Jos ajatellaan oppimista ja siihen tarjolla olevia välineitä, laitetaan vastakkain vaikka itseopiskelu käyttänen netti foorumeita, kirjoja ja netistä löytyviä opuksia ja perinteiset kurssit, koulut ja kamerakerhot. Jos gooletetaan (valokuvauksen opintosuunitelmat) niin saadaan tietoa erinlaisten kursien ja koulujen opetussisälöstä, kun tätä taas mielikuvitusta käyttäen pohditaan vastaavan saamiseen itse opiskelusta, niin ainakin minä tulen johtopäätökseen että sama on saatavissa netistä. Jos taas ajatelaan kamerakerho toimintaa ja (mitä olen kuulut kamerakerhotoiminasta) / netti foorumeita, tai ainakin mitä ne voisivat olla. Ymärtääkseni kamerakerhotoiminta sisältää kursseja, kuvien esittämistä ja niistä palauteen saamista kahvittelun yhteydessä, niin jälkimäiset toteutuu netissä reaaliajassa siinä määrin kun jaksaa olla mukana. Samoin kun kameraseura toiminnan ja koulutuksen laatu perustuu opetussuunitenman tekijöiden ja opettajien osaamiseen, niin netti toiminna laatu perustuu osalistujien vastaavaan. Netissä ongelmaksi tulee osalistujien "laatu" ja kyky sen arvioimiseksi, lisäksi on arvioita kunkin osalistuja harrastus suuntautuneisuus, sillä ollaan tekemisissä monen eri "harrastuksen" kanssa vaikka useimilla kamera onkin. Jos netin sudenkuopat edes auttavasti erotaa ja on motivaatiota ja kykyä, niin netti vastavuoroisuudessaan, joustavuudessaan ja nopeudessa on mielestäni loistava. Sitten jää jäljelle tavoitellisuus ja syy opiskeluun, mutta se onkin sitten eri juttu Syystä sen verran että, onnistuminen omien kykyjen rajoissa tuntuu aina hyvältä (useimille) ja oppimisen tarve leinee henkilökohtaista.
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Valokuvakoulutuksesta olen vähän eri mieltä. Itselleni parasta antia koulussa ovat puitteet ja palaute. Nämä molemmat tuntuvat olevan kiven alla netissä. Hölmönä esimerkkinä voisi toimia digikuvan terävöitys. Tiedon ja ohjeet netti-, sanomalehti- ja näyttelykuvaterävöityksiin löytää vaikka mistä. Koulusta saattaa saada kotiläksyksi tehdä kolme kuvaa ja kaksi tuostetta em. käyttöihin. Tehtävästä saa toki suorituksen, vaikka käyttäisi siihen vain yhtä kuvaa tiiliseinästä. Mahtavaa onkin, jos joku opiskelija näin toimii ja joku toinen kuvaa tarkoitusta varten hienon triptyykin. Kolmas hakee kuviinsa tyylit WeeGeeltä ja Pentti Sammallahdelta. Seuraavaa kotitehtävää, vaikka kuvan pienennystä, varten edelliseen tiiliseinän kuvannut käväisee Thaimaassa ja kutistaa joukon kuvia jäljitellen paikallisia postimerkkejä jne.. Yllä oleva on muuten aika romanttinen näkemys opiskelijan motivaatiosta Mutta pitää kutinsa siinä, että koulun parasta antia on valtion maksama mahdollisuus ottaa opittavista asioista (jotka löytää myös netistä) mahdollisimman paljon irti.
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Oppimisen lähtökohtana on tavoitteet ja halua oppia. Ilman tuota on aika vaikea oppia mitään uutta. Oppimistavat vaihtelevat varmastikin yksilöiden välillä, mutta en oikein usko pelkästään netin avulla oppimiseen. Mikään ei voita hyvä tasoista kurssia, jossa opettajan ja vertaisryhmän kasvokkain antama palaute on laadukasta. Toki siinä ohessa netin kautta saa tietoa, jota voi hyödyntää. Netti ja kirjallisuus tukee oppimista. Kursseilla ja työpajoissa joutuu oikeasti heittämään itsensä likoon tehtävien kautta. Samoin palautteen saaminen kasvokkain on huomattavasti tehokkaampaa kuin jollain foorumilla.
