Kukaan ole puhunut ihonväristä, vaan siitä miten paljon enemmän se toinen merkki kestää yläpäässä - jossa ne ihonsävyt yleensä ovat oikein valotetuissa studiokuvissa - luminanssin nostoa. Tuo muu on kiinni siitä, minkä värisessä valossa kuvaat tai miten kameran valkotasapaino säätyy. Kameroissa on huomattavia eroja saman brändinkin sisällä noissa jutissa, puhumattakaan kymmenestä muustakin muuttujasta. En viitsinyt muuta kuin silmäillä ja mutta näyttäisi sillä olevan valkotasapainot ihan päin vaimoväen genitaaleja noissa kuvissa. Sitten kun tuo jätkä on tehnyt muutaman tuhatta printtiä noista kuvista korjailematta, niin katsotaan sitten mikä on järjestys. Nämä ovat tällaisia kamerabloggareiden viihdetestejä.
Kokemukseni ihmisten kuvaamisessa Nikonilla, Canonilla ja Fujilla 1) Fuji, ylivoimaisesti 2) Canon, yllättävän hyvä 3) Nikon, oranssia ja magentaa
Vai ei ole kukaan puhunut täällä kameroiden tuottamasta ihonväristä? tehdäänkö haku foorumin kirjoituksiin vai myönnätkö suosiolla, että käännät takkiasi postauksesta toiseen ;-) Sikäli mikäli minä mitään ymmärrän, kameran tekemän jpg:n idea ole kokeneemmalle kuvaajalle juuri tuo? Siis sosiaalinen media ja viihde. Laitat kuvanlaaduksi raw + jpg, jonka jälkeen luiskautat jpg:n wifillä kamerasta puhelimeen tai tablettiin, ja siitä sitten mobiilisti maailmalle. Kun reissusta on palattu kotiin, ja ollaan taas turvallisesti Lightroomin ääressä, niin kaikki kiinnostus suuntautuu raw-tiedostoihin. Videon tulokset olivat aika yhteneväisiä omien kokemusteni kanssa. Olen mm. myynyt Sony RX100 M2:n pois lähinnä sen takia kun sen jpg oli reissukameraksi luokaton. Yleisemminkin epäilen parin hajakokemuksen perusteella Sonyn jpg:n laatua. Olyn jpg on parempi, mutta ei millään samaa tasoa kuin Nikoneissa. Myös Canon tuntuu tekevän ok jpg:tä. Ja iPhone tuottaa erittäin hyvännäköistä kuvaa kun luonnonvaloa on riittävästi, mutta sekoilee keinovalossa.
Minähän en jpg:stä paljon mitään tiedä. Kirjoituksissa/videoissa Nikonia yleensä moititaan ihon vihertävyydestä. Siinä mielessä oranssi/magenta yllättää. Nikonilla kuvasin joskus vielä jpg:tä, sen jälkeen en ole kuvaillut. No Olyillä kokeilin. Canoneilla en ole edes kokeillut Se mikä minulla natsasi, oli Canonin RAW + Adoben muuntimen yhteensopivuus juuri minua miellyttävällä tavalla ja yhtäkkiä huomasin kuvaavani myös väriä välillä. Aikaisemmin väri oli aikamoinen ei-ei. Kameran takatelkkarissa Canonin esinäyttökuvan jpg näyttää myös hienolta, mutta RAW käännettynä samoin parametrein Canonin omalla ohjelmistolla ei näytä. Joten olen tehnyt Lightroomiin perussäädöt, jotka tuottavat hyvin lähelle sellaista jälkeä mitä kameran takanäytöltä näen. Hyvä lähtökohta tuon värejä vääristävän LCD:n tuottama kuva
Hieno testi. Tällä lailla sen parhaiten näkee. Itselläkin vaikutelmat syntyy just näistä Hiplaamisista, ja kun kuva on makea, tai mitä kukin arvostaa, niin se on sitten hyvä. Turha siinä on sen enempää teorioita lukea, ne on vaan pelkkiä numeroita. Lisäsähläämistä aiheuttaa vaan tuo RAW, joka on aika usein toiseen suuntaan kuin jpeg. Itseä yllätti Pentaxi, kun jpeginä sijoittui kolmanneksi, mutta raw-vertailu mukaanotettuina putosi palkintopallilta Panasonicien ansiosta. :upside_down_face:
No juu, siltä osin olet oikeassa, jos funktioon otetaan mukaan kohdemedia. Minulla on puolestaan hyviä kokemuksia Canon G7X Mark II:sta, joka on Sonyn valmistama pääosin, paitsi prosessori ja softa, jotka tulevat Canonilta. Auringonvalossa kuvatessa tuo ottaa automaatilla jpeg-kuvia, jotka pääsääntöisesti ovat niin kivan näköisiä, ettei niiden raw-kuviin tule koskettua ja vaikka koskisikin, niin tuskin ne siitä juuri paranevat, saati saisi edes yhtä hyvää Lightroomissa aikaiseksi. Kaikissa muissa Canoneissa on huomattavasti enemmän huojuntaa suoraan ulos otetussa jpeg-laadussa. Se mitä alunperin polemisoin D810:ssä oli juuri tietyissä valotusolosuhteissa kuvan HD-alueelle (vanha "high density") syntyvä magentapunertava kukerrus, jonka taltuttaminen teettää hommia. Tämä riivaa siis lähinnä korkeammilla herkkyyksillä kuvatessa ja salamaa käytettäessä.
