Totta, että jpg kaventaa dynamiikkaa niin paljon, ettei kameran todellisella dynamiikalla ole tuolloin enää niin kamalasti merkitystä. Huomio siis kiinnittyy siihen miten konsistentisti kamera valottaa, korjailun varaa kun ei ole enää likimainkaan niin paljon raw:n kanssa on. Näin kaamosaikaan huomaa erityisen hyvin myös sen, miten valkotasapaino sekoilee eri kameroissa. Magentaan taittuvat syys- ja talvikuvat taisivat olla keskeisenä syynä sille, miksi annoin aikanaan Sonyn pokkarille kenkää. Sonyssa oli toki muutenkin aika huono jpg, mutta terävöityksen, kontrastin ja saturaation säädöillä sen sai muuten aika kivaksi.
Onko jälleen tultu siihen että Nikonin jpeg on parasta? Tai Canonin? http://www.googlefight.co.uk/nikonin+jpeg-vs-canonin+jpeg.php 0-0!
Digikameroiden historiasta huolimatta 8-bittisen jpg-kuvan kunkin värikomponentin teoreettinen maksimidynamiikka on 8 aukkoa. Mikäli kuva muutetaan harmaasävykuvaksi, edelleen sama 8 aukkoa.
Ei. jpg ei kavenna mitenkään dynamiikkaa. 8 bittisyys tekee sen, että harmaasävyjä voi olla ainoastaan 255 värikanavaa kohden, mutta maksimidynamiikka voi teoriassa olla ääretön. Teoriassa siksi, että näytöt, paperit yms, eivät voi koskaan olla täysin valkoisia tai mustia.
Kun kehität raw:n käsin niin voit hallita miten tiedoston sävyala lankeaa jpg:n dynamiikka-alueelle. Sensijaan kun kamera tekee jpg:n niin se ei kamalasti välitä vaikka vaimonn otsa olisi palanut kirkkaassa valossa puhki. Tämä on yksi syy, miksi raw:n kuvaaminen ja tietokoneella tehtävä jpg muunnos antaa paremman lopputuloksen.
^Opponoin lievästi - jos se otsa on palanut puhki .jp:ssä tai RAW:ssa, niin se on palanut puhki. Saa sinne LR:llä värihunnun molemmissa, mutta ei sinne sävyjä saa..
No sitä tässä kummastelen, mitä mieltä dynamiikkaa sitten on kuvankäsittelyssä rajoittaa? Nätimpi lopputulos se puhkipalamisineen on.
No nykykameroissa on aivan uskomaton määrä värisävyjä tummassa päässä ja keskiväyissä jemmassa, ja LR- tai Photoshop-osaamisella saa sävyjä ja kontrastia (RAW-kuvasta) aivan mahtavasti esiin. Arkistokuvia kun katselee jostain vuodelta 2005 niin sitä ihmettelee, ettei tumman pään pikku värirae ole silloin yhtään haitannut. Ja esim jääkiekon kuvaaminen on nykykameroilla yhtä juhlaa verrattuna esim Canon 5 D:hen, joka teki 800:llakin jalkapallon kokoista raetta, joka tuli heti esiin kun histogramia edes vähän vilkaisi.. Edit Jaha-iso d ja kaksoispiste on tällä forumilla näköjään D:
Alkuperäinen otsikko Nikonin jpg on parasta ei kai liity mitenkään kysymykseen raw-kuvista. Sen sijaan, Nikonin jpeg ei ole ollenkaan parasta, vaan ainakin minun käyttämistäni ykkösenä fuji, kakkosena canon ja vasta hännänhuippuna nikon.
Tarvitseeko tästäkin tingata... Liittyy se sikäli, että aika monia kiinnostaa myös jpg:n ja raw:n ero. Paljonko ja mitä menetän jos kuvaan jpg:tä ja ja mitä raw:lla voi saavuttaa. Toiset on toista mieltä. Otsikon lähde on mainittu ekassa viestissä.
Toimii paremmin jos olosuhteet pysyy melko vakiona. Itse en ole kuvannut käyttöön järkkärillä jiipekkiä 2003 jälkeen. Katselukuvina tabletille vain.
Niinpä tekee ja siksi säädän tarpeen mukaan. Esim. sumuisen tai harmaan pilvisen päivän hanki on mukavampi tallentaa kun JiiPekki on säädetty lisäksi hyvin loivalle. Yleensä valotuskin on silloin manuaalilla, ettei tummien osien määrä vaikuta kokonaisvalotukseen. Oikeastaan samanlaista hommaa kuin aikoinaan dian "pull" -kehitys sillä eroituksella että tuolloin yritettiin loiventaa liian kontrastikkaita kohteita.
Digikameroitten jo nyt pitkästä historiasta huolimatta vieläkin näkee tämänkaltaisia lausumia, joissa ei ole tolkun häivää.
Joskus muinoin tuli tosiaan kuvattua jpg:tä ajatuksella, että loivasta ja platkusta lähtötuotteesta viritellään sitten katsottavaksi tarkoitettu kuva. Lightroomin julkaisun jälkeen en ole nähnyt tuossa mitään mieltä sillä samalla vaivalla kuvan vääntää raw:sta - ja silloin bitit ovat kuvaajan puolella, eivät häntä vastaan. Eli kyllä jpg:n suurin merkitys nykyään on siinä, että saadaan nopeasti valmista käyttökuvaa kamerasta tai kännykästä. Kuvankäsittely rajoittuu silloin aika vähäiseen tuunaamiseen tai efekteillä tai filmisimulaatioilla pelleilemiseen.
Totta, mutta mielessäni oli nyt työnkulku. Siis se "sama vaiva", kuten edellä kirjoitin. LR:n myötä raw:n aiheuttama lisävaiva katosi lähes olemattomiin. Aikaisempien ohjelmien kaudella raw-työnkulku oli erilainen kuin jpg-työnkulku.
Värikanaviltaan 8-bittisen ja 14-bittisen kuvan ero on erityisesti kuvan tummassa päässä: pienet muutokset lukuarvoissa merkitsevät suuria vaihteluita. jpg kuvan mustanpään stopeissa ei ole juuri ollenkaan tavaraa: Valkoinen, Stop 0, lukualue 128 - 255 ... Harmaa 5, Stop 5, lukualue 4 - 7 Harmaa 6, Stop 6, lukualue 2 - 3 Musta, Stop 7, lukualue 0-1 Noista kun yrittää nostaa varjoa esiin, niin ei käteen jää kuin mössöä. Mä sorrun välillä puhumaan dynamiikasta, kun tarkoitan mittausteknistä resoluutiota. Mikä puolestaan ei tarkoita tarkkuutta, eikä kuvan resoluutiota (= pikselien määrää kuvassa). Kun siis tarkoitan dynamiikalla senselin bittien määrää eli jonkinlaista A/D-muuntimen dynamiikkaa.