Vs: Nikon se vaan panee pelittään Voit aloittaa vaikka tuolta: WIR: Table of Contents Sieltä sitten etsiskelemään varsinaisilta sivuilta spruuttatulosteitten tietoja. Nykyisin spruuttailen useimmiten 310 grammaiselle baryyttipaperille, tai hieman kevyemmälle (johtuu huokoisuudesta) mattapintaiselle lumppupaperille (ph-neutraali) Mitä tuommoinen 0,005 millinen paperi on? Väittäisin, että jää perinteinen niin värien laadussa kuin säilyvyydessäkin kakkoseksi. kapa
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Väri eli RA-4 prosessi on aivan Aunuksesta, mutta kyllä hopeakloridi /perinteinen baryyttipaperi panee suihkupaperille aika hyvin kampoihin, katsotaan kunhan saan tuota MUSEO SILVER RAG paprua sisään ja moddattua tuon Epsonin hiiliväreille. sit alkaa ehkä pelittään laatua ja myös säilyvyys saattaa olla taattua. eli raportoidaan kunhan tiedetään.(Mutta negasta silti lähdetään liikkeelle, kunnes toisin todistetaan)
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Hehehhee hahhaahhaa! Kyllä vanhat soittimet soivat yleisesti ottaen paremmin, koska ennen soittimiin käytettäviä puita oli enemmän, enää ei sademetsää saa kaataa. Enpä jaksa sen enempää soittimien rakenteesta puhua.. Vanhasta selmiristä lähtee sitä paitsi hieno tuoksu, sellainen sikarin ja viskin yhdistelmä arvokasta historiaa, jossa kuunneltiin musiikkia ja otettiin kuva leicalla kerran kuului hiljainen naks. Nykyään säädetään ensin kameraa ja sitten katsotaan häikäisevältä näytöltä, että voihan vittu, musta on tukossa, pitää toinen kuva. sitten katsotaan, että voi vittu, tässä toisessa on valkoinen kanava puhki. kolmannessa punainen kanava yli. sitten laitetaan 3 salamaa ympäri salia, kamerasta säädetään tehot ja PAM! Koko tunnelma pilalla. Leicaäijä menee kotiin, herää aamulla rentona pienessä pöhnässä, kaataa aamulla konjakkia kahvimukiin loiventaakseen, ottaa filmin kamerasta, menee pimiöön, laittaa radion hiljaiselle pääälle, tekee pinnakkaiset, virittelee pätkän suurennuskoneeseen, muutama koepala ja avot, kuva tulee Digiäijä menee kotiin, pistää koneen kuvat koneelle latautumaan, kikkailee sillä kameralaukussa tai muissa foorumeissa. Katsoo kuvat läpi, alkaa säätämään, tuhat layeriä, muutama kiva kikka, ja kato perkele: samanlainen kuvahan sieltä tuli. Kumman tien valitset? T Jukka
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Valitettavasti sekä, että. Kuitenkaan EI OMASTA VALINNASTA. Jos olis omasta valinnasta kyse , valitsisin tuon Selmerin ja antaisin vitut koko näpläystouhulle... Edit: Itseasiassa alkaa vituttaan että ikinä otti sen faijan kameran sinne Coltranen konserttiin, ois vaan pysynyt fonissa , niin reissais nykissä ja muualla kuten Koippa ja Sarmannon Heka.
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Minä valitsin kitaran ammatiksi ja näpläyksen (mikäli sillä tarkoitetaan kuvien tekemistä tietokoneella) ajan vähyyden takia. Muuten menisin pimiöön. Mutta D3X on varmaan hieno peli....noin niinkuin aiheesta. T Jukka
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Mikäs Epsoni sulla on modattavana? Ja jatkokysymys, onko noita hiilivärimodauksia jossain netissä tarjolla?
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Enpä lähde väittelemään noista mustavalkoisista, mutta totean vaan vanhana, ja hieman kokeneenakin vedostajana, että hienoa mv-jälkeä tulee ainakin tuolle Ilfordin baryytille (siis sille suihkutuspaperille). Harmania, enkä Hahnemuehleä ole testaillut. Pintahan on lähinnä ilmakuivattua kiiltävää. Uskomaton musta, jota ei perinteisillä litkupapereilla saavuteta. kapa
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Et ole näköjään Macon vintage baryytteja liotettuna seleenikylvyssä nähnyt. Kun tulet tänne muurahaispesään visiitile, käyppä katsomassa. -- ja mikä printteri ? Stylus Photo 2100. saa sekä englanista että jenkkilästä grafiittimustaa satsia. siis neljää eri mustaa, mutta siten voi unohtaa siirtymisen takaisin väriin.