..ja asetukset kamerassa oli default-jpg? Ja mikä kakkula, koska ainakin omat kakkulani tekee jokainen eri väristä Olen kuvannut lähinnä urheilua .jpg:llä sekä Canonilla että Nikonilla ja makuasiaa mielestäni, että Canon 5D Mk III-16-40/4: ..vai Nikon D810-300/4:
Ai, en tuota kuittia noteerannutkaan ensin. Saatoin puhuakin, mutta juuri vaalean pään hallittavuuden vuoksi. Ensinnäkin niissä on erilaiset dynamiikat vaaleassa päässä ja ne rendaavat erilaisilla profiileilla kuvia. Kummallakin kuvaan, mutta ajan myötä syntyy helposti kyllä preferenssejä siitä, missä tilanteessa ottaa minkäkin rungon mukaan. Molemmilla merkeillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Ensimmäinen Fujin X100:n teki mahtavaa jpg:tä(väri). Myöhemmät Fujit ovat olleet mielestäni huonompia tuossa mielessä. Jos taas haluaa hyvää mustavalkokuvaa jpg:nä, niin mielestäni hyviä ovat olleet Leica Q ja X Vario.
D3:ssa ja D700:ssa oli tosiaan heikohko kirkkaan pään dynamiikka - ja tätä vielä korosti jos kuvasi jpg:tä. Viimeisimmissä Nikoneissa en ole havainnut mitään ongelmaa kirkkaan pään dynamiikan kanssa. Myös kirkkaan pään sävyliukumat ovat kauniita, eikä ne magentaan taittuvat värivirheet enää kiusaa. Kirkkaan pään paranemista tietysti auttaa myös se, että vaikeissa tilanteissa Nikonilla voi turvallisesti valottaa hieman ali. Tosin aika turhaa huolehtia kameran absoluuttisesta dynamiikasta jos kuvaa jpg laatua. Silloin keskeisessä roolissa on valonmittauksen luotettavuus sekä erilaiset sävyalaa manipuloivat toiminnot. https://www.dpreview.com/articles/1294642686/stark-contrast-how-your-camera-copes-with-dynamic-range-capture Minullakin on lämpimät muistot X100:n jpg:stä. Hyvänä mv jpg kamerana pidin taas Nikon V1:stä. Vaikkei V1:n kuvanlaatu muuten ollut hirveän kummoinen, niin mv-asetuksilla tuli juuri sopivan rouheaa jälkeä, eikä edes herkkyyden nostamista tarvinnut tuolloin ajatella. Nyt jälkeenpäin oikeastaan harmittaa noiden kummankin kameran, X100 ja V1, myyminen.
Multa myös pisteet V1:lle. Kamerassa on kestävä akku, mainio tarkennus ja hyvä valotusmittari, joilla on pojan jalkapallomatsit tallennettu - eikös tätä mainostettukin kameraksi soccer daddyille aikanaan. Kolmen objektiivin kera koko setti kulkee pienessä paketissa repun pohjalla. Jpg-kkuvien kohina on myös mielestäni miellyttävämmän näköistä kuin Olylla, jonka kohina välillä näyttää aika rumalta. Mustavalkokuvaukseen V1+ 18,5 on mainio setti.
