nii. 85:ssa on USM, joten tarkennus pysyykin liikkeessä mukana. mut koitas joskus noita stigman normi/laajiksia ja puhu sit vasta hitaasta tarkennuksesta. Canonin ef 50/1.8:ssa on se normaali hidas tarkennusmoottori, ja kun vertaa sitä esim stigman 30/1.4:n jossa on stigman vastine USM:lle, eli HSM, niin itket verta, koska 50/1.8 tarkentaa paaaaaaaaljon nopeammin. Jos USM ja HSM ei oo tuttuja niin: Lens Specifications Explained - OCAU Wiki
Mun mielestäni kyllä 50/1.8:ssa on aika hidas tarkennus. Uskon kyllä että Sigman HSM voi olla hitaampi kuin Canonin USM, mutta se menee aika paksuksi että se olisi hitaampi kuin Canonin DC-moottori. No way...? Sitäpaitsi eikös 30mm lasilla fokusointietäisyys tapista tappiin ole lyhyempi kuin 50mm lasilla, joten järkikin sanoo että säädettävä matka on lyhyempi -> tarkennus on nopeampi.
Keikkakuvauksessa toi 30mm on kiva jos on suht staattiset esiintyjät (tai niin paljo valoo et vois kuvata f/8 tms kireetä, mut eipä oo koskaan tullut vastaan), tai jotain sopivaa mihin esitarkentaa (aina ei oo), mut jos sattuu oleen vähänki liikkuvaisempi artisti niin turha sitä on yrittää saada tarkennettua tol 30mm, 50mm sen sijaan kyl ehtii huomattavasti suuremmalla prosentilla mukaan.
Säädettävän matkan pituudella ei ole niinkään merkitystä, mutta tarkennusmoottorin käynnistymisen nopeudella on. AiServolla kuvatessa kamera tarkentaa sykäyksittäin, jolloin mottori kännistyy ja pysähtyy jatkuvalla syötöllä. 50mm/f1.8 mottorin käynnistysviive on niin iso, että se ei kerkiä mitenkään tarkennukseen mukaan, vaan laahaa jatkuvasti perässä ja lyhyt terävyysalue pitää huolen siitä, että kohde on hyvin harvoin terävällä alueella. Sigmojen ominaisuus eli hidas sahaaminen tarkennuksen päästä päähän on ärsyttävä, mutta ainakin minun kokeilemissani tuo moottorin käynnistyminen on kuitenkin niin nopea, että objektiivit pysyvät kohtuullisesti myös liikkuvien kohteiden perässä. Tosin omat kokemukset Sigmoista ovat kyllä hyvin vähäisiä. Lyhyt syväterävyys ei ole ongelma silloin kun järjestelmä tarkentaa riittävän nopeasti ja tuota 85mm/f1.8 on kiitelty kuvanlaadun lisäksi paljon juurikin tarkennusnopeudesta, ja polttovälikin sopii hyvin kesyjen koirankokoisten elukoiden kuvaamiseen.
Kiitos MikkoK selventävistä esimerkkikuvista. Vielä kun sen sun "koiran" laitat juoksemaan vaikka pallon perässä niin nähdään miten onnistuu liikkeessä olevan kohteen kuvat.
Aikanaan kun EF50/1,8I oli uusi, kuvasin sillä silloista koiraamme täydellä tyydytyksellä.Tulee vaan väkisin mieleen, että satoja loistavasti kuvitettuja kirjoja koirista on kuvattu jo ennenkuin automaattitarkennusta tai kuvanvakaimia oli edes keksitty. Nyttemmin olen palannut käsitarkenteisiin kameroihin.Tietty manuaalivehkeet vaativat hieman paneutumista, mutta useimmiten se on kokonaisuuden kannalta muutenkin hyväksi. Koirien kuvaamisen kannalta oleellisinta on osata ennakoida kohteen käyttäytymistä ja liikehdintää.
Juu, näinhän se olis jos kuvais AI-Servolla, mutta kun sillä on turha yrittää nois pimeissä keikkapaikoissa, kun kumpikaan edellä mainituista ei ole siihen tarpeeksi nopea. Toiminta perustuu One-Shottiin ja tilanteeseen, plus hienoiseen määrään ennakointia ja tuuria. Näissä ef 50/1.8 II on vaan ylivoimainen vrt. sigman 30/1.4:n joka hakee hakee hakee "oho tilanne meni jo", varsinkin korkeakontrastisissa tilanteissa varsin hämärissä klubeissa. Toi AI-Servo ei myöskään yleensä tule kysymykseen noissa tilanteissa koska noi sivuilla olevat tarkennuspisteet ei välttämättä ehdi mukaan klubien hämärissa tiloissa, ts. ne vaan sahaa kun eivät saa mistään kiinni.
