Vs: Nikon D800 --> Df ? Pyh, kuka tuollaista kirjoittelee. On niissä eroa: Valotuksen korjauksessa on lisäksi näkyvissä numerolla korjausaukkojen määrä eli viiteen asti. (D810) Ja vielä tuollaistakin disinformaatiota! Kun valitsee säädön porrastukseksi 1/2 tai 1 aukkoa, näyttöpalkki onkin +-3 aukkoa. Ei toki palkki silti siitä pitene, vaan jaotus muuttuu. Toki se lyhyt on verraten D3/D4:n sivun palkkiin.
Vs: Nikon D800 --> Df ? Vielä yksi viesti tähän. +-1 aukkoa tuskin kerroit oikein? Ja ensinnäkin, en tajua miten käsisäädöllä olisi kovin tärkeää näyttöpalkki. Kuka ei käsisäädöllä mittaisi ja säätäisi valotusta kohdistamalla valitsemansa mittausalue valitsemaansa paikkaan kuva-alalla? Mihin tarvitaan näyttöä, josta selvästi näkee montako aukkoa menee yli tai ali? Ai niin, jos haluaa tutkia tarkkaan pyörittelemättä aika- ja aukkorullia, montako aukkoa on yli tai ali eri kohdissa kuva-alaa. Jep jep. Tietenkin. Ehkä jonkinverran vanhan ajan makua sellaisessa, kun voisi myös valottaa ja tarkistaa miten tarttui kennolle. Kyseessä on kuitenkin hidas työskentelytapa. Eikä kohteen valoisuus ja kontrasti mittaamalla ennenkään muuttunut!
Vs: Nikon D800 --> Df ? Df:ssä pystyy ohjelmoimaan valotuksen korjauksen nappi (olisiko ollut fn) plus rulla systeemiin. Siis normaali moderni menettely. Oli kätevämpi kuin se päällä oleva korjailukiekko, mutta jätin tuon kuitenkin pois koska kahden rinnakkaisen säädön suhteet olivat niin sekavat.
Vs: Nikon D800 --> Df ? Nuo valikkoasetukset pitäisi mun paremmin hyödyntää. Auringonvalo vetää usein kuvaamaan. Laajakulmalla valotuskorjaukset ovat usein 1 2/3, jopa 3'n aukkoa, riippuen taivaan valosta. Potuttaa kun kaikissa neljässä kamerassani on erilaiset etsininfot, namikat kuin rullatkin. Yhdistävä tekijä voisi olla tuo havainollinen valotusmittarin pystypalkki. Hassua, halvin D5200 valottaa automatiikalla parhaiten.
Vs: Nikon D800 --> Df ? En ole huomannut, että Df olisi tässä suhteessa sen erikoisempi kuin mikään muu täyskennoinen Nikon. Tosin perusasetuksena olen pitänyt +1/3ev korjausta. Aia harvoin muutan Df:n valotuksenkorjausta. Mielestäni sen säätökiekon käyttö on aika hankalaa... Sensijaan hyödynnän paljon takaseinässä olevaa mittaustavan valintavipua. Olethan huomannut, että jos valitsee pistemittauksen, niin se tulee aktiivisesta af-pisteestä. Kätevä tapa saada kasvojen valotus kuntoon hankalissa valotustilateissa. Sama se on muissakin Nikoneissa, mutta Df:ssä valotustapaa on vain kätevämp säätää.
Vs: Nikon D800 --> Df ? Minä taas tykkään noista säätökiekoista. Ei tarvi telkkaria/etsintä alkaa tuijjoteleen ku näkee heti mitä asentuksia on kamerassa päällä. Maku asia. Minä pidän pistemittausta "horisontti"napissa. kun tuo vipunamiskuukkeli ei ole kumminkaan niin kätevä, ehkä vähän liian jäykkä . Maku asia.
Vs: Nikon D800 --> Df ? Hieman miten sen ottaa. On kiva kun tärkeimmät asetukset näkee laittamatta kameraa päälle. Samaten jalustakuvaamisessa kiekot ovat kätevät. Normaalissa kuvaamisessa ei sitten niinkään, minun mielestäni. Mutta tästä retroaspektista on puhuttu liikaa Df:n yhteydesä. Mielestäni (jälleen henkilökohtaista) Df:n paras ja tärkein ominaisuus on kuvanlaatu sekä toisena "ystävällinen" ja huomiota herättämätön ulkonäkö. On hassua, että olen kovasti mielistynyt Nikonin viime vuosien haulutumpiin tuotteisiin, Df ja Coolpix A. Jotenkin ne vain täyttävät tarpeeni. Ehkä ei pitäisi uskoa liikaa testeihin...
