Ajattelin kysäistä täällä, kun on kokeneita filmirungon käyttäjiä. Eli ongelmani on seuraavanlainen: Nikonin filmirungossa (EM) on suuri etsinkuva, mutta kovin nafti katseluväli (eye relief tai eye point). Allekirjoittaneella on sen verran neanderthalmaiset piirteet, että silmät ovat hyvin suojassa silmäkulmien alla, ja lisäksi käytän laseja (miinusnäkö, eli lasit käytännössä aina päässä). Jos runnon kasvoni kameraa vasten niin, että rillit natisee liitoksissaan, saan silmän riittävän lähelle, että juuri ja juuri näen etsimen kaikki laidat. Silloinkin pimeinä ja sumeina. Olisi mukava nähdä koko tuleva valokuva kerralla ilman moista väkivaltaa. Canonille on saatavilla etsimen jatke (EP-EX15), joka nostaa silmää etsimestä ja pienentää kuvaa, jolloin minunkin olisi ehkä mahdollista nähdä koko etsinkuva kerralla. Nikonille ei taida olla mitään vastaavaa saatavilla? Entä olisiko Canonin jatkeesta mahdollista väkertää jollain lailla käypä versio Nikoniin? "Paremman" rungon hankinta olisi yksi vaihtoehto, mutta pidän nykyisen mallin koosta ja yksinkertaisuudesta. Muiden kokemukset ja mahd. ratkaisut kiinnostavat kovasti.
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Sanoisin suoraan että EM, FE-sarja, ... ovat aika onnettomia tuossa suhteessa. Olisiko vasta F3:een ollut saatavilla HP-etsin, joka näyttää kakkuloidenkin kanssa kaiken. Myöhemminhän se olikin jo vakio-ominaisuus kaikissa(?) rungoissa. Ainakin F601, F801, F90, F90X, F100 ovat HP-etsimellä varustettuja. Pystyn kyllä EM:ää käyttämään ja FE2:stakin rillien kanssa, mutta vähän saa aina reunoja kurkistella. EDIT: en tainnut vastata yhtään kysymykseesi, sen verran unissa tuo tuli kirjoitettua.
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Vielä mitä, hyvää tietoa tuo oli ensi kertaa Nikoniin tarttuneelle. HP-etsin olisi siis kova sana, seuraavassa rungossa onkin sitten sellainen.
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Nyt kun tuli kuvattua vähän enemmän, päädyin siihen lopputulokseen, etten välttämättä haluakaan virittää etsimeen mitään. Etsinkuvaa joutuu hieman skannailemaan, mutta riittävän kiinnostavan kohteen edessä siihen ei tule kiinnitettyä huomiota niin paljon kuin "testaillessa".
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Minulla on myös vanha Nikon EM, ja samaa ongelmaa oli lasien kanssa. Hiukan helpotti, kun liimailin huonekalujen jalkoihin tarkoitettua mustaa huopaa etsimen ympärille, joten rillit ei ainakaan naarmuunnu (muovilinssit) terv. Harri
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Eikös tuohon saa sellaisen etsimeen tulevan korjauslinssin oikealla diopterilla? ei tarvitse käyttää laseja silloin lainkaan. Käytännössä kaikissa uusissa kameroissahan on tuo etsimen diopteria-säätö. Itsekin laseja näin vanhemmiten tarvitsevana käytän aina sitä säätöä tai sitten korjauslinssiä. Meinaa missä tahansa kamerassa tuo etäisyys muuten jäädä liian suureksi. Ja lasit naarmuuntuvat ja likaantuvat, rasvaantuvat, jos ne litistää silmän ja okulaarin väliin.
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Käytin joskus F601:n kanssa diopteri-lasia. Se on ihan hyvä niin kauan kun lasien voimakkuus ei ole kohtuuton, ts. näkee riittävän hyvin ilman lasejakin, mutta tähyslasilta tarkentamiseen jne. näkö ei riitä. Muuten menee kyllä hankalaksi jos pitää aina nostaa rillit nokalta Piilolasit toki ratkaisevat ongelmat - ja varsinkin mittaetsin-kameroiden ongelmat. Noissa kiinteissä diopterisäädöissä muuten raja tulee nopeasti vastaan. Nikon F-100 tarjoaa -3 ... +1 säädön, muita säädettäviä nikoneita mulla ei tainnut olla. Bronican AE-etsin tarjoaa -2,5 ... +0,5 säädön.
