Asia ei sillä tavalla ole minulle kuuluva, että en omista Nikonin peilitöntä, eikä minulla luultavasti koskaan ole varaa hankkia uutta Noct Nikkoria (ei tosin vanhaakaan), mutta havaitsin tänään sen olevan manual focus-objektiivi. Näin syyksi mainittavan, että painavat elementit vaatisivat liikaa voimaa? Voisiko joku asiaa paremmin tunteva kommentoida, onko tuo todella syy siihen valintaan, tai siis voiko olla? Luulisi luontokuvaajien teleissäkin olevan melko painavia elementtejä?
Yleisen elämänkokemuksen perusteella arvelisin sen olevan eniten "esteettinen" "mielikuvamuotoilun" valinta, missä huippumallin piirteillä korostetaan sen olevan "miehille, jotka tarkentavat itse objektiivinsa" - eli leicamaista artesaanikulttuuria, jossa puute on etu - ja toisaalta ylläpidetään lisäarvona linkkiä historiaan eli vuosikymmenten takaiseen vastaavaan. (Voimantarve ei oletettavasti ole kummoinen, sillä tarkennukselta ei tällaisessa vaadita samanlaista nopeutta kuin monilta muilta isoilta objektiiveilta.)
Nimi taitaa olla virallisesti: Nikkor Z 58mm f/0.95 S Noct. NIKKOR Z 58mm f/0.95 S Noct Lens Z-Noct-Nikkor jossain nettikaupassa näin käytettävän. Ei siis tarkkaan ottaen Noct-NIKKOR joka ilmestyi vuonna 1977. Siinä on asfäärinen etulinssi, mikä oli merkittävä asia perinteisesti hiottuna. Nykyään on materiaalit ja valmistustavat toiset. Nikon | Imaging Products | NIKKOR - The Thousand and One Nights No.13
Onko tuon jättiläisen painoakaan vielä ilmoitettu? Vähän semmoinen maku siitä on tullut että kyseessä on enemmänkin show kuin käyttökapine todella. Erikoisuus jota tuskin tuhattakaan valmistetaan. Ensimmäistä Nikonin AF f/1.2 kakkulaa odotellessa.
Eipähän siitä painoa ole kerrottu, eiköhän tekniset detaljit tule vasta kun lopulta julkistetaan. Tuon verran Nikon on ainakin kertonut: "Development of the New NIKKOR Z 58mm f/0.95 S Noct Lens that Pursues Ultimate Optical Performance The NIKKOR Z 58mm f/0.95 S Noct that Nikon is currently developing will be a large aperture, standard 58mm prime focal-length, the fastest lens in Nikon’s history3, manual-focus lens positioned at the very top of the S-Line. It will stand to symbolize the Nikon Z mount system's new dimension in optical performance. It has inherited the design concept behind the original AI Noct-NIKKOR 58mm f/1.2, a standard prime lens released in 1977, named for “Nocturne” (a musical composition inspired by or evocative of the night), and was popular for its ability to finely reproduce point light sources as point images. This new Noct lens that is currently in development will take advantage of the advanced design flexibility afforded by the Z mount, pursuing ultimate optical performance. Development continues with the goals of achieving an extremely fast maximum aperture of f/0.95, offering the ultimate in NIKKOR rendering performance with superior detail and sharpness. Additionally, the goal is to achieve beautiful blur characteristics, or bokeh, with good continuity, and ensure outstanding point-image reproduction capabilities for more compelling, three-dimensional imaging." Ja jotain lisää: "For the first time, Nikon is coating with a lens with two different anti-reflection coatings: an ARNEO Coat and a Nano Crystal Coat. These coatings are designed to combat ghosting and flare from multiple directions — ARNEO reduces vertical incidental light and the Nano Crystal addresses diagonal incidental light." Tekniset tiedot ovat olleet tulossa "pian", siitä alkaen kun Z-sarja julkaistiin...