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Yksilöllistä tuokin, kuen sanottua opettajia ja kursseja on moneen lähtöön ja kurssit on rakennettu sen hitaimman tampion mukaan ja niillä lähinnä pitkästyy...
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Erinnäisissä foorumeissa yms. on ennen kaikkea ongelma ilmapiirissä, asenteissa jne. Kun siis puhutaan nuorista aloittelijoista, jotka imevät vaikutteita, ja jotka saattavat ottaa jonkun mielipiteen faktana. Sinänsä on kiinnostavaa seurata, mihin suuntaan eri foorumit kehittyvät/ovat kehittyneet, siis jos otetaan mukaan kansainväliset foorumit. Joillain foorumeilla on tapana perustaa uusi ketju kun on saatu uusi kamera, ja sitten muut foorumilaiset onnittelevat "perheenlisäyksen johdosta". Foorumit tuntuvat ikään kuin kehittyvän johonkin suuntaan, ne joita kehityssuunta ei kiinnosta lähtevät pois/toisille foorumeille ja kehtiys näin ollen kiihtyy. Aloittelijat, joilla ei ole laajaa tietämystä valmiiksi asioista ja siksi kykyä ymmärtää että mikä on oleellista ja mikä ei, saattavat sitten tarttua mukaan johonkin tuommoiseen ja ymmärtää sen yhden foorumin hengen perusteella että "tätä se valokuvaus on". Toinen asia on, että muutamassa suomalaisessa foorumissa/valokuvasivustossa on melko erilainen käsitys siitä mitä "kritiikki" ja "kova kritiikki" ovat. Kritiikki näissä paikoissa on sitä, että sanotaan kuvasta negatiivisia asioita, ja kova kritiikki on sitä, että sanotaan kuvasta negatiivisia asioita ja vittuillaan samalla (boonuspisteitä saa jos onnistuu vittuilemaan rivien välissä). Ja nämä molemmat pitää "kestää" koska se on kritiikkiä. Ja erityisesti tätä kovempaa laatua ladataan piippuun siinä vaiheessa jos paikalle eksyy aloittelija ("olisin sinuna jättänyt nämä kuvat kotialbumiini"). Kameraseurojen kuvaillat ovat siinä mielessä miellyttäviä tapahtumia, että sinne siivilöityy ihmisiä jotka osaavat antaa palautetta kuvista ystävllisesti, kannustaen ja rakentavasti. Negatiivisia asioita tulee ilmi ihan samaan tapaan, mutta harvemmalla on pokkaa töksäytellä niitä niinkuin foorumeilla. Ns. "huonoista" kuvista saa aikaan hyviä, rakentavia keskusteluita. Kun aloittelijoista on kyse, olisi siis neuvoni että menisivät elävien ihmisten kanssa harrastamaan. Väärät foorumit on väärä paikka aloittaa harrastus.
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Vääriä ihmisiä on joka paikassa myös niissä live piireissä, tosin nettilässä niitä on aivan pirusti. Foorumit on kirjoitajiensa näköisiä, kuitenkin ylläpito luo linjan. Veikaisin että puhtaasti asiapitoisella foorumilla ei viihdy ainakaan ne joilla on jotain sanottavaa? Manuaaleista lunttaavat pätijät ajaa täyspäiset veke? Mutta kuten sanoin niin netti on hyvä kunhan osaa karsia.
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Riipuu myös mitä haluaa opiskella, kamerateknikoksi vai valokuvaajaksi. Itse koen että valokuvaajaksi kasvetaan olettaen että on suuntautuneisuutta, ylioppilas ym. luokakuvaajia voidaan kursittaa. Kamerateknikoksi haluavat saavat netistä todella paljon suhteelisen turhaa nippelitietoa. Vielä palauteesta vaikka netissä saa suurimaksiosaksi piilo/suoraa ketuilua-pätemistä, niin siellä on joukossa todellisia helmiä, en usko että pienen kameraseuran muutamien kuvaajien toistensa kuvien arviointi on kehitävää kuin lyhyeksi hetkeksi.
