Optiikkaketjun keskustelun innoittamana kokeilin taas kerran.... Avasin siis raw-kuvan fotariin (D800-ketjussa oleva siltakuva) ja tallensin sekä tiffinä että jpg:nä. Molemmat avattuani siirsin tasot päällekkäin ja sekoitustilaksi difference. (Noin minuutin juttu, jokainen voi kokeilla itse niin halutessaan.) Kuvassa on 36 152 320 pikseliä. Niistä oli jpg tallenuksessa muuttunut 1 pykälällä (0-255) 398 609 kpl ja kahdella 988 kpl. Kolmella tai useammalla luminositeetti- tai värikanavan arvolla ei ollut muuttunut yksikään pikseli. Jos lasketaan (ja miksei laskettaisi...) muuttuneiden luminositeettiarvojen suhde niihin muuttumatta jääneisiin (256-pykäläisenä siis), saadaan muutokseksi 0,004 %. Voihan se olla, että jpg:sta tulostettu olisi ihan tuhnua jonkun silmissä Kukaan kuolevainen ei kuitenkaan eroa voi nähdä missään, millään tasolla. Yksin pikselein tutkittaessakin saisi aika kauan etsiä,ennen kuin sen muuttuneen löytäisi. Toki, faktaksihan jää, että muutoksia on. Fotarin jpg-taso 11 ei sekään paljoa poikkea alkuperäisestä. Yhdellä askeleella muuttui 490015 pikseliä ja kahdella 6896. Suhteellinen muutos 0,005 %. Koko putosi melkein puoleen tasolla 11, 11,8 MB versus 20 MB. Siten edes tason 12 käyttämiseen ei ole mitään syytä. Kokeilin vielä tason 6 tallennusta, 2,5 Mt. Silloin oli 1 pikseli muuttunut peräti 6 askelta, 82 kpl 5. Pienempiä muutoksia oli pari miljoonaa. Joku varmaankin alkaisi nähdä ruutuja taivaan tasaisissa sävyissä, ainakin 100 % tarkkuudella.
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! Olipas mielenkiintoisen pienet erot. Ilmeisesti tätäkin problematiikkaa halutaan parantaa (kt. linkki). Eri asia sitten on miten eri järjestelmillä tehdyt tiedostot aukeavat tulevaisuudessa ja kuinka alkuperäisen tallennuksen kaltaisina. Eipä taida kukaan tietää... http://petapixel.com/2014/01/22/jpeg-standard-gets-boost-will-support-12-bit-color-depth-lossless-compression/
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! Onhan JPG2000 ollut tarjolla jo kauan. Kun selaimet eivät tue sitä, ei tietenkään Internetissä käytössä.
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! Luulen, että tällä hetkellä kun levytila on halpaa, ei kyse enää ole siitä pakkauksen aiheuttamasta tuhosta vaan JPEG:iä verrataan raw-kuvaan. Kun kamera muuttaa sen kuvan bittisyvyyden, tekee se nykyalgoritmeilla myös melkoista väridynamiikan säätöä, jotta kuva olisi hyvännäköinen ja sävyjä säilyttänyt pakkauksen jälkeenkin. Niiden muuttaminen takaisin on hankalaa, esimerkiksi väritasapainon muuttamisen tai sävyjen kaivamisen takia. Itselläni tuli lopullinen ahaa-elämys kun joskus testailin uutta 7D:tä (Siihen asti olin kuitenkin käyttänyt raw:ia oikeastaan vaan siksi kun tummasta sai yksityiskohtia ja isot pojat olivat sanoneet että raw on hyvä). Kuvasin melko hämärässä yhden boudoir-kuvauksen luonnonvalolla. Lightroomiin ei ollut vielä raw-konversiota, joten kuvasin JPEG+raw. Säädin jpeg-kuvat ja annoin kuvatulle. Kahta viikkoa myöhemmin tuli Raw-konvertteri saataville ja tein kuvat uudestaan. Risoi melko lailla ne toimitetut kuvat, kun raw-kuviin sai todella paljon nätimmät valoisuusliu'ut.
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! No toki, 12-14-bittinen raw on tietysti eri asia kuin 8-bittinen kuva, ihan tallennusmuodosta riippumatta. En tarkoittanutkaan, että kuvaaminen olisi syytä tehdä jpg:nä, nykymaailmassa.