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Jukishan on "ammattilainen" se on aamullakin vielä pöhnässä! ;D Soittimista voidaan keskustella muualla (toisaalta en kantaani vaihda, hirveää pimputusta, yli kaksi koskettimen painallusta jos kuuluu on migreeni valmis, joten savuna piipun kautta kohti euroopaa) Ja sademetsää saa kaataa ihan kuten haluaa ja sieltä kaadettua puutavaraa saa Suomestakin ostaa... ;D Valitsen sen toisen tien. Ensimmäinen + digigille on siinä että saman tien näkee (suurin piirtein), pitääkö ottaa uusi kuva, vai onko tilaisuus mennyt jo ohi siinä vaiheessa kun saat paprukuvan käteen ja toteat: "reisille meni, taas". Toinen + digigille on että voi ottaa tilaisuudesta satoja, ellei tuhansia kuvia ilman että on pelkoa filmin loppumisesta tai kämmäämisestä filmin vaihdon yhteydessä. Kolmas + digigille on kuvien helppo jakoisuus, kuvat levylle ja levy kiertoon tilaisuuden vieraiden välille, poimikoon jokainen sitten sen minkä haluaa ja muokata mielensä mukaan Neljäs + digigille on sen nopeus ja helppous, tökkää muistikortin koneeseen, painaa nappia ja hups kuvat on koneella, enää cd:n poltto sinä aikana kun käy polttelemassa pikkusikarin ja nauttii aamu kongakin, oho kuvat ovatkin jo valmiina jakoon Mitä tulee kuvien säilyvyyteen, niin digigi säilyy ikuisesti, eikä kerää kaapissa tms. pölyä päälleen ;D Kukin tavallaan ;D
Vs: Nikon se vaan panee pelittään En ole, en. Monia muita kyllä, mitä moninaisimmimmissa litkuissa uitettuna. Täytyypä piipahtaa, kun sinne kulmille on asiaa. Just kävin siellä luennoimassa ja näyttelyt kiertämässä. Eipä varmaan ole vähään aikaan asiaa. Omalla kustannuksella tulee turhan kalliiksi meikäläiselle ihan yhden asian takia. Laitapa tietoa, kun saat tuota Museo Ragia. Hieman kiinnostaa. Jos vain hinnan saat sopuisaksi, niin mieluummin Vataselta, kuin maailmalta. kapa
Vs: Nikon se vaan panee pelittään [QUOTE> [/QUOTE] Tätä kutsutaan myös ammattitaidoksi tai kokemuksien kautta kertyneeksi tiedoksi. Kun tietää mitä tekee, ei työvälineelläkään (tai medioilla) ole niin merkitystä. [QUOTE> [/QUOTE] Quality over quantity, eli laatu ennen määrää. Otettujen kuvien määrä ei vielä kerro mitään. Parempia kuvia saa, kun vähän kelailee mitä tekee. En ole itse ainakaan kokenut filmn loppumista ongelmaksi. Työvälineet tietysti tilanteen mukaan. Häissä olen kuvannut filmille sekä digille. [QUOTE> [/QUOTE] No, en nyt suuremmin ole itse kokenut ongelmana skannata ottamiani kuvia. Mitä digiin tulee, niin niitäkin olen yleensä käsitellyt jälkeenpäin. Yhtä helppojakoisia ne skannatut negatkin on. [QUOTE> [/QUOTE] Varmasti, jos kuvat on spot-on ja/tai olet itse tyytyväinen kättesi jälkiin. [QUOTE> [/QUOTE] Niin. Säilyyhän ne siellä cd:llä niin kauan kuin se cd:n käyttöikä sallii (lienee 10-15 vuoden paikkeilla). Kovalevy voi taasen hajota milloin vain. Itse varmuuskopioin kuviani kahdelle ulkoiselle levylle, eikä sekään aina riitä. [QUOTE> [/QUOTE] En kerta kaikkiaan voisi olla enempää samaa mieltä.
