Niin siis heti alkuun pitää tunnustaa, että enhän mä tästä aiheesta mitään tajua niinkun en oikein mistään muustakaan. Olen tässä viime päivinä tehnyt sellaisen huomion, että kotimaisissa naisten lehdissä kansikuvissa poseeraavat naikkoset on huomattavasti enemmän valotettuja kuin esim. vastaavissa tanskalaisissa lehdissä. Mistähän tämä johtuu, onko kulttuurillinen ero, tanskalaisilla paremmat kamat (dynamiikka) vai mulla vaan viiraa silmissä?
Kyllä kai se on traditiokysymys. Suomessa on tuontyyppisissä kuvauksissa voimakas traditio hyvin pehmeisiin, usein olemattomiin varjoihin. Noissa voimakkaasti muotoileva valaistus on harvinaista ylipäänsä, ja se ohjaa kuvausta koko ajan siihen suuntaan, jos haluaa kuvia noihin julkaisuihin myydä. Edit: sanoisin vielä, että Suomessa noissa julkaisuissa ei ehkä yleensä ole tarkoitus korostaa kuvissa persoonaa tai persoonallisia piirteitä, vaan nuorekasta kauneutta.
En tiedä asiasta mitään, mutta kaksi ajatusta: * Maiden sijainnista johtuen ideaalinen estetiikka on erilaista ihonväriin ja valaistusolosuhteiden suhteen. Jos täällä olisi kunnon kesä ja kevyempi talvi, ero vähenisi. * Pikaisen googletuksen perusteella tulee olo, että tanskalaiset lehdet on keskimäärin positioitu "tyylikkäämmiksi" kuin kotimainen arkisempi ote. Niinpä niissä on luontevaa olla murretumpi sävymaailma kuin kotimainen kaupan kataloogimainen ote, joka korostaa kontrastia, kirkkaita värejä jne. Tämä ero taas vähenee elintason kasvaessa ja eurooppalaistumisen myötä.
Oonkohan mä tulossa vanhaksi? Muun mielestä ne tanskalaisten kannet on hienompia. (Muistaakseni) Matti Sulanto kirjoitti käsisalama kirjassaan, että kandee valottaa lähes liikaa.
Ihan ystävällisesti JW; kun tuossa tajunnanvirrassa näyttäisi pienellä silmäilyllä olevan selvästi asiaa seassa. Jos pystyisit tiivistämään sanottavasi vaikka kymmeneen ymmärrettävään lauseeseen ja muutamaan asiaa tukevaan kuvaan, voisit olla hyvä lisä keskustelulle. Minä luin joskus tänne uudestaan ilmaantuessasi joitakin tekstejäsi läpi, mutta pakko oli lopettaa jo ajat sitten. Kirjoittamisessa kun toimii sama kuin soittamisessa ja valokuvauksessa; jos olennainen hukkuu hälyyn, sitä ei ole olemassa.
No kyllä minustakin on varsin tympeää kun kaikki muut ovat joko kusipäitä tai nyt tällä kertaa luusereita. Ei kiinnosta. sorry.
Miehet täällä riitelee eikä asiat, otetaahan rauhassa. Onneksi olen niin onneton kuvaaja että ei ole juuri kansikuvia esittää .
En mä ainakaan riitele. Ihan mielelläni kuuntelisin (lukisin) Watasen ajatuksia, kyllä kokeneella kuvaajalla aina sanottavaa on. Sitä ei vaan tuosta tajunnanvirrasta lehmän hermoillakaan jaksa kaivaa esille...
Kyllä, Jw: llä on tietoa ja kokemusta vaikka muille jakaa mutta homma menee sivuraiteille. Est kehiin myös
Ainakin nuo tähän säikeeseen lisätyt kansikuvat ovat kyllä sellaista räpellystä, mitä itse häpeisin, enkä taatusti levittelisi eteenpäin. Hopeapeilin "leikkaa-liimaa-joku-hässäkkä-siihen-päälle-vielä-nyt-on-hyvä" -tyyliset kertovat paremminkin Sorbushuuruisista krapula-aamuista. Ei ihme että tuo lehti oli lyhytikäinen, tais ilmestyä alle 20 numeroa vaikka 70-luvun lopulla naistenlehtiä oli todella helppo myydä.
Lisätään vielä, tuo kuva missä vähän hölmistyneen oloinen nainen nostelee sormiaan, olisi mitä mainion kansikuva mille tahansa huonolle selfhelp-oppaalle. Sitä en tiedä mitä tuolla kuvalla on olevinaan joskus myyty, mutta laadullisesti karmeampaa mallin ilmettä, poseerausta ja epämyyvempää kuvaa on jo vaikea ottaa.
Kuka on tämä mystinen kameralaukkumies, ihan mielenkiinnolla kuvia kehiin ja infoa jäbästä. Kommenttien perustella taitoa ja tietoa on . t Kimo
Luin ajatuksella kaikki postaukset, mutta vieläkään ei oikein valjennut miksi osassa lehdistä on todella erillainen valotus kansikuvissa. Oppikirjan mukaan katse hakeutuu ekaks kirkkaimpaan kohtaan. No mitäs jos se katsoja onkin katsonut kuvia esim. 40 vuotta. Muuttuuko se mitä niistä kuvista hakee. Lähinnä tarkoitan, että katsooko nuori ihminen eri asiaoita kuvasta kun vanhempi (tai valokuvaaja).
Naisten lehdet, lehdykkäiset pehmeät. Kukapa niistä ei pitäisi. Ainakin päältä, kuoresta.. Ja tuoksusta. Ja... Vai onhan ne naistenlehtiä kuitenkin! Mistä oikein puhutte. Pöh.