Puhutaan MV-kuvasta, kino ja/tai keskari. Tavoitteena saada digitiedosto aikaiseksi (esim. koska kuva on menossa lehteen tai kirjaan ja ottavat diginä aineiston vastaan). Käytössä ajatellaan olevan joku alemman keskiluokan tasoskanneri. Olenko oikeassa jos kuvittelen, että pimiössä tehdyn vedoksen (vedostus luokkaa ok, sellainen mitä keskiverto harrastelija saa aikaan) skannaamisella päästään aivan oleellisesti parempaan lopputulokseen kun reunaehdot ovat nuo yllämainitut? Erityisesti sävyjä kai löytyy erilailla ja kuvan rakein on oikeaa raetta eikä skannerin kohinaa? Entä miten tilanne muuttuu jos käytössä on se 3000 euron negaskanneri? Siis semmoinen linnunpönttö. (Valmistaako niitä nykyisin enää kukaan?)
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Absoluuttisesta tarkkuudesta en oo aivan varma, mutta kyllä rae ainakin korostuu vähemmän. Ei se skannerin kohinastakaan välttämättä johdu, vaan siitä että rae suurenee "grain aliasing" -ilmiön takia, kun rakeet osuvat sopivasti kennoon nähden. Toisaalta niitä vaikeita filmejä skannatessa sitä kohinaakin saattaisi tulla ainakin halvemmilla skannereilla ja sen saa vedoksen skannaamalla pois aika hyvin (tai se on ainakin paljon pienempää kuvan kokoon nähden jos ei muuta). En oo varma mitä tolla 3000 euron skannerilla tarkoitetaan (rumpuskanneria?), mutta voisi olettaa ettei se laatu paljoa parane alle tonnin Nikon Coolscan V:stä tai vastaavasta (Minoltan Scan Elite 5400). Jos vedokset aikois tehdä vain skannausta ajatellen, niin niistähän kannattaa ehkä vähän loivia tehdä varmuuden vuoks. Aika paljonhan siinä aluksi saattaa olla hommaa, mutta toisaalta kun saa tuntuman niin kun se vedoksen jälki ei tuossa tarkoituksessa ehkä ihan niin kriittistä ole, saattaisi hoitua suht näppärästikin.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Jos haluaa pelata varmanpäälle niin tekee molemmat ja ottaa niistä omaan silmään sopivamman. Aikaa vie, mutta aika harva harrastukselleen tunteja laskee...
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Vedoksesta skannaamisella on se erinomainen puoli, että alkuperäisen negan sävyala on kaventunut vedokseen sellaiselle tasolle, jonka skanneri pystyy taltioimaan. Näin tekijä tietää jo etukäteen onko taso riittävä vai ei. Edullisetkin tasoskannerit (esim. Epson V500 tms.) ovat erittäin hyviä paperioriginaalien tallentajia.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Mulla on kokemusta sekä Flextightistä (joka vastaa kyllä prepress rumpuskanneria) että Epson 3200 perfection photosta. flextight tekee älyttömän skarppia ja vastaavasti epsonilla täytyy tehdä tiettyjä temppuja. jos vimpanpäälle haluaa mustavalkoista skannata, kyllä tekisin kaikien taiteen säätöjen mukaan täyssävyisen 24X30 printin (mustine reunoineen ja kaikki) ja skannaisin vaikka sitten muutamalla tiheystasolla ja layereilla yhdistäisin yhdeksi kunnon kuvaksi Muutamat mun noista koskikuvista on yritelty tällä metodilla. tässä printinteossa on sekin etu että noita softaus ja blurrausjujuja kuten sellofaani pehmentämään reunoja on tottunu käyttään maailman sivun.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Veikkaan että menee aika sähläämiseks noi HDR-kikkailut tai vastaavat usean skannin yhdistämiset ja tuskin siitä edes on mitään etua. Kyllä paperivedoksesta skanneri kuitenkin kohtuu hyvin saa sävyt talteen, ainakin jos tekee semmosen kohtuu loivan. Siitä voi sitten digitaalisilla maskeilla loivennella ja jyrkennellä eri kohdista kätevästi, tulee melkein sama "HDR"-setti. Enkä tarkota nyt sitä efektiä kuvissa jota kaikki vihaa, vaan ihan pelkästään sitä että on high dynamic range.