Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Leican tekniikkaan meno tarkoittaa toki sitä, että hinta pompsahtaa. 2000-luvun alussa vieraillessani tehtaalla oli yhden objektiivin valmistusaika 8 viikkoa ja tosiaan hylätyt menivät takaisin linjastolla virheen edeltäneeseen kohtaan. Se tekee laadun ja nostaa hinnan aivan eri tasolle kuin mitä tuollainen automatisoidun nopean linjaston tuotteet omaavat. Mutta itse aiheeseen; en itse kyllä huomannut mitään ongelmaa otsikon yhdistelmän piirrossa. Suosittelen ottamaan ison printin ja miettimään asiaa uudelleen. Kuvat on tehty tulostettaviksi eikä "monitorilta" tutkittaviksi.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Tokihan me olemme samaa mieltä, mutta todellisuus saattaa olla aika karu näissä kuluttajasarjan tuotteissa. Sitä varten kinofilmikameroissakaan ei ollut yleensä kuin 92% näyttö suhteessa kuvaportin kokoon, koska filmi seilasi edestakaisin filmiradalla ja kuvanvälit olivat mitä sattui. Tämä oli huomioitu myös kuvanvalmistuksessa, joka kroppasi osan kuvasta, ettei kuviin tulisi mustia reunoja. Leican, Zeissin, Rodenstockin ja Schneiderin valmistustoleranssit verrattuna näihin idän ihmeisiin olisivat kivoja, mutta laitteiden hinnat karkaisivat kuluttajien saavuttamattomiin saman tien.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Mielestäni kenenkään ei tarvitse "mennä Leicaan" vaan ostat Leican jos haluat tuon toleranssin.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! 6 kpl M-Leicaa ollut jo. Niffe: Arvelusi filmikameroista heittää jonkin verran. Kyllä niissä pätevät/pätivät aivan samat laatuvaatimukset. Miten kuvittelet että hitaimmilla filmeillä päästiin yli 100 lp/mm erottelukykyihin, jos optiikat ja rungot olisivat olleet kautta linjan mitä sattuu ? Tosin on kyllä todettava, että esim. 70-luvun alussa kamerat eivät olleet kovin halpoja nekään.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Olen eri mieltä ja antamani esimerkki on aivan elävästä elämästä 80-90-luvuilta. On takavuosilta vähän sisäpiiritietoakin asiasta.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Ennen kuin esittää mitään tavoitenumeroita, olisi kohteliasta esittää numeroita niiden runkojen mittatoleransseille, joille ehdottaa parannusta. Yleisesti ottaen japanilaiset työstokoneet ovat erinomaisen tarkkoja, mikä ahdistaa niitä, jotka kokevat vuosikymmenten takaisen saksalaisen tekniikan olevan äärimmäisen erinomaista. Muut merkit mainostavat enemmän sellaisia asioita, joilla on käyttäjille jotain suoraa arvoa. Toki tapana on se, että faktat eivät ole ns. symmetrisiä, kun puhutaan Leicoista -- Leica on aina paras, olipa kriteeti mikä tahansa ja kertoipa jokin objektiivinen kriteeti mitä tahansa. Aivan toinen asia perinteisesti on se, mikä merkitys näillä asioilla on ns. käytännössä, mutta se on aina toki ihan eri asia.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Varmaan päästiinkin joillain kameroilla, mutta ei suinkaan kaikilla. Nikonin F3 taisi olla ainoa peilirefleksi (myöhemmin F4), jossa oli 100% etsinkuva. Saattoi tosin olla Canonin F1:in, mutta aivan takuuseen en mene. Kun on nähnyt ensimmäisen järkkärin, joka valottaa osin filmin perforoinnin päälle, alkaa uskoa kaikenlaista kameranvalmistuslinjoista ja -toleransseista.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Minkähänlaisia on sun tiedon mukaan on Nikon F ja F2 etsimet? "The Nikon F was an SLR camera in the true sense of the word" Tuon niminen kappale loppupuolella sivua mainitsee 100%: http://imaging.nikon.com/history/legendary/rhnc05f-e/index.htm Tämän haun tuloksissa näkyy jo avaamatta ihan mielenkiintoisia myös Canonista. edit. No siinä se. Nikonin lisäksi Contax, Pentax ja Canon tietoa: http://www.mir.com.my/rb/photography/hardwares/classics/nikonf3ver2/finders/finder1.htm
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Leicauskovaisten asennetta on kyllä ihailtava! - Tai sitten kammoksuttava... Kukas se sanokaan, että "Sen pahempi tosiasioille", kun huomautettiin faktojen olevan hänen näkemystensä kanssa ristiriidassa? Leican tekniikka on hienoa, ja sopiihan sitä hehkuttaa. Yksinkertainen fakta on kuitenkin, että aikanaan Nikon F ja Canon F1 veivät ennen niin yleiseltä Leicalta markkinat juuri teknisellä ylivertaisuudellaan. Niitten rakenne oli luotettava ja ennen kaikkea kestävä. (Pudota Leica, ja mittaetsintä säädetään kuukauden reisulla Saksassa. Pudota Nikon, nosta se ylös ja jatka kuvaamista.) Leica selvisi nippa nappa konkurssilta - ainakin Canon taitaa olla vankemmassa taloudellisessa asemassa. Sama pätee edelleen. Jostain Antarktiksen reisulta oli jokin aikaa sitten mediassa raportti kameroitten huollon tarpeesta (siis olivatko palatessa käyttökuntoisia vai ei). Taisivat Leicat olla kaikki poissa käytöstä laivan kotisatamaan saapuessa. Joku varmaankin googlettaa k.o. jutun ja korjaa muistikuvani
