Pakko tunnustaa: Järjestelmäkamera ollut jo 26 vuotta ja vasta nyt ostettu harmaakortti. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin harmaakortilla mitataan kohdistuvaa valoa?! Mutta miten sillä mitataan heijastuva valo. Tämä tilanne tulee ainakin maisemakuvauksessa esille. Mitenkäs viet sinne vuoren juurelle sen harmaakortin ja menet viereiselle kukkulalle sitten kameralla sitä valotusta mittaamaan. Taikka valonmittaus kuvan tilanteessa?
Vs: Harmaakorttiharjoituksia: No, jos nyt ei pilvien takia vuori ole valossa ja sinä varjossa niin kohteeseen lankeavan valon määrä on sama molemmissa paikoissa. Sinun ja vuoren välinen etäisyys kun on pirun pieni noin auringon etäisyyden mittakaavassa tarkasteltuna.
Vs: Harmaakorttiharjoituksia: Jos viisastellaan, niin harmaakortilla ei voi mitata valoa.... Siitä heijastuvan valon voi mitata, ja kuten Tapiola sanoi, tuollaisessa tilanteessa korttia voi käyttää, jos kuvaajan olinpaikassa on samanlainen valaistus kuin kuvauskohteessa. Useinhan niin on. Jos ei, niin sitten ei.
Vs: Harmaakorttiharjoituksia: Yleisesti ottaen maisemakuvauksessa ei harmaakortilla tai kohdistuvan valon mittauksella tee hirveästi, ainakaan diaa kuvatessa. Toki sillä saa keskiharmaan kohdalleen, edellyttäen että arvioi kohteeseen lankeavan valon oikein - mutta silmä on kauhean huono arvioimaan. Jos kohde on vaikka vuori jonka rinne on varjossa ja itse seisot valossa ja yrität simuloida varjoa vaikka varjostamalla harmaakorttia / kohdistuvan mittarin kuplaa niin tulos ei välttämättä ole yhtään oikea. Maisemissa on parempi suosiolla käyttää joko pistemittaria tai jotakin muuta jolla saa mitattua kutakuinkin rajatuilta aluielta valotusarvot. Esimerkiksi kinokameroiden keskustapainotteinen mittaus toimii siinä hyvin. Harmaakortilla on lähinnä käyttöä erilaisissa kalibrointijutuissa, valotusmittareiden testailuissa ja studiokuvauksessa. Harmaakortin ulkokäytössä on lisäksi se ikävä piirre, että harmaakortti heijastaa vähän erilailla riippuen siitä missä kulmassa sitä pitää.
Vs: Harmaakorttiharjoituksia: Tämä on mun ensimmäinen viesti tänne ja harmaakortin takia mä tänne jouduinkin. Olen ensiaskelia ottamassa digijärkkärin kanssa, kun aikanaan vaihdoin Konikan perinteisen järkkärilaitteiston Canonin - hmm olisko ollut ekaan - digi-pokkariin (PowerShot S10). Sillä tuli selvittyä parikymmentä vuotta. Vai olikos se vasta vuosituhannen vaihteessa. Asiaan: Olen ymmärtänyt, että on tilanteita jossa tuo harmaakortti on kätevä ja varsinkin raw-kuvien kanssa antaa mahdollisuuden jälkikäsitellä kuvat niin, että värit toistuu jota kuinkin samanlasina vaikka kuvauskertoja olisi useampiakin. Tämä (värit on tasapainossa) saattaa olla hyvä lähtökohta, vaikka ei lopullinen loppukäsittelyn päämäärä välttämättä olekaan. Näitten korttiläpysköiden lisäksi on kaupan "hyvään hintaan" myös kuutioita, joista saa hieman enemmän irti kuin pelkästä 2D-kortista. Muun muassa SpyderCUBE ( Datacolor SpyderCube ), josta saa mainostekstin mukaan kahdesta suunnasta tulevat harmaavalon ja lisäksi muutakin. Onko kokemuksia, näkemyksiä ja pitääkö olla tuotekuvaaja tai arkkitehti tarviakseen 50 EUR kuutiota tai harmaakorttia. Jaava Näköjään tuikkasin ensimmäiseni heti väärälle alueelle
Vs: Harmaakorttiharjoituksia: Eipä tuollaisista taida olla mitään käytännön iloa muuten kuin kuvatessa isomman sarjan kuvia samassa valaistuksessa ja värien pitää toistua "oikein". Tuotekuvaa, jotain muotikuvaa tms.. Tai ehkä keinovalossa joku tilaisuus (aina samat valot). En voi sanoa olevani digikuvaaja, mun vähillä kuvamäärillä harmaakortti + kortin valkoinen puoli on riittänyt silloin kun on pitänyt saada useampi saman sävyinen kuva. Muuten automaagi valkotasapaino tai suoraan auringonvalo tai keinovalo filmimäisen ajattelutavan mukaan...
Vs: Harmaakorttiharjoituksia: Jos tuollainen tuottaisi jotain lisäarvoa, voisi joka kamerassa olla valmiina targetti osana kuvaa. Se olisi halpaa ja helppoa.
Vs: Harmaakorttiharjoituksia: Parempia targetteja on tarjolla markkinoilla jos sitä siihen käyttöön haluaa käyttää. Valonmittaukseen se on ihan toimiva peli - varsinkin hyvin kontrastikkaissa olosuhteissa.
Vs: Harmaakorttiharjoituksia: Olen marraskuun ajan dokumentoinut taideteoksia, maalauksia. Tuollaisesta: http://www.xritephoto.com/ph_product_overview.aspx?id=1257 targetista on ollut hyötyä. Sen softalla saa generoitua kuvaustilannekohtaisen profiilin ACR:ää varten. Ja on näppärä kuljettaa mukana. Maisemakuvauksessa riittänee (en ole vielä käyttänyt) että ko. targetin sijoittaa jotakuinkin samalaiseen valoon kuin kohde on. Vaikka kohde olisikin toisella puolen järveä. Valotuksen määrittämiseen en tuota targettia käyttänyt, yritys ja erehdys, ja sitten histogrammin perusteella säätäen. Mutta tietsikalla värisävyjen säätö on helpompaa/nopeampaa.
Vs: Harmaakorttiharjoituksia: Aikoinani leikin paljonkin harmaakortin ja wratteneiden kanssa. Nyt riittää valkotasapainon arviointi ja menusta kohdalleen klikkaus, sitten photoshopin tai phase onen pipetti. Jos studiotyöskentelystä flassien kanssa puhutaan, on salaman värilämpötilamittari ehdoton flassiputkien kalibrointiin ja ryhmittämiseen. On aika tuskaa koetta säätää erilaisten lämpötilojen flässivaloa keskenään kohdalleen. Mutta tällöin ollaan jo "hiustenhalkomis alueella" valotekniikassa.