Vs: neito juhannusyönä Kulttuuriperimästämme johtuen katsoja odottaa toiveikkaasti heinäpellossa taikojenteossa alasti kirmaavaa neitoa... Tämä olisi kansallisromanttinen kuva. Moderni valokuva esittää vain neidon vaatteet, koska ne viittaavat riittävällä tavalla neidon konstruktioon. Mutta postmoderni feministinen valokuva tuhoaa koko rakennelman pukemalla ne vaatteet linnunpelättimen päälle. Maalaiskulttuuri-peruisen katsojan silmä on nyt syyllisen silmä, eikä naivin pehtoorin tai haaveilevan Tauno Palon silmä. Kuvalle täydet pisteet postmodernismista. Ja sen puitteissa kuvaa ei voi parantaa. (Perinteisestä näkökulmasta kuva pitäsi varmaan ottaa iloisena huumorikuvana ja se kaipaisi yöttömän yön sinitaivaan kajoa ja lisää väriä ja voisi olla tiukempi, jolloin katsojan olisi helpompi täyttää kuvan reunojen yli menevä osuus taivaalla. Tietenkin oikeasti on noin harmaata, mutta juhannusyössähän on kyse ideaaleista.)