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Yhden kerran olen erehtynyt laittamaan kuvauskeikalle piilolasit. Muuten ne on ihan loistavat, mutta kun silmät on sen verran vanhat, että ikänäkö haittaa niin olipas mukava arvailla kameran asetuksia kun lcd-näyttöä piti katsella yli puolen metrin päästä :] Ehkä ne vähän nuoremmilla silmillä toimii paremmin. Juuri tuo lähinäön heikkeneminen vauhditti kameranvaihtoa aikoinaan sellaiseen, missä on isompi näyttö. Sittemmin moniteholasit auttoi tuohon lähelle näkemiseen, mutta nekin maksoi miltei yhtä paljon kuin rungon päivitys.
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Digirungossa mulla on diopterisäätö, mutta ei sitä ole tullut hyödynnettyä. En mielelläni kulje valokuvaamassa ilman laseja mukavuussyistä, plus onhan se kuvaajalle eduksi että näkee ympäristössä vilisevät kuvausmahdollisuudet tarkasti. Pitää joskus kokeilla piilareita, vaikka niissäkin on kyllä omat ongelmansa.
Vs: Nikon & etsimen katseluväli En minäkään kulje ilman laseja, vaan nostan ne joko otsalle tai pudotan hihnan päähän kaulalle kun nostan kameran silmälle. Jos olen oikein oikeasti kuvaamassa, niin käytän lseissa tuota kaulahihnaa. Kätevä siinä hommassa. Ja se suojaa samalla niitä laseja putoamasta kaikkiin jorpakkoihin kun vehkeiden kanssa hyörii. Nimim. raybaneitaan aikoinaan järven pohjasta sukellellut... ;-)
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Pitäisi varmaan vuosien (melkein 10 vuoden) tauon jälkeen kokeilla taas piilareita. Ne kun ovat kehittyneet huimasti. On kertakäyttöisiä, pitkäkäyttöisiä jotka päässä voi jopa nukkua Silloin joskus 80-luvun lopussa sain pehmeistä piilareista ilkeän tulehduksen, kun linssin ja silmän väliin pääsi mp-reissulla pölyä ja silmä naarmuuntui. Kiva mennä silmälääkärille kesken reissun ja muutama viikko käytellä silmätippoja... Sen jälkeen käytin taas noita pehmeitä, mutta kypsyin silmien kuivumiseen niiden kanssa. Siirryin puolikoviin (mutsi on käyttänyt täyskovia jostakin 60-luvulta, nykyään puolikovia) joten tiesin ne hyviksi. Silmäkin saa happea kun linssi kelluu kyynelnesteen päällä eikä ole kontaktissa silmään. Haittana sitten pahimpana kevään siitepöly-aikaan siitepölyn yms. Roskan ajautuminen linssin alle... Vaativat totuttelua mutta olin tyytyväinen. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin hankittua kunnon kakkulat ainaisten halpis-rillien tilalle ja avustajana valinnassa toimi eräs muotitietoinen tuttu. Tuloksena rillit jotka istuivat kerrankin naamaani kuin ööö. Nyrkki silmään. Siis sopivat ulkonäkööni. Sen jälkeen kynnys käyttää piilareita nousi aina vain korkeammaksi ja olihan kakkulat kätevämmät prätkäillessäkin..... Mutta asiaan: Nykyään otan rillit pois kun tarkentelen palkkia/fieldiä. Luupissa on korjaus ja tähyslasia + luuppiakin on kivempi käsitellä ilman rillejä. Jostain syystä rillien kanssa en voi katsoa tähyslasia yhtä läheltä kuin ilman. Ilman voin tihruta muutaman sentin päästä Samoin jos kuvaan kuilulla keskarilla jalustaa käyttäen, niin ilman rillejä on mukavampi tarkentaa. Voi katsoa lähempää jolloin hajavalo ei syö kuvan kontrastia. Toisaalta kuilun luuppia ei näe käyttää rilleittä :/
Vs: Nikon & etsimen katseluväli En kyllä tykkää tuollaisesta vekslaamisesta. On tullut huomattua, että kynnys kameran silmälle nostamiseen täytyy olla mahdollisimman matala, niin kuvausreissut ovat sellaisia inspiroivia ja rentouttavia; en edes pidä etutulppaa objektiivin nokalla. Pidän kuvatessa vähemmän kalliita lasilinssejä, joihin ei tavallisesti tule naarmuja etsintä käyttäessä. Lähinnä tuo katseluväli on mukavuustekijä, joka ei ikävä kyllä mainittavasti parane jos silmälaseja pitää olla jatkuvasti säätämässä. Piilaritkaan ei hirveästi houkuttele, mutta saattaisivat olla kokeilemisen arvoiset silti.