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Kiitos, kun tarkistit faktat puolestani. Yritin googlailla muistikuvieni tueksi, mutta en löytänyt sopivia linkkejä. On hyvä muistaa, että nämä Nikonin ja Canonin F-sarjat olivat valmistajiensa lippulaivamalleja, jotka positioitiin markkinoilla ammattikameroiksi. Niihin uhrattiin enemmän tuotekehitysaikaa, niitä testattiin riittävästi, kokoonpanossa käsityön osuus oli suurempi ja suuri yleisö hyväksyi niiden korkeamman hinnan. Sitten oli vielä lukuisa joukko ihan peruskameroita, joiden valmistuksen tarkkuus ja muutkaan laatumääreet eivät olleet välttämättä ammattimallien tasolla. Mainitsemani 92% (esim. Nikon FA) oli varmaankin aivan yleinen etsinkuvan vastaavuus suhteessa kuva-alaan kuluttajamalleissa. Minulla oli itsellänikin Nikonin F2- ja F3-mallit aikanaan. Molemmat olivat runkoja, joiden komponentit olivat mitoitettuja todella kovaan käyttöön. Harrastajan käytössä ne olivat käytännössä ikuisia. F2 oli täysin mekaaninen kamera, joka toimi kuin sveitsiläinen kello ja muistaakseni senkin etsinkuva oli 100% kuva-alasta. Saatan muistaa väärinkin. Nikonin F3 oli monella tapaa erityinen malli, mutta oli siinäkin omat puutteensa. Esimerkiksi F3:n moottoriperä oli niin raju, että sillä olisi kiskaissut varmaan raitiovaunun liikkeelle pysäkiltä. F3:n takakannen painikelevy ei välttämättä pystynyt vastustamaan ärhäkän moottoriperän aikaansaamaa filmin aaltoilua ja 100 lp/mm jäi todennäköisesti toteutumatta täydellä frame ratella. Toinen merkittävä puute oli hidas synkka-aika 1/80 (s).
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Kyseessä olevan D7000:n hienosäätöarvot voidaan tallentaa muistiin 12 eri objektiiville. Eli runkoa ei tarvitse aina viritellä kun vaihtaa objektiivia. Runko tunnistaa opiskan automaagisesti (CPU lenses only). Mutta, mutta kysessähän on AF-tarkennuksen hienosäätö. Ei sillä voida objektiivin "pehmeään" piirtoon tai runkopaksuuteen vaikuttaa. Ehkä tuo ominaisuus helpottaa etenkin Sigman, Tamronin, Tokinan, jne. käyttäjien elämää? Mulla on yksi Sigma (30/1.4) ja yksi Tokina (12-24), joita käytän D7000:ssa eikä ole tarvinnut tuohon hienosäätöön koskea. Ei myöskään Nikonin omien opiskojen kanssa. En myöskään ymmärrä miksi runkopaksuuden toleransseissa esim. 1/100 mm ylitys vaikuttaisi opiskan piirtoon. Käytetäänhän sitä loittojakin.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Sakke: Usko on ihan oikeasti kaukana siitä, että Leica todellakin käyttää tiukkoja toleransseja valmistuksessa. Mistä tietysti seuraa, että laitteet ovat arvokkaita. Väitän kuitenkin, että suurempi syy Leican anhdinkoon oli selkeästi se, että heillä ei ollut ajoissa kilpailukykyista mallia esim. Nikon F ja myöhemmin Canon F-1 vallatessa markkinoita. Leicaflex SL ja SL2 -mallit olivat liian kalliita ja optiikkavalikoima suppea verrattuna japanilaisiin valtamerkkeihin. Molemmat mainitsemasi kamerat ovat erittäin hienoja ja todella kestäviä pelejä, kuten mainitsitkin. Oma, yhä täysin pelittävä Nikon F -runkoni on vuodelta 1970. Olen myös omistanut Canon F-1 kahteen eri kertaan. Muistan, että ko. malli kävi ihmeteltävänä ennen Suomen lanseerausta keväällä 1971. Pointtini oli ja on edelleen se, etteivät filmikamerat olleet sen "epätarkemmin" valmistetuja kuin digit ja kunnolla tehdyissä kameroissa filmikin pysyi riittävän suorassa terävien kuvien mahdollistamiseksi. M-Leican filminkulun ko. kriittisen kohdan toleranssit löytyvät kyllä netistä ja ne ovat tiukat. Voipi olla että tiukemmat kuin monella muulla merkillä. Sellaista vertailua en ole edes koittanut koskaan tehdä.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! [hr][/hr] Olihan se ja on edelleen. (Oli mulla taas tuossa filmi ja pitkästä aikaa koko vakaa moottoripakettikin. Se on jännä kun joskus se tuntuu järjettömän isolta ja painavalta ja joskus taas mitä parhaimmalta.) 70-luku taisi mennä mutta F2 jäi. Noissa linkeissä oli kyllä kerrottu kuinka jo alkuperäinen Nikon F antoi 100% etsinkuvan. Ei kun siis antaa. (Tämä lie melkein on-topic. Puhummehan Nikonien huoltotarpeista ja laadusta.=)
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Niinpä taisi ollakin, mutta se F2:n pentaprisma oli hankalampi tihrustaa kuin F3:n, jossa oli korkea prisma, joten parhaan hyödyn tuosta ominaisuudesta sai nähdessään kunnolla tuosta kolmosen "tirkistysluukusta". F2:n moottori oli myös raju, mutta F3:lla saattoi pakkasessa mennä tuollainen estar-pohjainen filmi poikkikin takaisinkelauksen oikein rykästessä =).
