Tuli lukaistua wilhelm researchinkirjasta tämäarkistointia koskevaosuus ja vähän shokeerasi. Nimittäin yleensä sitä on tullut vältettyä muovimateriaaleja ja satsattua hurjasta mm. pergamiiniin kaikkine kiusoineen - kuten pinnakkaisia ei voi tehdä suoraan läpi, nega ei näy läpi hyvin jne.. Dioista puhumattakaan. ja vesi tekee tuhoja. Nyt kuitenkin näyttäisi olevan niin että pergamiini ei ole kovin suositeltava vaan parhaita ovat sopivat muovit - jos sitten löytää jostain sitä oikeaa. Törmäsin tähän kun haeskelin 8x10-koon pergamiini-kuoria, sellaisiin siirryin (luultavasti arkistokelpoisemmista) läpinäkyvistä kuorista taannoin 4x5-puolellakin. Nyt sitten on pää sekaisin - ei kait noilla oikeasti niin paljoa merkitystä ole, onhan pergamiinia mm. yli 100 vuotta vanhojen albumien välilehtinäkin siinä missä uusienkin ja hyviltä nuo kuvat yhä näyttävät. Toonaamattomatkin. Muovilla on mun päässä huono maine, ilmeisesti tuosta 80-luvun alun dia-arkistoissa tuhoja tehneen muovilaadun takia. Silloin siitä kirjoiteltiin paljon ja muovit haukuttiin lyttyyn. Mitenkäs kukakin yleensä arkistoi? Värinegat on tuon mukaan paras pitää muovisissa taskuissa (sellaisissa joista ne usein saa labrastakin) ja pistää taskut kirjekuoreen. Sama pätee dialle. Entä mv-negat? Laakafilmit? Lasingat? Kiinnostaisi kuulla minkälaiseen ratkaisuun itse kukin on päätynyt.
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. jenkkiläistä "vue-all" muovitaskua eri kokoisena ollaan tässä 5 vuoden aikana käytetty. hyvää näyttää olevan.
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. Mulla on mv negat niinkin hienosti että A4 paperi taitettu kolmeen osaan eli taskuksi..sinne sisään negat ja teksti päälle että mitä sisällä on. Ja nämä lärpäkkeet laatikossa järjestyksessä. Toimii.
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. Mustavalkonegat on pergamiinissa, diat lasillisissa kehyksissä ja ne taas niissä GePen säilytyskoteloissa. Ei ainakaan näihin ensimmäiseen kolmeenkymmeneen vuoteen ole tullut havaittavia vaurioita. Diojen ymmärtääkseni kannattaa antaa kuivaa kunnolla ennen lasillisiin laittoa.
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. Puhutaan siis mappiin laitettavista sivuista? jos kyllä niin kuinka leveitä keskari/6x6 taskut ovat?
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. No, tässä ehti tulla monta vastausta väliin, mutta muutama hajamiete aiheesta. Polyeteeniä (PE) PVC:tä kannattaa ehdottomasti välttää, mutta tuskin siitä enää valmistetaan mitään arkistointiin liittyvää. 1970-luvulla valmistettiin kuitenkin vielä esim. negalehtiä, joihin filmiliuskojen kiiltävä puoli vähitellen "kiinnittyi" läikittäin oudosti, ja liuskat eivät irronneet kuin voimalla, tai työntämällä muovisen viivaimen negaliuskan ja muovin väliin. Olen tilannut Monochromesta kinolehtiä pergamiinista, näyttävät myös myyvän vastaavia polyesteristä (PET). http://www.monochrom.com/Film-Ordnerh%FCllen.htm?websale7=mono-c&ci=000159 Pirkka-sarjan paistopussit on valmistettu polyesteristä, ja olen käyttänyt niitä mustavalkovedoksien suojakuorina. Esim. koko 30x55cm löytyy K-kaupan hyllyiltä.. Jotain vinkkiä oheisestakin: http://www.tut.fi/units/arc/amltech/books/aml2100/pdfs/kuv-ark.pdf Ja Valokuvataiteen museoon voi lähettää kyselyn arkistoinnista: http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/tietopalvelu/konservointisaeilytys/konservointi – Korjattu 7.1.2011 klo 23.11 –
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. Eiks nuo Vue-All taskut ole nimenomaan polyeteeniä? PVC oli se aikoinaan vältettävä, tai siis sen sisältämät pehmenteet. Mikä nyt on turvallisimmaksi todettu?
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. Muistan varmaan väärin, ne 70-luvun negalehdet taisivat nimenomaan olla PVC:tä, eikä polyeteeniä. Sori.
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. Pergamiinissa olen negojani pitänyt vanhimmasta päästä jo yli kolmekymmentä vuotta. Mutta sattuu niitä materiaalivirheitä museossakin. Aikoinaan sai museoissa laajalti käytetty Tervakosken kondensaattoripaperi amerikassa asti testautettuna vähemmän mairittelevan tuomion... Pergamiinissa on se hyvä puoli, että se hiukan hengittää, kun tuppaa niitä ilmastonvaihteluita kotioloissa kuitenkin tulemaan. Negatiivimappeja pidän kotona vaatehuoneessa. Pimeä paikka, jossa hitaat kosteuden ja lämpötilanvaihtelut. Värimateriaali nyt tuhoutuu itsestään ajan kanssa, jollei sitten ihan pakastimessa pidä.
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. Eikös nuo vue-all -taskut juuri tuossa wilhelmissä todettu huonoksi vaihtoehdoksi? [QUOTE> [/QUOTE]
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. Secol Ltd UK tekee 8"x10" taskuja polyesteristä, joka on turvallinen ja dioille sopiva sillä toinen pinta vähän frosted ja toinen läpi kirkas. Miksei sopisi myöskin negoille. Product Secol Colorview SL08010C
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. ● Museokuva / Matti Huuhka Helsingissä myy erikokoisia Saksassa valmistettuja pergamiinikuoria. Yhteys: <EMAIL email="muku@dlc.fi"]muku@dlc.fi</EMAIL> Sijainti: http://www.directa.fi/yritykset/4860197/Museokuva+Matti+Huuhka+++Co/
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. 70-80 -luvuilla suomalainen yritys (sittemmin tehnyt konkursssin) valmisti kuvien säilytystaskuja PVC:stä. Yritys oli testauttanut taskujen arkistointikelpoisuuden VTT:llä. Niinpä yritys käytti mainonnassaan "VTT:n testaama". Hankin VTT:n testiraportin, josta ilmeni että arkistointikelpoisuus oli testattu kirjanpitolain vaatimusten mukaan; tarkoittaen että numeroiden pitää olla luettavissa 10 vuoden säilytyksen jälkeen... Vaihdoin kaikki diani pois noista säilytystaskuista. Hankin metallisen, polttomaalatun, riippukansiokaapin ja Vue-All -taskuja. En ole havainnut dioissa muutoksia. Filmistrippejä olen nykyään säilyttänyt Kenro:n kirkkaissa taskuissa, mapissa ja Lundian avohyllystössä.
Vs: Negojen / diojen arkistoinnista.. Arkistovedoksesta hankin aikanaan "Alpha" -arkistotaskuja (kino ja rulla). Pienempiä mitoiltaan kuin useimmat kilpailijansa (36 kuvan kino ei kokonaan mene). täyttävät ANSI xxxxx ja yyyy -määräykset arkistoinnin suhteen, samoin kuin amerikkalaisten museoiden standardin (jonka numeroa kuten en ANSI-numeroita enää muista). Hyvin ovat toimineet, mutta niin ovat pergamiinitaskukin 60-luvulta lähtien...