Tuli tässä mieleen kuinka kukin toimii "keikan" saadessaan. Itse työskentelen usein toimittajan kanssa, mutta joskus ilmankin. Mitä asioita duunista tarvitsee tietää etukäteen vai tarvitseeko mitään. Ne asiat jotka utelen ennakolta: - Media jossa kuvat käytetään (lehti, netti tai mahdollisesti molemmat.) - Repparin laajuus (monta sivua.) - Jos henkilö kyseessä, niin kuka. - Kuka toimittaja,,,,,,,,,,,,,koska kaikilla on omat tyylinsä. - Paikka missä kuvataan (yritän hiukan kartottaa etukäteen olosuhteita,,,,mielikuvitella.) Nämä eväät matkassa usein lähden töihin.
Vs: "Reppari kuvaajan eväät" Listaan lisäisin: Mikäli on kyseessä henkilöjuttu, niin jutun sisältö/pointti/juju. Kuvat ovat hyviä kun myötäilevät tekstiä. Yleensä kuvaan vaakaa (ajattelen koko aukeamia) mutta myös pystyä ja niin että lehden logolle jää tilaa (kansiversio- lisää rahaa...) Lisäksi ajattelen: mikä kuva revitään isoksi, mikä tulee pienellä. Polttoväli sen mukaan ! Laajiskuvat pienenä on aivan perseestä.
Vs: "Reppari kuvaajan eväät" Joo, nykyisin lehtien fyysiset mitat on aika leveitä ja matalia, joten kansikuvaa funtsiessa kannattaa muistaa, että digin kuvasuhteesta croppautuu pysty suunnassa aika siivut vex. Mulla on nykyisin "yleislinssinä" 24mm/1,4 täydenkoon rungossa ja sillä tulee kuvattua suurin osa kuvista. Toki tarvitsee muitakin olla mukana varsinkin, jos kanteen kuvia otetaan, mutta kolmella linssillä usein pärjäilen.
Vs: "Reppari kuvaajan eväät" Nykymeininkiä kuvastaa nuo valovoimaiset laajikset, oikein käytettynä kohteet irtoaa hienosti. Muista että sulla on nivelet jaloissa ! Ei kaikki silmän tasolta, hiukan kyykkyyn niin dramatiikka lisääntyy. Kerran- aikoinaan maankuulu muotitoimittaja kritisoi mun kuvakulmia, oli oudon näköistä kuvaa, hetken mietittyäni tajusin että mimmi on niin pätkä- siis lyhyt ! oli totunut näkemään kaiken puoli metriä mun näkökulmaani alemmalta. Tän tajuttuani polvet koukkuun ja kuvat parani ( ainakin sen mielestä !)
Vs: "Reppari kuvaajan eväät" Saahan noilla laajiksilla dramatiikkaa kuvakerrontaan ja tietysti toi kuvaus korkeuskin on aika tärkeä. Ajan saatossa laajiksien käyttö on huimasti lisääntynyt ja katsojan silmät totutettu mitä hurjempien kuvakulmien esiintymisiin varsinkin päivälehdissä ja miksei muissakin. Itse muistan aivan selvästi, kun alle 28mm sanottiin jo superlaalakulmaksi, kummalista. Nykyisin huiskitaan surutta jopa 14mm laajiksella eikä se tunnu mitenkään kummaliselta, sanoisinko ihan "normaalilta". 28mm, 50mm ja 135mm oli se setti jota laukussa kanniskeltiin ja hyvin pärjäsi. Tosin ihmisten kuvaamiseen voi toki käyttää lyhempiäkin kakkuloita, koska ihmistä pääsee lähelle ilman piiloa.
Vs: "Reppari kuvaajan eväät" Joo, itse olen reppis satsini päivittänyt aivan viime aikoina. Kuvaan digiä D2H ja D2Xs rungoilla, ja Mv kuvaa F5 AF rungolla täydenkoon linssejä mulla on nyt 12-24 Sigma, 50mm 1,4 sigma ja hankinnassa 80-200 myös sigma. Croppilinssejä on nyt 18-50 ja kiinteä 30mm 1,4. kaikki Sigmoja sillä mulla on mahdollisuus vähän tsekata ja tuunata noita linssejä. Kaima on Sigman huoltoguru nääs. Sitten on repertuaarissa joukko flasseja ja isoja heijastimia. on tarkoitus hankkia halogeeni valoja akuilla toimivaksi, että vähän näkee missä mennään. ne aijon suodattaa päivänvaloa vastaavaksi. Vähän treeniä kyllä kaipaa nää nykysysteemit...