävän vastauksen, pitäisi tutkia valokuvausta, tai siis kameraharrastusta pohjois amerikassa. Siellähän ei ollut 30-luvun jälkeen enään lamaa, joten kameroita oli helppo hankkia verrattuna suomeen ja varmasti meno erilaista. Tosin jenkkilän kuvaaminen on (mun näkemänä) vähän erilaista kuin täkäläinen. Siellähän laakavehkeilläkin on ollut aina varaa harrastella, suomessa samaan on päästy vasta digibuumin pudotettua isot kamerat käytännössä ilmaisiksi ja eBayn tuoman halvan ja maailmanlaajuisen tarjonnan voimin.
Vs: Välineurheilua ennenkin? Ei tekniikasta ja kameroista touhuamiseen juuri tarvita rahaa. Oletteko ostaneet kaikki kamerat, joista olette puhuneet?
Vs: Välineurheilua ennenkin? Mun teki jo 1985-86 mieli 300/2.8 optiikkaa eikä se siitä ole juurikaan muuttunut. Silloin Canon FD:nä sen hintalappu oli jotain 23tmk, ja vuoden opintolaina oli noin 13tmk. Ei riittänyt opiskelijapojan hillot silloin. F1-N:n taisi laittaa ekasta isosta (!) kesäduuni tilinauhasta, kiitos Outokumpu Oy, Tornion tehdas. En kiellä olevani välineurheilija, mutta ei se vielä valokuvaustakaan pahasti häiritse joten annan sen itselleni anteeksi. Jokaisella meistä on omituisuutemme ja kukapa meistä täydellinen olisi.
Vs: Välineurheilua ennenkin? Minulla ei ole koskaan ollut haaveissa tai hinkuna mitään superkallista. Kallein yksittäinen kamera taitaa edelleen olla Nikon F5, jonka hankin vähän käytettynä silloin, kun Nikonin ensimmäiset digijärkät tulivat markkinoille. Vaihdossa meni edellinen haave FM-2n, jonka ostin uutena. Kuvailin sillä monta vuotta, mutta edistyksellinen 3D värimatriisimittaus ja huippinopea AF piti saada. Iloa kesti pari ensimmäistä filkkarullaa. Huomasin, että samaa skeidaa ne olivat kuin aikaisemmallakin kameralla. Harmitus vaihdosta alkoi samoin tein