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Tarkoitatko sitä Galerie Fibre Silkiä? Olen meinannut tilata, mutta olen ollut tyytyväinen epsonin premium lusteriin, vaikka se muovipaperi onkin. Millainen on Gold Fibre? T Jukka
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Aika värittynyt ja puolueellinen vaihtoehtojen esittely, korjasin neutraalimmaksi: Zorkireppana tulee kotiin herättyään aamulla paikkalisen pubiruusun vierestä, availee sorbuksen vieroitusoireiden takia, repii jotenkuten filmin kamerasta, laahustaa pimiöön, laittaa Radio Novan liian kovaa päälle, tekee pinnakkaiset, tekee uudestaan pinnakkaiset, säheltää koepalojen kanssa, tekee muutaman suttuisen kuvan jotka "unohtuvat" kuivumaan puoleksi vuodeksi. Avot, baarin eteen jonottamaan. Digimies saapuu kahdella taksilla (koska voi) toiseen kotiinsa, tervehtii kakkosvaimoaan, säädättää kuvat assarilla, lähettää kuvat tilaajalle, kuittaa rahat ja siirtyy naisen ehdotuksesta makuukammarin puolelle kokeilemaan "uusia juttuja".
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Sohlaaminen pimiössähän kuuluu asiaan. Oppii antamaan itselleen ja toisille anteeksi, nykyajan kovassa koneellisessa maailmassa. Siskonmakkarakeitto. T Jukka
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Voe voe ;D Määrä korvaa AINA laadun, sillä suuremmasta määrästä on helpompi poimia enemmän laadukkaita otoksia. (100 kuvaa filmillä, onnistuneita 30kpl, vai 1000 kuvaa digillä onnituneita 300kpl? Se on se vaivattomuus, ja halpuus Hidasta, vaivalloista ja vielä kerran hidasta, jakaminen on yhtä helppoa juuh, kun on ne ensin digitaaliseen muotoon muuttanut (ts. turha työvaihe) Ei enempää tästä (mä ainakin lopetan) Nyt sitten odotellaan että joku saa kätösiinsä 3Dx Nikonin ja kertoo hieman ensi kokemuksia.
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Selvä se, "hyvien" kuvien määrä on aina vakio. Jos vähän supistetaan, niin tällä logiikalla joka kolmas ottamasi kuva olisi "hyvä". Tai vastaavasti, 70% ottamistasi kuvista joutaisi roskakoriin. Kertoo ehkä jotain erilaisista kuvaustyyleistä. Edit: odotatko hetken, käyn lämmittämässä popkornia.
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Ahhahhaha mä en oo aikoihin nauranut näin paljoa. Onneks voin valita Leicamiehenä, digimiehenä ja zorkimiehenä olemisen välillä koska tahansa.
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Mä olen kuullut epäluotettavalta tahoilta ettet sä lue muiden kirjoituksia -etkä toista itseäsi ,-]
Vs: Nikon se vaan panee pelittään Zorkiversio se vasta väritetty onkin. Tässä todenmukaisempana. Digiäijä varjelee kameraansa roiskeilta ja kaikelta, pilaa baari-iltansa olemalla selvinpäin. Tarjolla olisi ilmaista viinaa, mutta digiäijä tekee elämänsä virhee - jättää ilmaiset juomatta. Tätä hän katuu koko loppuikänsä. Sunnuntaina häntä vituttaa, kun leicaäijällä ei olekaan pää kipeä, vaikka hän joikin illalla viinaa reippaasti. Viimeinenkin ilo vietiin digiäijältä pois. On kuukauden viimeinen päivä. Digiäijä tuskailee luottokorttinsa kanssa. Lasku erääntyy kuun lopussa ja vielä on 4000 maksamatta. Ei pysty lyhentämään kuin minimäärän, 140 euroa kuussa. Ja kamerasta saa enää 1000 euroa, jos sitäkään. Onhan se jo kaksi vuotta vanha malli. Perkele, pitäisi saada tuo uusi, se on paljon parempi, ja punaisella viivalla (mikä se taas tuolla kaulassa kutittaa?) varustetusta objektiivistakin on tullut II-versio, sekin on pakko saada. Pitää ostaa luotolla, ei voi mitään, pakko on saada. Perheellä ei niin väliä. Oho, leicaäijällä pitkät ajat jumittaa. Käytänpä kameran huollossa. Kokonaista 75 euroa. No, nythän se toimii taas vähintään 10 vuotta. Kato, pakkasta! Digiäijä ottaa kuvan, korkeintaan kaksi ja lähtee kotiin, akut on jäässä. Onneksi on 4 vara-akkua, a-hinta 85 euroa. Kyllä niillä jonkun kuvan saa. Ai niin, illalla pitää ottaa varmuuskopiot ja niiden varmuuskopiot. Kato, pakkasta! Onneksi on Leica, toimii joka säässä. Kato, tulipa rullallinen hienoja kuvia. Eikä oo mistään puhki. Pitäisikö avata viinipullo, kun odottelee filmin kuivumista. T Jukka