On aika jännä huomata miten menneisyys on niin paljon kiinnostavampaa kuin tulevaisuus. Töllössä viinintekijä sanoi että vanhemmiten menneisyys alkaa merkitä enemmän, ja huomaisin etten ajatellut siinä omaa menneisyyttäni, kun ajattelin heti että ainahan menneisyys on kiinnostanut. Toki kakarana pohti myös että millaisilla lentoautoilla kuljetaan vuonna 2000, mutta kyllä silloin jo katseli mielummin I maailmansodan aikaisia lentolaitteita. Valokuvaukseen voidaan pompata sillä tavalla, esimerkiksi, että kun porukat kyselevät millainen valokuvausopas kannattaisi ostaa, niin tyrkytän automaatisesti Hedgecoen ensimmäistä, koskapa siinä kerrotaan valokuvauksen historiasta, eikä päähäni ole koskaan mahtunut ajatus, että isolle osalle ihmisistä ne ovat aivan yhdentekeviä tietoja. Vaikkapa 1800-luvun puolen kuvat katumaisemista, tai 1900 luvun alkupuolilta -niitä voisi kyllä katsella pitkään, ja jos jossain tv-dokumentissa näytetään wanhoja elokuvapäitkiä, niin aina jurppi kun ne on leikattu 3s. mittaiseksi, vaikka voisin katsella jotain Esplanadin tai Nevskij Prospektin varrelta otettua filmiä vaikka kuinka kauan. Tosin, ei katukahvilassa notkumisessa reaaliajassakaan ole mitään vikaa. Vanhat autot, junat, vaatteet, hiusmuoti jne. mikä ei kiinnostaisi. Eipä paljoa kiinnosta milaisia autoja Toyota tuottaa vuonna 2100, tai mikä on nuorisohitti silloin. Tai millainen uuttaluova, mutta kertova kuva voittaa kameralehden suurkisan vuonna 2010.
Vs: Menneisyyden lumo Puhuitpa kuin minun suullani. Useimmiten, luulen, tavallista suurempaan tulevaisuutta koskevaan kiinnostukseen liittyy toive rahan tekemisestä, tai ainakin sen säästämisestä. Sen verran olen päässyt jyvälle näistä tulevaisuuden tutkimuksen ja ennakoinnin käyttötavoista. Historialla ei ole vastaavaa ulottuvuutta, vaikka silläkin kai voi lompsaa kasvattaa.
Vs: Menneisyyden lumo Oikeassa olette kummatkin ! sain juuri tässä Tapiolalta kasan 50-60 ja 70 luvun suomalaisia ja saksalaisia kameralehtiä ! Mikä aareaitta. paitsi tekniikkapuoli, niin kuvat olivat enimmäkseen sellaisia joita nyt mielellään kuvaisi-tietty mustavalkoisina. Sitten tuo kamera ja materiaalipuoli. kovasti oli neuvoa Rodinalista ja laimennus suhteista. Juuri sitähän tässä puuhastellaan Huvittavaa oli muovipaperin tulo ja ylistys- siinä mentiin kyllä metsään, edelleenkin karsean näköistä. Baryta eli vanha Brovira ja sen kloonit on edelleen YES! Sitten kamerat: valtavasti idän/DDR:n ihmeitä jotka kaikki historian luuta on lakaissut romukoppaan. Joitakin uusia zoomeja kehuttiin, mutta nyt on aivan selvää että potaskaa olivat! No mitä jäi jäljelle ? Sitä samaa mistä sai parhaat rahat silloin ja edelleenkin arvostusta vaikkapa kanikonttorissa eli Leicat, Hasselbladit ja jotkut harvat Pro nikonit. On se MENNEISYYDEN LUMO ihan realista totuutta ja faktaa. Jos olis musiikkifoorumi, niin saisin sivun täyteen helposti vanhoista älppäreistä ja niiden kansitaiteesta, itse musiikista puhumattakaan.
Vs: Menneisyyden lumo Oman menneisyyden nostaminen on vain nostalgiaa. Minä puhun ajasta ennen itseäni.
Vs: Menneisyyden lumo Pakko kompata kaikkea edellä kuultua. Menneisyys on tasan mielenkiintoisempi kuin tulevaisuus. Mutta miksi ihmeessä? Ehkä siksi, ettei ole edessä mitään mielenkiintoista odotettavaa? Vai siksi, että tulevaisuus on täynnä kysymysmerkkejä, kun menneisyys on kuvattu ja kirjattu ja meillä on siitä niin paljon tietoa?