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Kyllä ne aika tehokkaasti suodattuu pois noista live-tapaamisista. Netissä nimimerkin takaa kai kehdataan olla vähän hankalempia. Ja jos keskustelun pääpointti on päteminen ja muuten hankalana oleminen, tarjoaa siihen netti paljon paremmat mahdollisuudet. Livenä saattaa joutua perustelemaan paremmin. Aloittelijat ovat usein nuoria ja tietyllä tapaa herkkähipiäisempiä - oman tyylin ja vahvan näkemyksen omaava tyyppi osaa karsia ja naurahtaa typeryyksille, aloittelija välttämättä ei, joten netti ei sikäli ole paras mahdollinen paikka aloittaa, kuten sanottu. Ja kyllä monen homman oppii aloittelija helpommin kun on kokeneempi mukana näyttämässä.
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Netti antaa mahdollisuuden olla tekemisissä hankalan ihmisen kanssa. Karkuun juokseminen on niin helppo rasti että taitojen piikkiin asiaa ei voi laittaa jos hankalan ihmisen löytää eikä karkuun pääse.
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Vastaukset löytyvät netistä. On aika lopettaa musiikkikoulutus, kuvataidekoulutus, muotoilukoulutus, teatterikoulutus, valokuvakoulutus, autonasentajakoulutus, journalistikoulutus, tietotekniikkakoulutus, kirvesmieskoulutus, sosiaalityöntekijäkoulutus, opettajakoulutus, arkkitehtikoulutus, metsurikoulutus, graafisen suunnittelun koulutus, kätilökoulutus... kapa
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta ken löytää, kenellä ne on jo valmiina
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta On totta, että itseopiskelu on tehokasta ja tuloksellista - netti antaa siihen uusia mahdolliksuuksia, mutta onhan sitä ollut ennenkin. Enpä muista esimerkiksi Ansel Adamsin tai Paul Strandin elämänkerroista mainintaa valokuvakoulutuksesta - sen sijaan pitkiä istuntoja ja keskusteluja ajan 'kameraseuroissa', vaikkapa Group F64. Yhtä totta on, että itseopiskelu ei sovi kaikille. Useammille se jää tulosta vaille. Vuorovaikutus toisten kanssa (tai siis sen puute), aikataulutus ja ennen kaikkea yksipuolisuus tulevat esteiksi. Koulutuksessa joutuu tekemään muunakin aikana kuin joutessaan muitakin tehtäviä kuin omia juttujaan, ja se antaa uusia näkökulmia, ei vain uusia kamerakulmia. Kameraseurat antavat hyviä referenssejä ja vaikutteita jossakin vaiheessa kehitystä, ainakin jos osaa hiukan valita ketä kuuntelee. Ilman muuta sitten aktiivinen tekijä kasvaa siitä vaiheesta ulos ja alkaa tehdä omiaan muita kuuntelematta. Aika aikaa kutakin.
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Nettifoorumit antaa minusta aloittelijalle todella hyvät perustiedot, mutta vaikka netistä/foorumeilta saakin tietoa lähes kaikkeen mikä liittyy valokuvamiseen on tieto loppujen lopuksi hyvin suppeaa ja tasapäistävää. Samojen asioiden toistoa ja usein läpinäkyvää pätemistä, joka saa aikaan aiheiden pysymisen ns. turvallisilla osa-alueilla, jotka on taas pääasiassa puhdasta tekniikkaa. Tällänen ympäristö ei kovin kauaa opeta ketään ja usein näkeekin miten mielenkiintosia kuvaajia häviääkin taivaan tuuliin.
