mä oikeesti tahtoisin mallin, jota kuvata.. kaikkea tekee mieli testata ja ittensä kuvaaminen on niiiiiin järkyttävän vaikeeta välillä.. tähtääminen on hankalaa ja sen takia rajaukset ontuu.. yön pimeinä tunteina syntyy muun muassa tällaisia kauheita otoksia: (toi oikeenpuoleinen korva näyttäs olevan irti )
Kirja sopii hyvin kauhun tunnelmaan. Positiivisesti uudenlaisia kuvia olet repässyt. Miten mä saan nyt nukuttua?
Onhan se totta että itsestä on vaikea kuvata. Toiset kyllä näyttävät tykkäävän kuvata itseään noin yleisesti. Jotku eivät. Luonnollisesti ja uskon varmaan että monikin haluaisi mallin ja sukupuoleltaan naisen. Onhan se niin klassinen kuvausaihe. Jos kuvista menisi vielä jotain kommentoimaan. Niin kuva ideat on hyvät. Tuo kirja on ok ja siinä sitten aihekkin välittyy hyvin. Malli on ok:sti myös kuvaan saatu. Jälkimmäinen oli minusta aika muikea kuvana eli siinä oli pientä kipinää. Täytyy todeta että vielä kun saisi tuon jälkikäsittelyn paremmalle tasolle niin aika mielenkiintoisia visioita voisi syntyä näistäkin kuvista. Ja kun tekstiä taas tuli ja varmaan monesti sanottu niin tiivistän vain lopuksi että kuvat oli ihan hyviä joissa sai ajatuksia. Ps.teksti voi olla aika kuraa.. ..ööö..
Jälkikäsittelyä on vaikea parantaa, ellet yksilöi siinä mielestäsi olevia puutteita. Jälkikäsittelyssä ei välttämättä ole yhtään mitään vikaa.
vimma, mähän olen otettu, jos nämä vie yöunet (oli se syy sitten mikä tahansa..) ja tosiaan, mitä emerik kaipais näihin? kuvat ja käsittely on toteutettu 2-3 aikaan aamuyöllä, silloin kai sitä on luovimmillaan
Ei näistä kyllä kauhu mitenkään nyt välity. Tummuus ja uhkaavuus puuttuu. Liian valoisia ollakseen kauhua.
Äkkiseltään kauhean latteita väreiltään eli tummuutta voisi olla roimasti. Ehkä kuvaus tilanteessa olisi voinut lähteä vaikka lampuilla hakemaan tietyistä suunnista sopivaa valoa kun mv kuvina on aikomus tehdä. Photarissa sitten ehkä koettanut etsiä sitä oikeaa fiilistä. Ainakin itse testailen erilaisia visuaalisia ilmeitä photarilla eli tietyllä tapaa raiskaan kuvaa. Joskus onnistuu, useammin ei onnistu. Tärkeintä että on naattii jutusta. Ja toisen neuvominen kuvan suhteen on vaikeaa, vähäsen kuin sanoisi Stephen Kingille että kirjoittappa sellainen kaunis satu. Sen hän saattaa arvata mitä sieltä tulee. Vaikka onhan se kirjoittanut yhden sadun.
heli, ei se kauhu ole aina mustaa ja tule yöllä pimeästä.. toimivinta kauhua on se, mikä iskee kirkkaassa päivänvalossa, kun aurinko paistaa ja kaikki on hyvin..
Ei tietenkään, mut mulle näistä ei nyt se kauhu välity millään lailla ;-). Mut täähän on vain mun mielipide.
No monestihan kauhu on se mikä ei näy. Alitajuntaistakin myös. Mystistä. Tietysti kauhu aiheisiin kuviin voi etsiä mielenkiintoisia visioita kauhuelokuvista mutta myös kirjallisuudesta. Ehkä helpoin tapa ja mielenkiintoisin tapa kuvien kautta siihen on lähestyä jollakin kuvasarjalla vaikkapa? Tässäpä olisi myös mielenkiintoinen teema myös tulevaisuutta ajatellen eli "kauhu".
ei välity mullekaan kauhu.. mulle tulee pikemminkin näistä kuvista mieleen uni. mutta siinä olen vitan kanssa samaa mieltä, että kauhu ei välttämättä vaadi tummaa ja yötä, jotain muuta sitten, en kyllä tiedä mitä. edit: kasvot on liian levolliset ollakseen kauhuissaan.
Unohdetaan se kauhu kokonaan ja katsotaan kuvia ihan vaan sellaisinaan. Annetaan siten ajatukselle enemmän tilaa. OK kuvia.
eipä tuossa ekassa kuvassa taida muita kauhuelementtejä olla kuin stephen kingin nimi (ko. kirja ei ole edes kauhuromaani, vaan kingin omaelämänkerta). alunperin tarkoitus ei edes ollut ottaa nimenomaan kauhukuvia, vaan yhdistävä nimi näille kahdelle tuli vasta siinä vaiheessa kun pistin niitä tänne reppuun.