Nykyään kun ei ehkä niin viitsitä paneutua, eikä ilman 'huipputekniikkaa' pärjätä lainkaan. Ja huonoista kuvista on helppo syyttää tekniikkaa.
Tosiaan nykyään taitaa olla tarjontaa ja esimerkiksi just näillä foorumeilla niin paljon "tietoa", että aloittelijan on vaikea hahmottaa niitä omia tarpeitaan. Kun valokuvaus foorumeita lukee muutaman viikon, niin pian on siinä käsityksessä, ettei esim. 300euron objektiivilla tee mitään kun se on täyttä p***aa. Että, jos haluaa onnistuneita kuvia, niin on oltava vaikka mitä. Takaako aina edes se huipputekniikka sitä laatua. Epäilen ettei. Tosin kai se mahdollisuus onnistua (ainakin teknisesti kuvissa) on huipputekniikan avulla suurempi, mutta kannattaako tosiaan aloittelevan harrastelijan maksaa siitä mahdollisuudesta? Tämä on kai tietysti jokaisen henkilökohtainen valinta, mutta ainakin mulla on vaikeuksia vielä hahmottaa miten suuri se laatu ero käytännössä on. Ja onko se todella esim. mun käytössä merkittävä? Kun mä olen nähnyt ihan pokkarillakin otettuja kuvia, joiden laatu riittäis mulle. Tosin tietysti olen nähnyt enemmän niitä ammattilaisten järkkäreillä ottamia kuvia, jotka ovat upeita. Mutta kun jälkimmäisissä(kin) varmasti vaikuttaa myös se kokemus ja taito. Itse alan kallistua siihen kantaan, että ostan jotain "halpaa p***aa", opettelen niillä ja sitten kun itse huomaan jonkun oleellisen puutteen niin teen tarvittessa uusia hankintoja. Eikä nyt ihan rehellisesti voi edes enää puhua ihan halvoista ostoksista kun kuitenkin liikutaan sadoissa euroissa. On varmasti totta, että ammattilaisilla on omat tarpeensa ja he varmasti huomaavat kuvissa paljon sellaista mitä tällainen tavallinen harrastelija ei edes huomaa. Eli pitkän pohdiskelun jälkeen tohon alkuperäiseen aiheeseen liittyen vielä jankkausta. Kun kuvaan liikkuvia koiria, pääasiassa kesällä ja valoisassa. Yleensä myös tilanteet ovat jollain tavoin ennakoitavissa (kisoissa esim. suorittavat tietyt liikkeet tietyllä kohdalla ja tietyt esteet jne.). Etäisyydet kohteesta yleensä n. 5-10metriä. 1.) EF 75-300mm f/4-5.6 III USM 2.) EF 70-200/4.0 L USM Onko näiden ero todella huomattava ja käytännössä niin merkittävä, että kannattaa tosta kakkosesta maksaa puolet enemmän? Nimenomaan tota mun käyttöä (ja kokemusta eli sen puutetta) ajatellen. Kiitos, jos vielä jaksatte vääntää rautalankaa ja kertoa omia näkemyksiänne. Tilasin muuten ton EF 50mm f/1.8 II ja harjoittelen nyt sen kanssa noita kamerani säätöjä. Seuraavaksi hankintaan sitten jompikumpi noista ylempänä mainituista tai sitten jotain ihan muuta, jos koen jonkun oivalluksen ja tiedän mitä todella haluan/tarvitsen.
Yksinkertaisesti... ero on hinnan arvoinen. 1 kaveri multa kovasti kyseli, mitä rallikuvaukseen kannattaisi ostella. Annoin silloin optiikkasuositukseksi aivan saman, mitä sinulle jo aiemmin, eli tuon 2:s vaihtoehdon. Periaatteessa optiikan vaatimukset ei sen kummempia ole, kuvasi sitten kumpaa tahansa. Nopea ja tarkka* AF ja riittävä kuvalaatu ilman ylimääräisiä vastavalosta johtuvia flareherkkyyksiä. Sitten se pähkäili kamerarunkopolitiikkaa ja suosittelin sille uusista rungoista 20D:tä ja toiseksi vaihtoehdoksi annoin käytetyn 1D:n, koska 99,99% sen kuvista on rallia ja ne julkaistaan webbikoossa, tai sanomalehdessä. Se oli aiemmin kuvannut kaiken maailman pokkareilla ko. toimintaa. Tais olla vielä niin, että sen investointiraja oli ~2000€ Myöhemmin kiitteli suosituksista ja on kai tyytyväisesti kuvaillut kalustollaan, osti sitten kai 20D:n ja ko. kakkulan. * = Nopea AF on sen autofokuksen nopeus ja tarkkuus on sitten taas, että se lukittuu juuri siihen kohteeseen, mihin sen haluat lukittuvan, ilman ylimääräisiä pumppauksia.