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! Niinpä niin, taas päästiin perimmäisten kysymysten ääreen. Mikä säilyy, missä säilyy ja onko tarvetta säilyttää? Normaalilla raw'ta kuvaavalla kotikuvaajalla tuota tauhkaa tulee muutama giga aina silloin tällöin, siihen päälle mummolan raw-videot ja videoiden työkopioiden kera terainen kiintari onkin tuota pikaa täynnä. Lisäksi niitä kiintolevyjä menee rikki vähintään yksi kipale kahteen vuoteen tahtia kokemukseni mukaan. Toinen asia on käyttötarkoitus, onko niistä tarkoitus tulostaa korkeintaan kymppikuvia, satunnaisesti suurennos vai katsotaanko ne kerran pari omalla koneella kiintolevylle tallettaen ja korkeintaan joskus vähän thumbnailia suurempaa kuvaa facebookkiin tai johonkin yhteisöpalveluun työntäen. Toki itsekin tulee väännettyä kaikki "täytyy onnistua"-kuvat raw'na juuri tuon parin ylimääräisen bitin vuoksi, mutta kaikki muu saa mennä jpg/raw- tai useasti jpg- tiedostoiksi kamerasta riippuen. Näissä nykyisin käyttämissäni eos'eissa on vaihtelevasti noita optioita; jpegille 6 vaihtoehtoa, raw'lle 3, jpg/raw 1 kpl, mutta ei esim. iso jpg ja pieni raw, kuten 5DmkII:ssa on 4 raw-optiota, 7 jpg-optiota ja sitten kaikki näiden yhdistelmät ovat mahdollisia tyyliin pikku jpg ja iso raw, jolloin ne lomakuvat saa suoraan yhteisöpalveluun kehuskeltaviksi ja jos sinne olisi tullut se elämää suurempi nappiotos, on kaikki vielä mahdollista. Mitä sitten vielä mennään pidemmälle, niin tulostuksessa on tarpeetonta vetää tolkuttomaan ylilaatuun. Ylilaadun sovittamisesta johonkin kymppikuvaprosessiin onnistutaan helposti luomaan ongelmia siinä kuin kovassa pakkaamisessakin. Paljon riippuu siitä tulostetaanko musteella vai valokuviksi ja millaisesta kuvausaiheesta on kyse. Jpeg pakkaa eri tavalla erilaisia pintoja ja sopivissa kuvissa se ei aiheuta minkäänlaista laadun muutosta. Vastaavasti joihinkin kuviin, kuten esim. kangaskuviin jpeg-pakkaus ei sovi alkuunkaan aiheuttaen lisää mm. moiretta. Lisäksi se on toiminut valokuvaajien tiedostomuotona, jonka voi jakaa, lähettää, avata ihan millä vaan katiskalla jo 20 vuotta eli pieni rehabilitointi olisi paikallaan.
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! Laitoin esille D800 oman jpegin ja rinnalle huomattavasti pakatun: http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,90169.msg655938.html#msg655938 Tai niin no... huomattavastiko..
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! Näihin kuviin on leivottu varmaan jossain määrin ajatusta kuvaajan kuolemattomuudesta. Ainakin kun minä päästän "kylmän pierun", niin poikani tai tyttäreni todennäköisesti formatoi kiintolevyni ja tallentaa sille telkkarin hittisarjan viimeisimpiä jaksoja. Niin raadollista kuin se onkin. Tärkeimmistä tiedostoista, kuten lapsukaisten syntymästä on jonkin verran tallennettu paperikuviksi ja jonkin verran CD- ja DVD-levyille. Totesin tuossa taannoin, että ensimmäiset CD-backupit olivat jo tuhoutuneet omia aikojaan.
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! Suurin raw on 21 Mt~5616*3744 px, S1 eli keskikokoinen on 9,9 Mt~3861*2574 px ja S2 eli pienin on 5,2 Mt~2784*1856 px. Niistä voi valita sopivan kokoisen valmiiksi, jos on näkemystä lopullisen käyttötarkoituksen laadusta. Ei tarvitse niin paljoa sämplätä alas-/ylöspäin tai vastaavasti liioitella ammuskelemalla sillä suurimmalla pyssyllä jotain nettitauhkaa.
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! Mä teen samoin. Tarvittaessa kansiollinen JiiPekkejä muuttuu mihin tahansa pienempään kokoon hyvin nopeasti yhdellä työkalulla.
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! http://petapixel.com/2014/01/22/jpeg-standard-gets-boost-will-support-12-bit-color-depth-lossless-compression/ kohta on sekin mahdollista
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! Ei siitä muuta haittaa ole kuin, että kaikki tallennusvehkeet ovat tuota pikaa täynnä suurinta kokoa käytettäessä. Ihan tarpeettomasti, sillä esimerkiksi HD-kokoiseen timelapseen riittää tuo pienin koko. Sitten jos innostut kuvaamaan raw-videota 25 ruutua/sekunti, niin sitten sitä tauhkaa tulee vielä moninkertaisesti timelapseen verrattuna.
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! Kun valitset suoraan sopivimman kuvakoon, tuota laskennallista kuvakoon muutosta ei tarvitse tehdä (ja raw-prosessi säilyy raw-prosessina).
Vs: JPG-tallennus tuhoaa kuvan! Tämä on hyvä uutinen. Esimerkiksi CR2:sta voi pakata häviöttömästi(tehototonta) ja NEF:iä voi (nyt en ole varma tämän päivän tilanteesta) vähän tehokkaammin häviöllisesti (ei kuitenkaan vastaavaa informaatiohävikkiä tässä vaiheessa kuin jpegissä), mutta onhan noiden muutaman vuoden tuotannon jatkuva varmmuuskopioiminen helvatillinen ruljanssi.