No eipä enää mitään. Oli vaan aika hauska ketju samasta aiheesta, josta sitten viestejä leikattiin pois perinteisellä tyylillä.
No joo, tulipa hautajaiset sitten lauantaina kuvattua. Kappelissa oli niin paljon valoa, että kuvaaminen 3.2 aukolla ja iso 400 herkkyydellä ilman salamaa onnistui hopeakuulan kanssa ihan hyvin, pariin kuvaan tuli vähän liike-epäterävyyttä, mutta ei mitään pahempaa. Paljon pahempi oli seppeleenlaskijoitten takana oleva ikkuna, josta aurinko paistoi suoraan sisään. Pakko oli antaa kuvien palaa puhki ikkunasta tulevan valon osalta. Kiva on kuitenkin, mun mielestä, kuvista nähdä kuka niitä seppeleitä laskee. Sigman 28-70 f 2,8 oli yllättävän hyvä kapine ko. hommaan. Tietysti tarkennus tuolla obiskalla sirahtaa ikävästi ja hopekuulan suljin/peilin ääni on kuin joku paukuttais vasaralla korvan juuressa. Vielä odotellaan paperikuvia ja sitten voi antaa arvosanan itselle ensimmäisestä "hautajaiskeikasta". Ei se ainakaan kamalan huonosti mennyt.
Eikö hopiksen ääni ole semmoinen löysä ontto kolahdus? Minä kuvasin myös hautajaisia viime viikolla. Kyseessä oli oman isoäidin hautajaiset, joten olin paikalla omaisena enkä kuvaaja. En juoksennellut, vaan lähinnä istuin ja kuvasin. Kämeroina oli sekä 1D että 20D. Suljinääni tuntui laukaukselta. Salamaa en käyttänyt, valo riitti hyvin. Ei ollut kiva keikka. Parhaat kuvat olisi ehkä saanut parvelta, mutta ei tullut mieleenkään lähteä sinne.
semmonen vähän löysä klopsaus on se suljinääni, mutta kovalta se tuolla kuulosti. Joo, eturivin penkin kauemmasta päästä tuli kuvattua. Ja seppelehommeli keskikäytävältä, mutta kuitenkin "yleisön" takaa. Vaimokkeen mummo oli mulla kyseessä, eipä ollut häävi keikka sekään...
Toi 300D:n suljinääni on kyllä todella hiljainen jos verrataan johonkin pro-runkoihin tai johonkin vanhoihin practikoihin (practika practica... mikälienee. Noissa on kuitenkin suljinääni lähinnä pistoolinlaukausta muistuttava).
Kaikkein paras järjestelmä hautajaiskuvaukseen on ehdottomasti M-Leica ja perusobjektiivina huippuvalovoimainen Leica 35/1,4. Kamera on erittäin pienikokoinen ja huomaamaton ja sen laukaisuääni muistuttaa lähinnä kuiskausta. (Tiedänpä mm. sen, että Heinäveden Valamolan ortodoksiluostarin valokuvaaja käyttää pelkästään Leica M-järjestelmää.) Filmiksi joko ISO 400- tai 800-värinega. Herkkä värinega ja valovoimainen objektiivi mahdollistavat kuvaamisen täysin ilman salamaa, no ulkokuvissa voi käyttää hyvin täytteenä, siellä se ei häiritse. Värinega on siinäkin mielessä erinomainen materiaali, että se kestää älyttömästi virhevalottamista, eli ei tarvitse ottaa samasta aiheesta (esim. kukanlaskusta) kuin yksi kuva. Kuvia surevasta yleisöstä poimin 90/2-objektiivilla (lähes aina ilman salamaa) ja ryhmäkuva (ulkona) lähtee sitten 24/2,8-kakkulalla. Ainut huono puoli tässä on (kuten fangio, nieppi ja adele tietävät M-Leican hankala filminvaihto, jos yksi 36 kuvan rulla ei riitä koko seremonian kuvaamiseen. Mutta tässä hommassa harjoitus tekee mestarin. ps. pojat, olen nyt kuivaharjoitellut tätä toimitusta sen verran, ettei se ole enää samanlaista turaamista kuin silloin Olympiastadionin hesellä. Mutta ehdottomasti - M-Leican yksi erinomaisuus on juuri huomaamattomuus, hiljaisuus ja mahdollisuus kuvata ilman salamaa (valovoimaiset pienikokoiset linssit ja kamera ei tärähdä käytännössä lainkaan laukaistaessa - värinätön suljinmekanismi). Mutta toki ymmärrän, ettei kyseistä kamerajärjestelmää monella ole, ikävä kyllä, saksalainen käsityö maksaa. :-(
No nythän Spegellä on todella asiallista kommenttia. Taitaa olla oikeita pillereitä aamuisin Tuo 1.4 laajakulmakin on varmasti kiva jos tykkää laajiksella koko ajan vedellä, mutta itse kuvaan D70+50mm 1.4 .se on makuasia, mutta minä olen aivan rakastunut tähän yhdistelmään. Lauantaina kuvasin häät lähes kokonaan 50-millisellä. Poseeraukset puistossa 80-200 telemäisemmällä päällä ja muutaman 17-millisen ihan siihen piristykseksi. Hiukan D70 suljin ääni häiritsi kirkossa, mutta tod.näk. häiritsi vain minua. Salamaa käytin päivällä hyvin vähän, illalla yöllä enemmän. Katon kautta koko ajan. sellasta..kivvaa!
Lauantaina olin kanssa hautajaisissa jossa otettiin paljon kuvia digipokkareilla, arvioiden n 12 eri kameralla. Ensin hieman ihmetelin mitä kummaa sirahtelua, piipitystä, surinaa, naksahtelua, rahinaa kuului ympäriltäni ! Dikipokkarithan siinä ympärillä piti omaa konserttiaan. Yhtään järjestelmää ei näkynyt ja yksi filmikamera surisi filmin loputtua. Koko tilaisuus kuvattiin myös digivideolla aino joka ei pitänyt kuuluvaa ääntä. Hölmistyin kylläkin itse muiden kuvaamisesta niinpaljon etten muistanut ottaa yhtään kuvaa! Niinkin sitä voi käydä. Valoisuutta riitti hienosti kun tila on suunniteltu niin, että luonnon valo vaikka olisi vähänkin lankeaa aina oikeaan kohtaan arkuun ja ympärillä oleviin ihmisiin. Kuvaaminen ei sinänsä häirinnyt tilaisuutta ollenkaan.