Kyllä niihin hyviin kuviin joutuu nykyäänkin paneutumaan, mutta sitä suurempi se v-tutus on kun muuten loistava ja enemmän tai vähemmän ainutkertainen kuva on pilalla vain sen takia, että tarkennus on elukan ahterissä eikä silmissä. Tosikuvaajahan kuvaa f1.8 valovoimaisella objektiivilla täydellä aukolla manuaalisesti digicroppirungolla tarkentaen vaikka kohtisyöksyvää haukkaa, mutta itse en tuohon pysty. Jätän sen tarkentamisen mieluummin kameran huoleksi ja tällöin voin paremmin keskittyä itse kohteeseen, siihen osuvaan valoon, taustaan, kohteen asentoon jne. Pitänee treenata vielä ainakin toiset 15-vuotta, että opin vielä tuossa tohinassa tarkentamaankin. Sitten ei enää tarvitse laittaa rahojaan kalliisiin kameroihin vain sen takia, ettei tuohon tarkennukseen pysty keskittymään tai sitä osaa tehdä. Edit: ..ja olisko 4x5:lla heittää esimerkkiä edes yhdestä loistavasti kuvatusta koirakirjasta ajalta ennen AF:ää mielellään vielä sellainen jossa olisi mahdollisimman paljon kuvia liikkuvista koirista. Oma käsitykseni kun noista eläinkirjoista on kovin toisenlainen. Niitä pönötyskuvitettuja kirjoja on kyllä maailma täynnä, mutta oikeasti valokuvauksellisesti hienoja vauhdikkailla kuvilla kuvitettuja kirjoja on tullut kovin vähän vastaan.
Hieman aiheen ohi, mutta tuli noista kirjoista ja kuvista mieleen että Ilkka Jaakolan: Digikuvaaja luonnossa- kirjassa on aukeamalla 216-217 sellainen kirahvikuva, jota mä jaksan katsella lähes päivittäin. En tiedä mikä siinä nyt niin ihmeellistä on, mutta se on tehnyt muhun suuren vaikutuksen. Elämän pieniä iloja. Ihailkaahan kuvaa, jos kirjaa satutte selailemaan. Tipelle taas kiitos kommentista. Asiallisesti perusteltuja kommentteja on tyhmemmänkin helppo ymmärtää.
Tosikuvaaja ehkä tiedostaa omat sekä tekniikan rajat ja jättää kuvan ottamisen väliin tietyissä olosuhteissa, eikä pistä epäonnistuneita kuvia esim. hitaan tarkennuksen syyksi. Onhan se selvää, että 300 euron ja 1300 euron objektiiveillä on eroa, kalliimpi on luultavasti paljonkin nopeampi tarkentamaan ja täten sillä selviää tilanteista, joissa halvempi on auttamattoman hidas. Riippuu silti täysin omista tarpeista onko kalliimpi optiikka hintansa arvoinen. Minä ainakin nauran pihalle jokaisen, joka minulle yli 1000 optiikkaa suosittelee. Kuvasin aikoinaan lentoon lähtevän hanhiparven Canonin AE-1 + Panagor 5.6/200mm yhdistelmällä, manuaalisesti tarkentaen ja valottaen. Filminsiirtokin täytyi hoitaa käsin. Tilanne oli nopea, eikä itsellä ollut kummoista kokemusta liikkuvan kohteen kuvaamisesta (saati kuvaamisesta yleensä). Hyviä kuvat eivät missään tapauksessa olleet, mutta kalliimmalla kameralla/optiikalla tilanne ei olisi ollut yhtään parempi. Kokenut kuvaaja olisi saattanut saada tilanteesta kelvollisempaa jälkeä tuolla halvallakin setillä, joka tuolloin käytössä oli. Jos vastaava tilanne tulisi eteen nyt, jättäisin kuvat luultavasti kokonaan ottamatta, käytössä olevasta kamerasta riippumatta. Harrastusta aloittaessa paras objektiivi on varmasti se johon varat riittävät. Halvallakin siis pääsee alkuun ja tarpeiden/mieltymysten tarkentuessa voi sitten hankkia jotain aivan muuta, mikäli rahatilanne sen salliii. Pitkässä juoksussa saattaa olla halvempaa ostaa heti alkuun se kallis ja "hyvä" lasi, mutta jos rahaa ei ole, niin sitä ei ole. Suosituksia on aina helppo antaa, varsinkin jos ne perustuvat "mitä kalliimpi, sitä parempi" -logiikkaan. Haastavampaa onkin antaa suositus objektiivistä, joka täyttää kuvaajan toiveet ja ennenkaikkea on tämän ulottuvissa. Koirista en tiedä mitään, mutta moottoriurheilun maailmasta löytynee paljon loistokkaita kuvia jo ajalta ennen valotusautomatiikkaa.