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Hetkinen... Siis ainakaan foorumi "höpinät" ei ole mitään itseopiskelua sanan varsinaisessa merkityksessä. Kyllähän vuorovaikutuksesta ja palauteesta on kyse, kunhan suodattaa urpot pois. Enenkin jankuttamani kommentoijan kompetensin arviointi on tärkeää, mielestäni parhaan hyödyn saa kun jaottelee saadut mielipiteet, aloitelevan kuvaajan mielipiteetkin voi sisältää hyviäkin huomiota olettaen että henkilö omaa näkemystä ja taas jonkun vanhan konkarin mielipiteet voi ohitaa turhana. Siis kiinittää huomiota ketä kuuntelee. Aina on niitä joilla ei ole alkeelistakaan näkemystä kuvaamisesta ja on joka paikassa tyrkyttämässä tietämättömyyttään ja mielestä ainoa suht luotettava tapa löytää heidät on katsoa heidän omia kuviaa, jos siis olisi "näkemystä" niin eikö loogisesti soveltaisi sitä omaan kuvaamiseensa. Toki näidenkin mielipide on arvokas sitä kautta että pitääkö ja joidenkin kuvien kohdalla käy testistä että onko viesti liian helpoo, siis jos hekin sen tajuavat. Siis hieman keskittymällä ja vaivautumisella katsomaan komentoijien kuvia tai käyttäjätiedoista aikaisempia komenteja oppii näkemään mm. omaan osaamattomuuteen turhautuneen valittaja pellet. Mitä tulee reunapiirtojen hieromiseen, niin niitä ei tarvi lukea ja voi käyttää senkin ajan hyödylisemmin osalistumalla keskusteluihin jotka kiinostaa. Osalistuminen on se juttu, mitä ihmeen väliä jos joku on sitä mieltä että ajatelee tyhmiä yms. Yleisesti yhdistys toimintaan hakeutuu määrätynlaiset tyypit, eikä ensimäisennä kriteerinä ole kyky vaan halu, jotta live elämässä ei ole minkään tason takeita että saatava tieto olisi oikeaa. Netin vahvuus on valinnan mahdolisuus ja mielestäni valokuvaus on älylaji ja kykemättömyys omiin valintoihin/ajatteluun antaa helvetin huonon enusteen yleisesti itse valokuvaamisen oppimisesta?
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta No joo. Itse puhun yleisemmällä tasolla. Totta kai netistä saa tietoa ja palautetta jos osaa suodattaa hölmölilyt pois. Mutta sehän ei aina ole tilanne. Anu 15v on saanut ekan kameran synttärilahjaksi. Hän on kuvannut sillä koiraansa, takapihan kukkasia, sekä pikkuveljeä kesäisenä pilvettömänä päivänä. Anu tuumaa, että vaikka ei ennen kameran omistamista asiaa ajatellutkaan, voisi tästä tulla harrastus. Anu googlettaa ja löytää DC.netin. Anu postaa foorumeille arvosteltavaksi kuviaan (kukkasista, koirasta, pikkuveljestä kovassa auringonvalossa). Anulle kerrotaan että nämä olisi ehkä kuitenkin kannattanut pitää siellä omassa albumissa. Ei näissä sovi unohtaa sitä, että ihmiset ovat erilaisia, heillä on erilainen tausta, he käsittelevät asioita eri tavalla. Mikä tahansa paikka jossa harrastuksen aloittelijaan suhtaudutuaan muuten kuin antamalla rohkaisevaa, asiallista, rakentavaa, kohteliasta palautetta (ottaen huomioon aloittelijuuden) on sellainen mitä en yleisesti "aloittelijoille" suosittelisi missään nimessä. Tiedän, että tässä keskustellaan muistakin kuin vasta-alkajista, mutta sama pätee kyllä yleisemminkin mielestäni: keskutelun laatu, ja tapa jolla keskustelua käydään vaikuttaa paljon siihen mitä ja missä tahdissa oppii. Jaa... mielestäni yhdistävä tekijä kameraseura-tyyppisessä toiminnassa on lähinnä se, että sinne hakeutuvat ihmiset jotka haluavat olla kasvokkain tekemisissä toisten harrastjaien kanssa pikemminkin kuin nystvätä yksin kotona.