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Oma kokemus sanoo, että vedoksesta kannattaa skannata jos tekee niin ison kun skanneriin mahtuu (käytännössä joku 18x24 tai 20x30cm). Vedoksesta skannatussa saa helposti näkymään enemmän yksityiskohtia ilman rakeisuuden korostumista ja tarvetta pelehtiä älyttömillä USM-asetuksilla. Vedoksesta skannaamisen pieni kääntöpuoli on sitten se pölymäärän moninkertaistuminen. Ainakin keskarinegojen kohdalla pölyä tuntuu joskus olevan liiaksikin - niin sopii miettiä miten sitten suuren originaalin tapauksessa. Toisaalta suurennoskertoimetkaan eivät ole valtavia joten prikkauksen kanssa ei ole niin tarkkaa. Tässä ihan mallia kun sattui olemaan valmiiksi koneella... Sama Fp4+ -filmille kuvattu näkymä kokonaisena, epson3200-tasoskannerilla negasta skannattu osasuurennos ja sitten ko. vanhalla tasolla vedoksesta skannattu osasuurennos. Epäilemättä parempaankin pystyisi.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Olen samaa mieltä J.W.The NowHere Man:in kanssa Flextightistä, sillä on ilo skannailla 6x6 tai isompia dioja. Jälki on loistavaa. Tasoskannereillakin saa merkillisen hienoa jälkeä. Paras omalle kohdalleni vastaan tullut tapaus oli 1920-luvulla Berliinissä kuvattu ihanalle luun väriselle paperille taidolla vedostettu muotokuva, jossa oli paljon pehmennystä ja ajan henkeen huntuja, silkkiä tms. pehmeitä materiaaleja, jotka hohtivat alkuperäisessä kuvassa. Aikaa meni ja toista tusinaa koevedoksia, mutta lopputulos (noin 20x25 cm:n) mattapaperille tehdyt kuvat eivät hävenneet suorassa vertailussa alkuperäisen kanssa. Työ ei ollut siinä mielessä haastava, että kyseessä olisi ollut jokin dynamiikkaihme originaali - päinvastoin. Sen sijaan kuvan maaginen hohde oli erittäin vaikeaa tavoittaa ja siinä kohtaa ei ollut terävyydestä kyse. Sitä kyllä löytyi keskitason tasoskannerista paljon enemmän kuin mistään paperioriginaalista.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen No juu, mulle on jäänyt pyörimään mieleen tämä: [QUOTE> [/QUOTE] Lähde: Film vs. Digital Joku kai sanoi että tuo Ken monesti puhuu potaskaa, itse en asiasta mitään tiedä. Kyse voi kai olla kaiken kaikkiaan myös siitä, että tuon omistamani Canonin skannerin softa on paska. Sitä kun yrittää käyttää "kuten RAW-konvertteria" niin en kyllä ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Automatisoinnit päälle ja fotarissa loput tuntuu tuottavan "parhaan" lopputuloksen. Ja kuitenkin ymmärrän nuo perusasiat kuten histogrammit, black- ja whitepointit ja sen sellaiset. Ja aika tuhnua on jälki. En muuten tarkkuuden perään juokse mutta saisi se rae olla mielummin raetta kuin epämääräistä mössöä. Johtunee siitä ettei mitenkään saa keskarinegoja siihen pidikkeeseen niin että ei olisi nega kuprulla (jos siis filmi on sellaista että menee kuprulle). Niin, annoin itselleni joskus kertoa, että vedostamalla pimiössä "löytyisi sävyjä eri tavalla" kuin negasta suoraan skannaamalla, mutten tosiaan asiaan itse osaa sanoa. Kaiken kaikkiaan tässä olisi tavoitteen se, että kun kuvaan tuota ensimmäistä kuvakirjaani varten kuvia myös Hasselilla (mv-kuvat tod. näk. kaikki Ilford Delta 3200 filkalle), niin ne myös näyttäisivät analogisilta kuvilta, eikä niinkään siltä että ne on skannattu paskalla canonilla ja sen jälkeen tapeltu fotoshopissa että saisi näkemyksen mukaiset sävyt. Ehkä mä vaan joskus käyn Jukalla skannailemassa parhaat ruudut jos hinnasta päästään sopuun. Myös vedostuspalveluja voi tarjota vaikka yksärillä . Erityisesti jos lith onnistuu ja hinta ei ole kovin montaa sataa per vedos niin olen kiinnostunut.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Valitettavasti Ken ei puhu tuossa suhteessa roskaa. Kyllä jollakin Nikonin coolscaneilla saa keskarista ja kinosta jo hyvää jälkeä mutta ei niillä pääse siihen tasoon mitä normaalilla vedostuksella filmistä irtoaa. Kallis rumpuskanneri... Samalla katoaa ongelmat grain aliasingien ym. kanssa. Raettahan ei mikään tasoskanneri näe kunnolla, joten sitä raetta on mahdoton saada skannattua oikein. Filmiskannereissakin rae tarkentuu huimasti kun vaihdetaan 3000dpi tasoisesta skannerista 4000dpi -tasoiseen. Tasoskannerit saavat jonkun ISO 400:n rakeen semmoiseksi grain aliasing -vahvistetuksi mössöksi ja ISO 100:sta saadaan irti enemmän raetta kuin vedostaessa ikinä 400:sta. Melkeinpä sanoisin että jos tasolla haluaa aidon oloista raetta niin skannaus, sitten jollain GEM-ohjelmalla siivous ja jollain Nik Silver Efex -tyylisellä softalla generoi siihen sen kutakuinkin originaalin näköisen rakeen :/