Siis puhun koko ajan D810:stä. Edelliset kokemukseni ovat D100:sta. Ei minulla muista ole kokemuksiakaan. Jpegiä käytetään esimerkiksi kuvauksessa, jossa kuva pitää laittaa nopeasti eteenpäin ja useimmissa sovelluksissa rawitkin käännetään säilöntää varten jpegeiksi, sillä muuten niille tarvittaisiin älyttömästi säilytystilaa ja siirtokapasiteettia.
Eiköhän kuvaajan mieltymykset näyttele viime kädessä merkittävintä osaa. Saahan JiiPekkejä säätöjä viritettyä kamerassa mieleisekseen hyvinkin laajasti.
Onko kukaan ollut kiinnostunut siitä, mistä tämä eri kameramallien jpg:n erilaisuus johtuu? Onko kyse vain kameran parametristä, kameran jpg-algoritmistä, vai onko itse RAW-datassa niin paljon erilaisuutta, että eron huomaa.
Kameranvalmistajat käyttävät paljon aikaa ja vaivaa jpg-kuvien säätöön. Erilaisuus johtuu siitä, että jokaisella valmistajalla on omat mieltymyksensä jpg:in ”keittämiseen” ja erottautuvat näin muista. Erot ovat pieniä, mutta kuitenkin havaittavissa, vaikka en kovin paljon laittaisi painoarvoa subjektiivisiin arvioihin, kuten Canon toistaa ihonvärit hyvin, Nikon tekee vihreää jälkeää, Fuji on paras jne.. Testasin hiljattain Canon EOS 5D II ja Sony A7 värintoistoa. http://peteroutoffocus.blogspot.fi/2016/10/should-i-calibrate-my-camera.html Sony tekee ainakin referenssi arvoihin vertaamalla autenttisempaa jälkeä jpg-kuvissa. Se, että koetaanko värit miellyttävinä onkin kokonaan eri asia.
Sony A7R2 tekee erinomaista jälkeä, mutta käytettävyydeltään se on aivan fiaskonaaro. Sikäli olisi hyvä Nikonille, jos Sony ostaisi pois sen kamerapuolen pois, niin Sony saisi vähän paremman aihion kameralle hyvällä tarkennuksella ja kohtuullisella ergonomialla. Samalla voisivat sitten päivittää sen Nippon Kogakun inssien osaamisen, että saisivat vähän enemmän niistä Sonyn kennoista irti.
Nikonin ja Canonin tasainen ja hyvä tulos ei itselle yllätys. Fuji, jonka väritiedettä netissä jaksetaan hypettää, olisin odottanut pääsevän top 3:een.
RAW:n erot lienevät värintoiston osalta pieniä, liekö edes havaittavia eroja suodatuksissa? Poikkeuksena Fujin XTrans ja Sigman Foveonit. Muu ero tulee RAW-käännöksistä ja tietysti jpg-puolella kameran algoritmeista ja säädöistä. Ikuinen legenda on, että Canonin RAW tuottaa paremmat ihonsävyt ja Nikon on sellainen sairaan vihertävä. Vaan enpä ole nähnyt yhtään varteenotettavaa todistetta tälle. Korkeintaan yhden ohjelman oletussäätöjä on vertailtu.
Erot tulevat varmaan enimmäkseen kameran ohjelmiston kyvykkyydestä arpoa sopivaa valkotasapainoa, dynamiikasta ja jälkikäsittelyssä värisuotimen käsittelystä eli millainen kuva siitä sitten rendataan loppuviimeksi. Tuo dynamiikka ei varsinaisesti ole mielestäni synonyymi kuvanlaadulle, koska enemmän kuvien dynamiikkaa tulee lisättyä kuin kompressoitua eli kontrastia saa säätää melkeinpä lisää kuvissa, joten se ei kelpaa mielestäni yksiselitteiseksi laaturankingin perusteeksi, vaikka foorumilla enimmäkseen sellainen käytäntö tuntuukin vallitsevan, kun pyritään perustelemaan omien ostoksien erinomaisuutta. Joka tapauksessa onhan noissa eroja kuvanlaadussa ja jälkikäsittelytyön määrässä.