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Minä taas en puhu olenkaan ihan aloitamisesta. Mitä tulee aloitelijoiden kuvien komentointiin niin useimiten ne saa ihan asialista neuvoa, sikäli että kuvaaja ilmoitaa olevanssa aloitelija. Näitä kotialbumi ym. dissajia ei ikävä kyllä foorumien ylläpidot juuri rajoita, itse on kokemusta useasta bannista kun olen selaista ojentanut ja tulen niin tekemään varmaan jatkossakin. Se on suorastaan älistyttävää millä logiikalla joitain foorumeita ohjataan. En tietenkään tarkoita tätä foorumia!
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Suurin ongelma foorumilta oppimisessa on kritiikin heikko taso. Hyvä/huono kommentit eivät kehitä ketään, ei palautteen saajaa eikä palautteen antajaa. Mutu-tiedon valtava määrä on myös ongelma ja pahimpaa on silloin kun luullaan tietävän jotain. Onneksi tuota viimeistä on aika vähän, mutta valitettavasti sitäkin esiintyy. Kasvokkain palautekeskustelu on huomattavsti hedelmällisempää, koska siinä oikeasti täytyy seistä sanojensa takana ja perustella. Foorumissa on helppo jankata ja vetäytyä, jos siltä tuntuu. Oppiminen yleensä on omasta motivaatiosta kiinni ja halusta olla avoin. Asenne jossa ei olla valmiita ottamaan vastaan ei yleensä opi mitään, vaan jatkaa niiden samojen "virheiden" tekemistä. Oppiminen on myös erilaisten asioiden ja tässä tapauksessa kuvien ja kuvaajien ymmärtämistä. Tosin on hyvä muistaa, että skeida on skeidaa vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää. Ai niin Jari sun takiako niillä kursseilla edetään hitaasti ja muut kyllästyy, vai kuin se meni?
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Kehitymisestä. Mikä antaan oletuksen että hyvinkin perusteltu komentti jostain valokuvan osaalueelta kehitäisi kuvaaja? Onko esimerkiksi sinulla selainen tuntu että juuri sinun mielipiteesi saataisi kehitää kuvaajaa kuin kuvaajaa? Voiko vastata oikein vaikka ei ymmärrä kysymystä? Mikä on oikea kehityksen suunta?
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta Mikä antaa oletuksen, että pelkästään kuvaajan pitäisi oppia jotain? Kyllähän muutkin lukijat/kommentoidun kuvan katsojat voivat oppia jotain. Tietenkin jos lukijalla on asennevamma ottaa vastaan ideoita ja ehdotuksia muilta, niin asia on eri. Sillon on aivan sama mitä kuka tahansa kirjoittaa kun kyseinen henkilö jo tietää kaiken ja osaa kaiken. Ei kai kukaan ole sellainen virtuoosi, joka pystyy kaikille opettamaan jotain muuta. Mutta kaipa sitä joskus sentään löytyy ihmisiä joille kelpaa neuvot ja ehdotukset. Löytää se sokea koirakin joskus luun... joskus jopa pihvinkin ... Pois entisestä, tavalla tai toisella
Vs: Valokuvauksen oppiminen/kehittyminmen, netti/koulutus-kerhotoiminta vaikka en henkilökohtaisesti ole useinkaan samaa mieltä PeterF:n antamien palautteiden kanssa (for the record, ne on musta liian oppikirjamaisia, kaavoihin kangistuvia), ovat ne minusta arvokas lisä ja ainakin itse olen (muiden kuviin) tulleista kommenteista ammentanut yhtä sun toista. En välttämättä sisäistänyt, mutta ainakin tiedostanut. Jarismit "tekotaiteellista paskaa", "liian kevyttä!", "magee!" sen sijaan eivät kehitä ketään, eivät katsojaa, eivät kuvaajaa, korkeintaan kommentoijan omaa egoa. en väitä, että itse olisin mikään malliesimerkki hyvästä palautteenantajasta, mutta nyt ei ole kyse siitä.