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Näistä mielipiteistä ja kokemuksista käy ilmi uudestaan juuri syy, miksi korkealuokkaisesta paperikopiosta saa usein miten paremman tuloksen kuin negoja hiki hatussa skannailemalla. Jos aiot tehdä kuvakirjan, suosittelisin, että teet perinteiselle baryyttitavaralle kopiot sellaisiksi kun haluat (mahdollisesti toonattuna) ja sen jälkeen skannaat / skannautat ne. Samalla sinulla on painovaiheessa todellinen malli, johon verrata prosessin kulkua. Rae ei voikaan skannautua kunnolla, koska useimmat (ellei kaikki) ei-rumpuskannerit pyyhkäisevät lukupään kulkiessa nega/diaruudun ohi. Tästä syntyy kolmas ja erilainen vaihtoehto aikaisempien kondensori- ja hajavalosuurennuskoneiden tuottaman vaikutelmien lisäksi. Yksittäistä "raetta" ei mikään skanneri kaiva esiin, sillä se mitä usein kutsutaan "rakeeksi" on kohtuullisen epämääräinen rykelmä tavaraa.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Juu tuunaan noita Prolabin palveluja vähän enemmän pois "Potaskapohjalta", lähetä vaan negat mulle, skannailen aina välissä Flextightillä, hinnasta kyllä päästään sopimukseen, itte voit tulla vääntämään barytoja ja Lithejä,ei ne vaikeita oo. pikku giltsitkin laukkaa täällä kun on tilaa missä hengittää, matskuja hyllyssä ja musaa pimeässä punavalossa tarjolla. samalla vois heittää läppää ...
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Kiitoksia kaikille vastauksista, tämähän alkaa hiukan selkiytymään hiljalleen. Erityisesti Jukka V:n kanssa palaan varmasti asiaan sitten kun olen ehtinyt saamaan kuviakin silleen kuvattua että tietää mitä sinne kirjaan menee. Kyseessä kiertuekuvakirja, kaikkea ei ole vielä kuvattu...
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen anna hasbulatorin laulaa, sillä tulee tömäkkää jälkeä, sekä kuvatessa että skannatessa.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Asiahan on juuri päin vastoin. Negan loivasta kontrastista millään skannerilla ei ole mitään vaikeuksia saada koko sävyalaa irti, ellei skanneri ole rikki tai ohjelma viallinen. Sen sijaan vedoksessa sävyala jyrkistyy huomattavasti ja joillain skannereilla saattaa olla ongelmia tummimpien sävyjen talteensaamisessa. Tätä varten kannattaa tehdä hieman loivemmat vedokset.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Saavatko skannerit loivasta irti kunnolla sävyjä? Joskus törmäsin tämmöiseen väitteeseen Kieltämättä vaikuttaisi järkevältä, mutta toisaalta kun en osaa A/D-tekniikkaa niin en uskalla ottaa kantaa hirveästi.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Saavat kyllä. 8 bittiäkin melkein riittää, mutta parempi käyttää enemmän. Käytännössä kaikista halvimmistakin skannereista heruu nykyään yli 8 bittiä. Linkkaamallasi sivulla olevat väitteet ovat pitkälti vääriä; nimenomaan varjoihin saadaan pienelläkin tarkkuudella eniten erottelua, koska ne ovat negassa kirkkaita ja CCD:n kohina vaikuttaa siellä vähiten ja myös lukualueen puolesta siellä on eniten tarkuutta.
Vs: Negan vs. vedoksen skannaaminen Tiheän, reilusti valotetun negan skannaus halvoilla laitteilla voi olla tuskaa, koska valoissa näkyy skannerin kohina (kokemusta Canon 8400F:stä, tosin en käyttänyt kuin 1600 dpi resoluutiota, mikä olis saattanu auttaa). Ohuisiin kohtiin taas saattaa ihan filmin rae/kohina iskeä, eikä välttämättä sen skannerin. Se vaan helposti tuntuu siltä että kun on samaa filmiä kuvannu ja suunnilleen samalla tavalla valottanu, että miks välillä tulee rumaa jälkeä ja välillä ei. Ehkä se johtuukin vaan kohteen ja valaistuksen eroista... (Esim. onko kuva-alalla kriittistä kamaa siä tummissa varjoissa vai ei)