Koirakuvauksessa varmasti pärjää hitaammalakin jos se vain toimii ennakoitavasti. Mitä äkillisimmin liikkuva niin sitä onnenpelimmäksi menee. Autot on helppoja kuitenkin kuvattavia, niitten olemus pysyy samana kun koirien kuvissa pitää koettaa myös huomioida se asento. Onnea tarvitaan roppakaupalla että silmät ei olisi muljahtanut tai kieli ei ole solmussa kautta jäsenetkin olisi edes jotenkin järkevässä asennossa. Tietysti varmasti nopealla kameralla jossa on sarjatulta enemmän kuin tarpeeksi voi saavuttaa hienoja otoksia helpommin? Autokuvissa pitää osata paikka hakea ja kuvakulma valmiiksi myös nähdä visuaalisesti varmasti valmiiksi jo kuvaa. Sekä osata toimia ratkaisevalla hetkellä oikein. Samoin pitäisi toimia koirien suhteen myös niin voidaan saaha visuaalisesti kauniita kuvia jos juoksukuvia otetaan. Pätee varmaan muuhunkin.
Moottoriurheilussa se auton liikerata on ennakoitavissa usein jopa senttien tarkkuudella, mitä etua harvemmin on vapaana juoksevaa eläintä kuvatessa, joten ennakkopisteiden yms. käyttö on joko hyvin vaikeaa tai mahdotonta.
Alle sitten iso läjä offtopiikkia ja IMHO:ja =) (no on siinä hivenen asiaakin) Siitähän tässä nyt ei ole kyse, vaan siitä, että tuo 70-200 4L on ~650€ optiikka ja hinta-laatusuhde on aika ylivertainen polttoväliluokassaan. Epäilen, että olisin itsekin pärjännyt tällä vallan mainiosti, mutta kun kerran hankkimaan rupesin niin en jättänyt omiin hankintoihini sitä kysymysmerkin varaa ollenkaan. EF70-200 2.8L IS maksoi vajaa 1300€ kotiovelle jenkkilästä siihen alhaisen dollarin aikaan. Tuo IS oli se merkittävin tekijä, miksi siihen päädyin... enkä ole muidenkaan ominaisuuksien puolesta katunut ostosta sitten pätkääkään. Lisäksi vuoden vanhasta putkesta sais vielä omat takaisin ja ripauksen päälle, jos myymään rupeaisin. No kaippa tuo koirakuvien ja autourheilun kuvaamisen isoin ero on siinä, että koiria kuvaillaan 99,9% amatöörivoimin ja ne hienot autourheilukuvat on 99,9% 'kokeneiden kettujen', eli sitä kuvaavien ammattilaisten ottamia. Sanotaanko, että MF-aikaa siellä tosiaan kuvaajat erottuivat toisistaan, mutta tekniikan kehitys tasapäistää tätäkin sakkia aika paljon. Itse kun kuvailin sillä Sigma 70-210 f2.8 APO:lla, niin ennakointi oli välttämättömyys, koska AF ei pysynyt perässä. Nykykalustolla sitä ei enää tarvi tehdä tiukemmissakaan paikoissa. Mitä tämä sitten taas tekee = helpottaa sen hyvän kuvan ottamista, kun voi keskittyä olennaiseen. Tosin se on vielä ottamatta =) Ei sen puoleen.... hulluus ei tuu yksin ja tarkoitus olisi kuvailla RZ:lla ensi syksyn Neste Oil Rally Finlandia... toivotaan vaan, että keli on siihen tiettyyn paikkaan tietynlainen, jotta kuvasta tulee sellainen mitä olen 'päässäni piirrellyt'. Mä en ihan vertailis näin monimutkaisesti asioita. Molemmissa lajeissa, kuten yleensä kuvauksessa, tulee huomioda valo... ensin valo, sitten tausta ja sitten ruvetaan funtsimaan, miten ja mihin siihen kuva-alaan se kohde saatais ja millä st-alueella jne. se on siihen mahdollista saada. Keinoja on monia, sanoi kissa kun mummolla pöytää pyyhki. Molemmat kohteet on nopeita ja molemmat myös hyvin ennalta arvaamattomia