Vs: Menneisyyden lumo Menneisyys on hienoa, koska: * Se on turvallista ja siihen ei enää liity yllätyksiä * Se on hyvin ymmärrettyä ja siihen liittyy rikkaita ajattelumalleja * Menneisyys on suurten tarinoiden aikaa * Kulttuurissa näkyvässä menneisyydessä on esillä vain menneisyyden parhaat palat - nälänhädät ja sodat on siivottu pois silmistä * Nykyaika on ahdistavaa ja stressaavaa - menneisyys on sille läsnäoleva toinen todellisuus * Jne...
Vs: Menneisyyden lumo Tulevaisuuden ennustaminen on vain "väärin ymmärrettyä menneisyyttä". Kun tarpeeksi kaukaa katsoo, mikään ei muutu, kiertää vain sykleinä.
Vs: Menneisyyden lumo Menneisyydessä on se hyvä puoli, ettei sitä enää ole, eikä se enää tule takaisin. On monta Menneisyyttä ja Menneisyys on muistikuvia, joista valikoituu kulloisenkin nykyhetken tarkoituksiin sopiva pieni osa, aina ei edes kovin tietoisen tarkoituksellisesti, vaan alitajunnan koukeroiden kautta. (Asiasta on viimeaikoina kirjoittanut mielenkiintoisesti L.Salmén Alas Akropolilta kirjansa alkuluvussa.)
Vs: Menneisyyden lumo Mitäpä, jos menneisyyden haluaakin unohtaa, jos siellä on tapahtunut jotain sellaista, traumaattista kuten läheisen menetyksiä, sotia. Osaako sellainen ihminen pitää menneisyyttä turvallisena, hyvänä muistona. Elääkö sellainen ihminen menneisyyttä, nykyhetkeä vai jossain tulevaisuudessa.
Vs: Menneisyyden lumo Menneisyys on ehkä siksikin mielenkiintoisempi, kuin tulevaisuus, että voi valita ne asiat mitkä itseä kiinnostavat. Tulevaisuudesta ei voi valita niitä niin helposti, kun ei osaa ennustaa. Eihän sitä tiedä aina missä tapahtuu jotain itseä (jälkikäteen) kiinnostavaa, eikä siten osaa olla paikalla kuin sattumalta. Menneisyydessä ei tarvitse olla / olla ollut paikalla, vaan etsii sen tiedon jälkikäteen.
Vs: Menneisyyden lumo Nykyhetki on menneisyyden tai oikeammin historian, joka on tulkittua menneisyyttä ja tulevaisuuden, joka on nykyhetken odotuksia tulevalta, välissä. Siten historiansa avulla ihminen määrittelee itsensä ja mahdollisuutensa ja tulevaisuuden vuoksi hän valitsee ja tekee tekonsa. Molemmat ovat siis läsnä nykyhetkessä, tai oikeammin nykyhetki taitaa koostua juuri niistä.
Vs: Menneisyyden lumo Tämä oli hyvä koonti-kannanotto, koska joka kohdasta on helppoa olla täysin eri mieltä.
Vs: Menneisyyden lumo Tulevaisuus on fomaa, romanttista hölynpölyä. Ajatellaan vaikka ihmisten hekumaa ajateltaessa telepatiaa. Nyt on ollut kauan puhelimet ja kännykät, mihin kukaan tarviitsisi telepatiaa, ja mitä romanttista on sinä että saa kännykkään mainoksia ja iltaisin työpuheluita? Ja kaiken kukkuraksi paikka on menettänyt merkittävyytensä, ei voi kokea etäisyyttä. Tai se aluksi mainitsemani lentoauto; olisiko oikeasti hienoa, jos ruuhkat, parkkipaikat ja onnettomuudet olisivatkin taivaalla? Tai 3-ulotteinen töllö; tulee olemaan sykähdyttävää, kun Idolshyypiöt ja tukkageelimainoksen pojat heiluvat olohuoneessa. Tai siinä että saisi asua kuussa? Voi sitä soramontulle, tai Israeliin nytkin muuttaa jos hinku on.
Vs: Menneisyyden lumo Lapsen menneisyys on olematonta, vanhuksen menneisyys on kaiken kattavaa, sillä hän ei enää nää tulevaisuudessa mitään vaihtoehtoja. Ihmiselle jolla ei ole mitään tavotteita, on yks ja hailee missä mennään, ollaanko tulossa vai menossa. "heränneellä-tajuissaan olevalla ihmisellä" on monta tasoa: On näkemys olevasta, tässä ja nyt, muistot ja kokemukset meneestä. Tulevaisuuden odotukset ja suunnitelmat sen perusteella miten niillä on mahdollisuus toteutua, verrattuna omiin kokemuksiin ja resursseihin. Kysyn aina pojiltani, kun satutaan kasvotusten :" Ollaanko tulossa vai menossa ?" He tietävät jo että kysyn filosofisella tasolla, ja pystyvät antamaan selvityksen omista sen hetken tavoitteistaan ja projekteistaan sekä niiden onnistumistasoistaan. Sitten, jos aikaa on, voidaan mennä vaikka kahville ja syventyä kulloiseenkin aiheeseen.
