Melko lyhyestä vedostuskokemuksesta huolimatta ,voisin väittää että kirjanpito valotusajoista vedostaessa menee turhaksi nysväämiseksi,koska jokainen oppii edes jollain tavalla lukemaan negaa,ja kun negan näkee,niin osaa ajatella koepalan mahdollisia aikoja.Koepala on joka tapauksessa tehtävä ja siitä katsella jyrkkyyksiä ym valotukseen liittyviä tekijöitä,auttaako siinä joku muistio ,koska joka kuva on oma itsensä,toki suuri vaara, että keltanokkana puhun asian vierestä.
Vs: Negatiiveista tie paperikuvaksi kuviin ja negoihin liitetty data kasvaa nopeasti korkoa. vihkoa en saa täytettyä, eikä ison järjestelmän pyöritys laiskalta mieheltä onnistu mutta ymmärrän muistiinpanojen tärkeyden. paperin taakse tehtyjä merkintöjä en ole koskaan katunut. negoista pidän kirjaa ja negalehdykkään kirjoitan kehitysajan, valotuksen ja pvm. monasti pelkkä pvmkin on (olisi) kova juttu - valotus tai edes kehitys. (vähän meni leveäksi responsi, tsori)
Vs: Negatiiveista tie paperikuvaksi jaksaiskin kirjotella ylös. oon mä jotain vihkoo koittanu tehä, saapa nähä. tosin ehkä jos sitä kuitua nyt alkais testaamaan niin vois muutenkin saada järkeä touhuun ;D
Vs: Negatiiveista tie paperikuvaksi Itse tein muistiinpanot pimiössä valotuksen jyrkkyyksistä sun muista aika tarkkaan. Kun niitä asiakkaille teki, niin oli hyvä juttu kun sai tarvittaessa kaivaa muistiinpanoista valmiit säädöt eikä tarvinnut lisätilauksen yhteydessä koepaloihin aikaa tuhlata. Yleensä sitä edellistä versiota ei ollut nähtävänä, niin muistiinpanojen avulla pystyi varmistamaan että lisäkuvat olivat aikalailla edellisten kaltaisia. Kun vain omaksi iloksi vedostelee, niin vähempikin kirjanpito varmaan riittäis.
Vs: Negatiiveista tie paperikuvaksi olenko pahasti väärässä jos sanon"joka nega on oma yksilönsä" eli muistiinpanoilla pääsee lähelle,mutta koepaloja on kuitenkin tehtävä.
Vs: Negatiiveista tie paperikuvaksi zone systeemillähän pyritään siihen että jyrkkydellä 2 on valomäärällä korrelaatio vain valopään korkeuteen.. eli kaaoksen matikasta pyritään poispäin. tarkottaa siis että 50cm korkeudesta f8 ja jyrkkyydellä 2, 16 sekunttia valoa pinnakkaisiin ja joka ruutu on nappi, eikö?
Vs: Negatiiveista tie paperikuvaksi Ainakin mun työskentelyssä (kuvaustilanteessa) valotus, valaistus ym. hieman vaihtelee, jos tekisin henkilökuvaukset viimmesenpäälle tarkasti valaisten, se hidastuttaisi liikaa kuvausta ja "luovuus" kärsisi. Tämän takia pientä heittoa tulee negoihin. samaten laitoin eri kokoisille kuville tekemäni valotusajat ja suurennuskoneen valopään korkeuden, joten laittamalla numerot kohdalleen lisäkuvien teko onnistui aina helpolla. Muistiinpanojen teko ei kovin vaikeeta, kun teki tietsikalla valmiiksi itselleen sopivia taulukoita missä on juuri ne tiedot mitä haluaa. Ja negoissa on tietysti kuvausnumero, päivämäärät sunmuut. Nämä tarinani on sikäli historiaa....kun oon kuvannut pelkällä digillä vuodesta 2004, mutta miksikäs mustavalkokuvaus on muuttunut...
Vs: Negatiiveista tie paperikuvaksi Mielessä on koko ajan, mutta kun se (pimiö) tarvittis senverran remppaa että ei oo aika riittänyt. Joskus varmaan vielä pitää mennä, ehdottomasti.
Vs: Negatiiveista tie paperikuvaksi Muistiinpanoilla ei keksi sopivaa valotusta uudelle erilaiselle kuvalle. Muistiinpanojen kanssa on sen sijaan helppo toistaa vedoksen teko, sopivasti kompensoiden myös vaikka eri kuvakokoon. Joskus esimerkiksi lisävalotuksia ja varjostuksia joutuu kokeilemaan paljonkin eikä tätä työtä tee mielellään uudestaan. Mulla on yleensä muistikirjassa lyhyet suuntalinjat, jos valotukset yms ovat perustavaraa, tyyliin perusparametrit ja kommentit kuten "+1 aukko taivaalle" jne. Oikein hankalista vedoksista on tietysti pieni mallipiirros paikallaan, niin työlästä kun se onkin. Toisaalta, on se työlään vedoksen uudelleen kokeilukin hidasta puuhaa, merkittävästi hitaampaa kuin pari riviä muistikirjassa! Uusi vedoshan tulee helposti tarpeeseen, vaikka sopivaa sävytystä hakiessa tms. Zonetus auttaa peruskontrastin saamiseksi nappiin (=halutuksi). Zonetuskaan ei auta siihen, että vaikkapa paikallisten kontrastien vuoksi saatetaan tarvita isompaa kontrastia yhdistettynä lisävalotuksiin tms. Zonetuksella saa toki halutessaan puserrettua isonkin kontrastin halutulle paperille, mutta ei niitä äärimäisen loivia kuvia kukaan sitten kiinnostavina pidä. Zonetuksen filosofiaan sen enemmän menemättä, on pakko todeta että tuo ääriloivan kuvan teko on aika yleinen käsitys, virheellisesti ymmärtääkseni. Zonetuksen idea on tehdä kontrasteista haluttua, ei pusertaa kaikkea mahdollista paperille. Joskus paikallisten kontrastien kuuluu olla isot ja joskus pienet, riippumatta johtaako tämä lisäkikkailun tarpeisiin. Zonetus sen sijaan on hyvä kontrastien pääkohtien ja paikallisten kontrastien hallintaan, silloin kun niitä halutaan muuttaa suuntaan tai toiseen.