liikkeissään. Rallikuvissa ulosajo ei ole koskaan ennakoitavissa ja se tulee aina puskista, mutta siihen on oltava valmis. Se ulosajo ja sitä kautta uniikki kuva on kuitenkin se, mikä 'myy kuvaa' enemmän, kuin hieno valo tai vauhdin tunne....ikävä kyllä. Jos haetaan sitä 1:tä kuvaa, niin se on aivan sama rallissa, aitajuoksussa, lintukuvauksessa ja koiran kuvaamisessa, että ajoitus...ajoitus ja vielä kerran ajoitus. Jos opettelee siihen, että cropilla vaan sitten kohdalleen, niin mielestäni siinä mennään jo valokuvauksen opettelussa väärään suuntaan. Sarjanopeus ei tee sitä kuvaa missään sen kummemmaksi, joissain kohteissa se helpottaa, mutta yleensä tilanne on niin nopea, ettei siinä sarjasta paljon ole apua.... jossain aitajuoksussa huomaat jo kameran laukasuviiveen. Tietenkin jos hakee samanlaisia kuvia, kuin kaikki muutkin, niin ei ne kummallista juttua vaadi. Jos pyrit 'uusimaan itseäsi' jatkuvalla syötöllä, niin en ainakaan minä antaisi tekniikan siihen vaikuttaa. Jotkut koirakuvat edestäpäin vauhdissa on niin simppeleitä loppupelissä ottaa, ettei niiden kuvaamiseen ihmeitä vaadita...siks mäkin niitä yleensä siitä kuvakulmasta kuvailen =). Yleensä tässä ollaan vielä niin avoimessa kentässä, ettei siinä ole ne risut ja männynkävyt edessä. Rallissa on useasti tuollaisiin paikkoihin pääseminen ongelmallista, jollei omaa sitä press-liiviä, jolla saa mennä lähes mihin vain.... pikkuralleissa saa onneksi vielä suhteellisen hyvin valita paikkansa, mutta jos sielläkin hakee jotain vaikkapa laajakulmakuvaa lyhyeltä etäisyydeltä erotakseen sakista, niin pitää löytää paikka jossa sen voi tehdä turvallisesti ja ajoitus on suhteellisen nopea, nopeampi kuin yhdenkään koiran kanssa tähän mennessä on ollut. Huoh... mitähän mä selitän =)
Sarjasta "Kamerankäsittely extreme-urheiluna" ;D Valitettavasti en pysty yhtään nimeämään. Yhteenkään koirakuvakirjaan ei tullut nuorena pennosia sijoitettua (ainoa aikanaan hankkimani oli "Training Setters and Pointers for Field Trials", mutta siinä ei juuri kuvia ollut). Akateemisessa oli kyllä 70-luvullakin huomattavan laaja koirakirja-osasto, jossa noita tuli katseltua. Katselukirjojen elinkaari vaan on hirmuisen lyhyt, tuskin noita vanhoja mistään löytyy. Et kuitenkaan varmaan tosissasi tarkoita vauhdikkaiden ja teknisesti hyvien kuvien mahdollistuneen vasta AF:fien myötä. Niiden ottaminen on vain tullut helpommaksi etenkin harrastelijalle, eikö totta?
Minä en ole nähnyt kumpaakaan. Eiköhän niissä kuitenkin ole kyse ensisijaisesti opaskirjoista, joissa kuvan ei tulisi varastaa tekstiä.
Koira-aiheisissa kirjoissa voi löytää niitä jos löytää. Yleensä pönötyskuvia on sen takia että rakenne ja olemus parhaiten selviää, rodun kuvauksen yhteydessä. Juoksukuvia on harvemmin kyllä, esteratoja ja vastaavia ehkä liikkuu. Taiteellista koirakirjaa ei ole osunut ainakaan, netissäkään en itse ole kauheasti löytänyt "mielenkiintoisia" kuvia. Kun on koettanut hakea ideoita, jos niitä on niin niitä voi linkittää. Pitää joskus jos enemmän muita koiria saisi kuvattua ja ehkä kehittys kuvaajana aidosti niin koettaa väsätä ainakin ifillä joku taidekoirakirja omaan hyllyyn.