Vs: Menneisyyden lumo Lapsilla taitaa tosiaan olla jokin sairaus, jos he ovat kiinnostuneita historiasta.
Vs: Menneisyyden lumo Mulla on historioitsijan ja metallimiehen koulutus. Arvatkaa kummasta leipä tulee? Nykyisyys on tylsää. Pelkkää aatteettomuutta ja aineellisuutta. Se mikä on edessä, ei näytä hyvältä. Totta kai se kiinnostaa, miten tähän on tultu. Harrastusteni vuoksi olen taipuvainen tarkjastelemaan kehitystä konkreettisesti, tekniikan alalta. Kaikki oleelliset keksinnöt ihmiskunnan historiassa on tehty jo 1800-luvulla, loppu on ollut pelkkää hienosäätöä. Viimeisin kameraostokseni on valmistunut 1938. Ja tulee aktiivikäyttöön. Äsken purin 26 vuotta vanhan saksalaisvalmisteisen moottoripyöräni kaasuttimet ja totesin, ettei suurempia kulumia. Niin hyviä osia ei nykyisin "kannata" valmistaa. Kun Hitleriäkin ihaileva Fordin Henkka ihmetteli takkuavaa autokauppaa, lähetti agenttinsa romiksille ostamaan loppuunajetut fordit pois jotka tehtaalla purettiin ja tutkittiin joka ainoa osa. Todettiin liian hyviksi. Kun uusissa autoissa sitten käytettiin uudistettuja heikompia osia, alkoi kauppakin käymään, kun autot joskus sentään hajosivatkin. Tätä juttua ette historian kirjoista löydä. Nykytekniikalla olisi helppo valmistaa autoja, jotka kestäisivät yli 50 vuoden käytön. Ilmeisesti ihminen ei halua tätä. Poikani harrastaa dinosauruksia ja muita muinaiseläimiä. Ilmastonmuutokseenhan nämäkin kuolivat.
Vs: Menneisyyden lumo Nimenomaan. Tämä on useinunohdettu aspekti, joka lisää menneisyyden kiehtovuutta; se että aika nopesti ihmislapselle valkenee, että paljoa ei kerrota.
Vs: Menneisyyden lumo Senverran tiedän autoista että yllämainittu on veristä totta. kun sanotaan autolla ajetun kehittelyvaiheessa esim parisaataatuhatta kilometriä, ei sitä tehdä siksi että saataisiin selville heikot kohdat vaan siksi että saadaan esiin LIIAN HYVÄT komponentit. Sääntö on että kolmen vuoden takuuaika pitää tuplata, jonka jälkeen auton pitäisi olla "valmis" eli vaihtokelpoinen tai romutuskelpoinen. Jo ajat sitten tajusin että mallisarjan KALLEIMMASSA autossa on parhaat komponentit, eli se kestää myös pisimpään. hyvällä hoidolla erittäin pitkään. Sen myös tajusin että uusi auto toimii itsestään mutta vanhempi tarvitsee sitä enemmän huoltoa mitä pitempään sitä käytetään ja mitä harvimmin. Seisova auto ( esim yli vuoden paikallaan, niin että edes moottoria ei käytetä) tuhoaa itsensä takuuvarmasti. Hapettumat, ruostuminen, moottorin sisäiset pikeentymiset ja korroosiot ym. Näistä voisin myös kirjoittaa kirjan... lisäys: vaimoni Citikka CX:n rekisteriotteessa lukee käyttöönottovuodeksi -84 ( hän saa jatkuvasti ostoehdotuksia !) Omat Suomi Relluni ovat -86 ja -88 vanhemman mitarissa reippaasti yli puolimiljoonaa kilsaa, eikä vie vielä tippaakaan öljyä vaihtojen välillä...
Vs: Menneisyyden lumo ..mutta viimein vuonna 2100 julkaistettava Oskulle mieluisa digi kiinnostaa varmasti ;-] Niinhän se menee, menneisyyden puolillaan oleva lasi on aina puoliksi täynnä. Tulevaisuuden puolillaan oleva lasin neste on kaatunut syliin, lasi on lattialla sirpaleina ja näiden päälle on vielä asiaa alleviivatakseen astuttu lukuisia kertoja, väsyneen jankutuksen kera, tietysti ;-]