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Ansel: Eikö sinunkin mielestäsi optiikkasarjan pitäisi olla niin tasalaatuinen, ettei jokaiselle optiikalle tarvittaisi omaa muistipaikkaa. Otetaan esimerkiksi etää käytät D7000 ja D4-malleja koko ajan rinnan ja saat hakea muistista molemmissa joka kerran asetukset, jos kiinni ruuvaamasi optiika on eri mitä edellisellä kerralla olit ko. rungossa käyttänyt. Eihän tuo 1/100 mm toki ole minunkaan mielestäni "SE" jutuu. Kertoo vain sen, teollisessa sarjatuotannossa hinta nousee kun laaduntarkastus ja sitä kautta hylkäysprosentti kasvaa. Objektiiveissa esim. yksittäisten linssien osalta asia on hieman toinen. Tosin kompensaatiota voidaan tehdä sovittamalla eri viimeistelyluokkaan kuuluvia linssejä korjaamaan tooistensa +/- -virheitä. Muistat varmaan tällaisen tavan Kodakin Reitina -kameroista, joissa optiikan etupakan sarjanumeron piti käydä yhteen rungon ja siinä kiinteästi sijaitsevan optiikan takaosan numerosarjan kanssa. Näiden millimetrien sadanosien ongelmista ovat varmaankin kärsineet monasti ne, joka eivät ole saaneet sovitteilla optiikoitaan pelaamaan parhaalla mahdollisella tavalla mm. micro4/3 -kameroissa. Olisikin kiva tietää, kuinka tarkka vaikkapa Nvoflex on sovitteidensa tarkkuudesta.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Mun mielestä HP on kehnompi koska etsinsuurennos on pieni. Vaikka mulla on silmälasit niin hyvin näkee tavallisesta. Saahan niitä F3 mallejakin normaalilla etsimellä. Toki tuosta HP:stä tuli sitten normi F-sarjaan jatkossa. Offtopic kiintiö taitaa olla reilusti ylitetty.... :-X
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Ymmärtääkseni kamera sen muistista haun tekee. Jos tasalaatuisuus vaikkapa kolminkertaistaa hinnan, hieman väljempiin toleransseihin valmistettuun tuotteeseen verrattuna, (nyt en tarkoita "iso-maa-isot-toleranssit" -väljyyttä) ja mekaanisen valmistuksen toleranssien aiheuttamia puutteita voidaan paljon edullisemmin korjata softalla, niin valitsisin edullisemman vaihtoehdon. En vieläkään ymmärrä mitä rungon ja opiskan "synkronoinnilla" tarkoitetaan, siis niin että zoomin telepään piirto paranisi. Tietty, jos runkoon "synkronoidaan" tarpeeksi lyhyt valotusaika suhteessa polttoväliin, niin ainakin tärähdysepätarkkuuden mahdollisuus vähenisi.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Ansel ilmaisi asian huolimattomasti käyttämällä sanaa *automaaginen* - vaikeutti ilmeisesti luetun ymmärtämistä. Tietotekniikka on kuitenkin niin ihmeellistä, että kamera tunnistaa siihen kiinnitetyn objektiivin, ja osaa hakea sieltä muistipaikasta ne asetukset ihan ilman käyttäjän apua. (Ei toimi Leica M6:ssa, totta....
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Aloitin uuden ketjun http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,72632.0.html runkopaksuuden toleransseista.
Vs: Nikkor 80-200 f2.8 huoltoraportti ! Anteeksi huolimattomuuteni, mutta edellisessä virkkeessä yritin kertoa asian ihan selkokielellä (?): "Eli runkoa ei tarvitse aina viritellä kun vaihtaa objektiivia."