Vs: Nikon D800 --> Df ? Olipas pitkä keskustelu valottamisesta. AUTO-iso on minulle ollut aina vieras ajatus. M eli manuaalin valitsen silloin kun en halua kameran muuttavan valotusta. Esim. panoraamassa ei kiva jos joka ruutu on eri tavalla valotettu. Valotuksen korjaus kiva - tärkein kohde valottuu oikein vaikka valoisuus vaihtelee. Valkoinen seinä pysyy valkoisena... Herkkyyden muuttaiseen tarvitaan kahta kättä ja siksi kai moni pitää sitä automaatilla. Itse en pidä jos se hyppelee. Ehkä pitää opetella pois tuosta P-moodista ja kokeilla muitakin. Valkotasapainokin on jäänyt pysyvästi Auto2 asentoon. Ennen oli pilvinen tai aurinko kun en halunnut että kuvien väri vaihtelee. Keinovalossa otettut kuvat varsinkin olivat kamalia Auto-asennossa. Pitää lukea sitä manuaalia jos sen matriisin saisi näkymään muussakin kuin auto-asennossa. Liikkuvia kohteita en osaa vielä tarkennella kunnolla esim. uimahyppääjää. Ehkä siitä selviäisi valitsemalla aiheohjelman jotka vielä kokeilematta. Olen senverran vanha että pärjäisin ulkona ilman mittariakin. On sitä joskus räpsitty maisemia mekaanisella vehkeellä tyyliin F8 1/125 s aloituslukemana ja kaikista tuli kuva vaikka arviolla mentiin. Sitten on ne hankalat kuten valkoinen lumme "mustassa" lammessa. Lisänä veden heijastukset mitkä "hypyttää" mittaria.
Vs: Nikon D800 --> Df ? Tämän viestiketjun peruusteella lopetan D800 rungista haaveilun ja jatkan D700+D7000 yhdistelmällä.
Vs: Nikon D800 --> Df ? Täytyy palauttaa Df'n valotuksen säätö kunniaan. Mulla oli jäänyt yks 'tyhmä' asetus päälle, liekö ollut vuoden. En kehtaa sanoa. Nyt pelaa hienosti. Olen totutellut itseni aika paljon käsisäätöön. Ihmeen kauan menee sopeutumiseen. Pari uutta runkoa on jo tullut markkinoille. Nyt en millään luopuisi yhdistelmästä D800 + Df. Tai olisi rahan polttamista. Ainoa mikä jurppii, ettei Nikon saa kunnon käsitarkennuspyörää linsseihin. Zeis'nkin käsisäätö on aivan liian nopealla nousukierteellä. Leica M mallin kierteen nousu on mallikkaan hidas ja visuaalisesti asteikoltaan tarkkalukuinen. t. manual
Vs: Nikon D800 --> Df ? [quote author=Manual Ainoa mikä jurppii, ettei Nikon saa kunnon käsitarkennuspyörää linsseihin. Zeis'nkin käsisäätö on aivan liian nopealla nousukierteellä. Leica M mallin kierteen nousu on mallikkaan hidas ja visuaalisesti asteikoltaan tarkkalukuinen. t. manual [/quote] Kun automaatti lopetti toimintansa tarkentamisessa auringonlaskun jälkeen oli se tarkentaminen hankalaa. Etäisyys asteikko nykylaseissa onneton ja terävyysalue asteikko puuttuu. Jostain syystä minulla meni esikatselukuvat mustiksi, mutta kotosalla RAW-kuvia katsoessa kuvat olivat kuitenkin valottuneet. Valotusajat siinä 1 - 4 s. Joku softavirhe? Valotuksenkorjaus reilusti miinuksella. Tarkennus kuitenkin pielessä. Ennen dialla yökuvia otettiin tyyliin tarkennus ja himmennys asteikon mukaan. Valotus siinä 4 s. Kuvista sai ainakin teräviä.
Vs: Nikon D800 --> Df ? Automaattitarkenteinen objektiivi suunnitellaan käyttötarkoituksen ehdoilla. Mutta Df:n (tai muidenkaan nykyisten Nikonien) kanssa tästä ei juuri haittaa koska suurin este kätevälle ja luotettavalle käsin tarkentamiselle on sisäänrakennettuna kameraan. Df on pohjimmiltaan aivan tavallinen moderni Nikon ilmaan mitään merkittävää eroa esim D810 nähden. Jopa se valotuksen säätö mistä Manual kirjoittaa on mahdollista suorittaa modernilla tavalla nappi-plus-rulla -tyyliin, ilman että räplätään sitä suht hankalakäyttöistä kiekkoa kameran päällä. Itselläni tuo ei kuitenkaan olekäytössä, koska fn-napin tärkeämpi toiminto on mielestäni kytkeä auto-ISO päälle ja pois. Df:llä on melko hankala kuvata nopeita tilanteita ilman auto-ISO:a koska herkkyyydesäätörulla on melkein yhtä hankalakäyttöinen kuin valotuksensäätörulla. Mikä minut pitää Df:ssä on ihana kuvanlaatu yhdistyneenä suht kompaktiin kokoon. Tämä taitaa olla viimeinen peili-Nikoni minulla. Toivoisin että (ehkä joskus toteutuva) Df2 olisi peilitön kamera F-mountilla ja sähköisellä etsimellä. Silloin käsitarkenteisten objektiivien käyttö olisi realistista muutenkin kuin takanäyttöä tuijottamalla. (Kaikkihan tiedämme, että etsimen alla näkyvä nuoli-pallo-hässäkkä on toivottoman epätäsmällinen. Sopii ehkä f/5.6 kerholaisille, tai sitä rajummille himmentäjille.)