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Itselläni kuvaaminen ei perustu tuollaiseen ad-hoc kameran silmälle nostamiseen tai sen vaikeuteen, niin silmälasien silmiltä pois nostaminen ei ole mikään haitta. Saatan katsella tilannetta ja pohdiskella näkemääni jonkin aikaa ennen kameran esille ottamista, joten siinä on aikaa pelata silmälasienkin kanssa. Eipä tuo kovin suuriv aiva ole sipaista ne pois silmiltä narun varaan roikkumaan samalla kun kameran nostaa... asenne juttu, kuten totesit. Minulle kuvaaminen on nimenomaan rauhoittumista jossa ei ole, eikä saa olla, kiire minnekään. Joskus tulee tultua useamman tunnin reissulta takaisin ilman yhtään valotettua ruutua. Kutsun sitä kameran ulkoiluttamiseksi ;-)
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Nää on näitä valokuvauksen "elämäntyylikysymyksiä", ja suhtautuminen valokuvaukseen kulkee varmaan itse kullakin erilaisten vaiheiden läpi. Itsellä tällä hetkellä menossa sellainen vaihe, että kameran tulisi olla mahdollisimman vähän "tiellä", ja toimin jollain tapaa spontaanimmin kuin joskus aiemmin. Kameran näprääminen on vähentynyt, ja tuntuu siltä, että saaliiksi jääneet valokuvat ovat keskimäärin monipuolisempia ja kiinnostavampia. Ja vaikkeivät oikeasti olisikaan, niin reissulta palatessa on positiivisemmat fiilarit kuvaamisen suhteen. Välillä tulee kyllä kameraakin ulkoilutettua kuvailemaasi tyyliin, varsinkin silloin kun on isompi kamera ja jalusta mukana. Enkä väheksy tällä metodillakaan aikaansaatujen kuvien tasoa, kokemus on vaan hieman erilainen.
Vs: Nikon & etsimen katseluväli Pitääkö joku oikeasti linssin edessä tulppaa muulloin kun kameran ollessa "levolla", eli laukussa, pöydällä kotona/hotellissa/missälie (tosin harvoin sillonkaan on tulppaa). Keskarissa on tulppa tietysti kun se on laukussa, mutta jos kuvaan sillä jotain käsivarajuttua aktiivisesti niin ei siinäkään tulppaa ole. Eihän tuosta muuta kuin että joskus pitää pölyjä sutia pois... Rillien osalta en omista kuin yhdet, nää on kai 4v vanhat nyt, vaikko 5v... ja alkais olla aika vaihtaa. Sen verran pientä pintanaarmua kertynyt. Liekkö etsimistä juuri vai sitten tavastani pestä rillit fairyllä ja runsaalla sormipaineella päivittäin. Vaan ei noitakaan naarmuja huomaa jos rillit ovat olleet sen verran päässä että pölyä on ehtinyt kertymään. Tosin useimmissa kameroissani on kuminen rengas etsimen ympärillä. Muovia taitaa löytyä järkkäripuolella vain Nikonin EM, F-301 ja F-601 -kameroista. Olishan noihin niitä hienoja silmäkuppejakin, mutta rillien kanssa ne ei toimi.