Vääristymän määrä riippuu tarkennusetäisyydestä. Puolta prosenttia näyttää 1:1 kuvaussuhteessa Kenin taulukossa, mikä minua ainakaan ei erityisesti houkuttanut kun mietiskelin olisiko tässä fiksu objektiivi negatiivien digitoimiseen. Todella vähäinen se on yleisobjektiiville kuitenkin, eikä korjaustarvetta tule kuin harvoin silloin. Korjauksesta usein sanotaan että se söisi hieman resoluutiota ja sellainen hiukan karkottaa kun kyseessä on niinkin hifi spesiaalikäyttö kuin negatiivin digitoiminen. Vinjetointi on samantyyppinen asia mistä ei ole mitään hyötyä mutta josta voi olla haittaa. (Voihan digitoimisen toki hoitaa monella tyylillä, mutta itse näen siinä jonkinlaista kilpailua muihin skannauksiin sekä osoittamaan filmien kyvyt.)
Ok. 90-105mm voisi muutenkin olla parempi valinta tosimakroiluun? Olen ajatellut, että tämä 60mm on "kukkamakro", millaisena se toimiikin hienosti. Nykyään objektiivit on parempia kuin ennen, mutta vääristymät ja vinjetointi ovat enimmäkseen lisääntyneet. Olen ajatellut, että tämä on harkittu kompromissi joka liittyy digikuvaamisen vaatimuksiin sekä pyrkimyksiin pitää objektiivin koko (ja myös hinta) järkevänä. Voi myös lohduttautua sillä, että esim m43 obiskoissa on hurjia (likemmäs 10%) vääristymiä. Kukaan ei kuitenkaan valita koska ne korjataan jo suoraan raw tiedostoon.
Oma 2/50 Ai Nikkor on hyvä objektiivi. Terävyys, kontrasti, värintoisto, kaikki tyydyttävät hyvin jopa täydellä aukolla. DX-formaatissa objektiivi on kätevä muotokuvauksessa. FX-koossa mukava asetelmiin vaikkapa. Ovathan linssit tietysti aina jossain määrin yksilöitä, kuvaustilanteet yksilöllisiä myös. Jotain erityistä voi ilmetä vain määrätyssä tilanteessa.