Itsekin ihmettelin samaa. Epäilen syyn olevan muualla. Ehkäpä optiikassa. Peilittömien paremmissa objektiiveissa on nykyisin menty rakenteeseen jossa on kaksi tarkennusyksikköä. Ne toimivat ymmärtääkseni siten, että eka tarkennusyksikkö hoitaa tarkennuksen peilikameroista tuttua vaihetarkennusta seuraten suurinpiirtein kohdalleen. Toinen yksikkö on optimoitu kontrastitarkennukselle ja sen tehtävänä hieroa tarkennus just eikä melkein kohdalleen. Olisiko niin, että koska tässä obiskassa on valovoiman vuoksi haastetta riittämiin, niin tarkennuksessa haluttu tehdä asiat yksinkertaisesti, eli yhdellä yksiköllä. Eikös tuossa yksi tarkennusyksikkö ole? Ja automaattitarkennusta hyödyntäen tuo ratkaisu ei olisi antanut tyydyttävää lopputulosta, joten tehtiin obiskasta käsitarkenteinen. Tuskin käsitarkenteisuudesta suurta käytännön haittaa on koska kyse ei ole käytännön objektiivista
"Eikös tuossa yksi tarkennusyksikkö ole?" Öh? Tarkennusyksikkö lie ihminen. Tähän asti perinteisesti on puhuttu kuinka vaihetarkennus on nopein ja täsmällisin. Ja kuinka kontrastitarkennus sopii tyyppillisesti videoon jos ei ihan pro ole eli käsisäätö. Näitä selostuksia on netti täynnä edelleen joihin törmää kun alkaa selvittää itselleen vaihe- ja kontrastitarkennusta. Siinä tulee esiin myös jako aktiiviseen ja passiiviseen., jossa jälkimmäinen vastaa kontrastitarkennusta eli kennon kuvaa tarkastelevaa edes takas hakevaa af:ää. Miten nuo sitten menevät uusimmilla peilittömillä ja uusimmilla kennoilla, olenhan toki niistäkin jotain kuullut, kuinka vaihetarkennusta vastaavia on saatu kennolta käsin toimivaksi eli erityisiä pikseleitä tms on joukossa sitä varten. Mutta että kaksi tarkennusmoottoria vastaisikin kahta tarkennustapaa, miten se sitten on. Käsitarkenteisessa on muutamia mahdollisuuksia perinteisesti. Koko linssistö voi liikkua jolloin vetämä linssistön ja kennon välillä muuttaa tarkennusetäisyyttä. Tai linssi tai linssiryhmä - osa linssistöstä - liikkuu ja aikaansaa sen. Tai näihin, jompaankumpaan rakenteeseen, voi olla lisätty myös tarkennusetäisyyden mukaan säätyvä linssi tai linssiryhmä, jonka tarkoituksena on optimoida toistoa eri etäisyyksille, jossa ei ole kyse tarkentamisesta etäisyyden täsmällisyyden näkökulmasta. Esimerkkinä Close Range Correction Nikonilla, joka esiteltiin 60-luvun puolella ensimmäisenä 24/2,8 Nikkoriin. Se toimii "automaattisesti " eli sitä ohjaa tarkennusrengas sisäisesti. Toinen myöhempi esimerkki on kahdella tarkennusrenkaalla varustettu Hasselblad Zeiss Distagon CF 50mm FLE. Toinen rengas asetetaan etäisyysmerkintänsä perusteella suunnilleen kuvausetäisyydelle (jos muistetaan ) Tietyin ehdoin vaikutus tulee esiin suurissa suurennoksissa parempana terävyytenä. Puhut kahdesta tarkennusyksiköstä ja eikö niissä ole nimenomaan kaksi moottoria? Mahtaako olla kyse yhtään samasta asiasta kuin käsisäätöisien objektiivien perinteessä?
Ehkäpä tosiaan noin. Osittain. En tiennytkään mainitsemastasi Hassel/Zeiss objektiivista - aina sitä oppii Enimmäkseen käsitarkenteisissa objektiiveissa (näköjään tässä Nikkorissakin) on kuitenkin vain yksi tarkennuskierä, joten kaikki tarkennettaessa liikkuvat linssit on mekaanisesti kytketty toisiinsa. Peilittömien uusissa objektiiveissa tätä linkkiä ei ollenkaan välttämättä ole. Ja voinee sanoa, että melkeinpä tyypillisesti ei ole. Kun kaksi tarkennusmoottoria ja kaksi tarkennusta tekevää linssiä/linssiryhmää (siis "tarkennusyksikköä"), niin ne liikkuvat kumpikin kameran antamien käskyjen mukaan - eivätkä siis välttämättä aina samassa suhteessa toisiinsa. Lens Rentalsin blogin purkuraportit on kyllä kiinnostavia! Tämä on tietenkin villiä spekulaatiota. Eikä edes objektiivin purkaminen välttämättä kerro täydellisesti sen toiminnasta ja tarkennuksen toimintatavasta. Joka tapauksessa pakko ajatella, että uuden Noct Nikkorin käsitarkenteisuus liittyy siihen, että hyvin toimiva automaattitarkennus olisi ollut liian suuri haaste.
No niin, lopultakin! Pitkä oli odotus mutta viimeinkin se on halkaistu. Voiko enempää kukaan toivoa. CP+ 2019: Finally - Nikon has cut a Z Noct 58mm 0.95 S in half