MYYTY **Myyty: * Leica M2 & 35mm/1,4 Nokton Classic S.C.

Hyvin siisti M2 vuodelta 1962. Teknisiltä toiminnoiltaan moitteeton, ajat testattu kesällä: kaikki kirkkaasti toleransseissa. Toki on käytön jälkiä mutta ei lommoja.
H. 500e  myyty

Valovoimainen, upeaa jälkeä tekevä, Voigtländerin uutta vastaava laajakulma runkosi keulille. Ei käytön jälkiä, alkuperäispakkaukset ja tulpat päihin mukaan. Vastavalosuoja kuuluu hintaan (kuvassa).
H. 400e  Myyty

Anna halullesi valta, älä pidättele vaan nauti!  Lähesty vakavin mielin mutta riemuiten  YV:llä tai erkki.helen@pp.inet.fi

 

Vs: M: Leica M2 ja 35mm/1,4 Nokton Classic S.C. - Unelma -

Taiteilijalle vastaukseksi näin hartaalla mielellä ollessa:
Totisesti minä sanon sinulle: turhista sinä huolehdit ja hätäilet
. . ja jatkan kuuluisan viihdesanoittajan (öhöm) sanoin:

On päiviä, jolloin elämä ahdistaa
ei viides virsikään pysty auttamaan
ei joogas tarjoo apuja
on mantras tyhjii sanoja.

Mut mä tiedän kuitenkin, millä taudin nurin saan:

Alta auki ja pitkää pätkää ämmään vaan
ja jo ovella ryhdyt säätämään ja painamaan
jo ensi laukaus pystyy sulle onnen antamaan

Kaksi sanaa: ämmä ja trix
Kaks taikasanaa: ämmä ja trix
Niillä monet maalliset huolet kaadetaan.

 

Vs: M: Leica M2 ja 35mm/1,4 Nokton Classic S.C. - Unelma -

Oi kiitos Kari ja Jukka.
Minäpä kerron taustaksi tarinan herkkyydestä ja taiteen tuhosta. Ja naisista!
(Leicasta kiinnostuneet voivat hypätä suoraan loppuun.)
Minä nuorena miehenä, joskus 70-luvulla tein loistavan huomion, keinon, jolla pääsee suoraan tyttöjen sieluun. Tosin tulisella ensirakkaudella ja parilla on luovimpaan kauteeni osansa.
Aloin kirjoittaa runoja. Oikein valitut herkät sanat ja riimit kohdalleen, siinä se. Ja lausuin niitä sopivina hetkinä kahden tytölleni.
Ja minä poika kirjoitin. Kahden kolmen vuoden ajan, useita viikossa, tuhansia runoja, muovikantisia vihkoja täyteen ison pinon.
Soittelin yöt kaikkein herkimpiä soittimia. Kuin taivasten valtakunta olisi ollut minun.
Eräässä myöhemmistä suhteista naiseni poissaollessani mustasukkaisuuden puuskassaan haki ne vihkot kellarista, poltti ne kesäyönä pihalla Suomi-verkkareitteni ja sulkapallovehkeitteni kanssa. Valkkaripullojensa voimalla. Kaikki, joka ainoan muovikantisen vihkon! Eipä lohduta, että poltti sen minun(!) ostaman keltaisen kesämekon päältään samalla. Ja puolet hiuksistaan siinä nuotion ääressä tanssiessaan, kiljahdellessaan, kaatuillessaan ja kiroillessaan, kertoi naapuri. Bitch!
Ja repi vanhoista albumeistani pois KAIKKI kuvat, joissa oli joku entinen tyttöystävä. Narttuni! Olin yökalalla Jorman kanssa. Diani koki saman kohtalon kuukauden päästä. Taiteen tuho!
Siitäpä tuo riimien asettelutaitoni. Sen jälkeen olen väsännyt vain jonkun sata laulun sanoitusta. Kaihoo ja kipuu.


Leicasta: Kun ottaa käteen ämmän, siis esim M2:n, tuntee sen viileän metallin, pyöreät muodot, vahvat kulmat ja juuri sopivan koon  ja niin sopivan painon.
Viritys, se on tarkka, jämäkkä, herkkä kuin esileikin alku. Aina silti samanlainen.
Nostat kameran ja katsot etsimen läpi. Se on kirkas, aina. Helokehä kertoo, mitä tulet saamaan. Tarkennus, makuuhuoneen hämärässäkin helppo, kunhan itse kykenet näkemään kontrastin niin kykenet tarkentamaan.
Sulkimen aukot naksuvat pehmeästi paikoilleen,  objektiivin tarkennuskehä luistaa juuri sopivalla vastuksella, pyörität kevyesti tarkasti liikkuvaa suljinajan valitsinta.
Ja sitten laukaisin. Painat sitä ensin kevyesti ja tunnen kevyen vastuksen, ja kun lisäät painetta, suljin tekee tehtävänsä.
Valitusta ajasta riippuu ääni, minkä se päästää. Mutta aina niin samanlainen. Luottamusta herättävä, hiljainen ja - kaunis. Tunnet sen kevyesti myös rungon läpi. Se väräyttää soluja koko vartalossasi.
Ja haluat tehdä saman taas uudelleen. Taas kaiken havaiten, vaikka silmät suljettuina. Leican käyttö on kuin runo ja maalaus. Aamu-usva ja savolainen puuvene. Puron solina ja kesäheilan naurun helinä. 
Kuin muusa joka saa taiteilijan ylittämään itsensä.
Ja valokuvasi on sinä itse. Kaikki.
Siksi.
Siinä Leicasta. Ja hieman naisista? Niistä jotka eivät polta runojasi.

 

Vs: M: (Leica M2, myyty) 35mm/1,4 Nokton Classic S.C.

M2 myyty, kiitos mielenkiinnosta.
Ja erityinen kiitos niille, jotka ottivat osaa kuvieni traagiseen kohtaloon. Negat on yhä jäljellä, mutta en ole tehnyt niistä yhtään kuvaa. Diat harmittaa enemmän. Ja erityisesti runot.

Eikä harmita se palanut kesämekkokaan. Moni kysyi mahdollisesta kostostani Hänelle. Kaikille: maailma hoitaa, kaikille ansionsa mukaan, jos ei tässä niin sitten seuraavassa elämässä. Karma kulkee näin. Maailma opettaa, lyhyellä tai pitkällä kaavalla.

Ehkä hän sai jo tässäkin: meni naimisiin hyvin komean miehen kanssa kohta erottuani. Turun seudulle. Kuulin rouvan tyytymättömyydestä suhteeseen. Olipa napannut kaappihomon. Yes! (minäkö vahingoniloinen?)
Seuraavaksi nappasi iiiiison läjän vanhaa bättre svenska talande rahaa. Komeat häät kuulemma. Ja taas iski kohtalo: jätkä on pihi kuin faan. Mustasukkainen kuin pentele. Mihinkään ei madam pääse yksin. Koko suku katsoo pitkin nenää suomensukuista (hyi) persjalkasta, joka on suruissaan syönyt jo itsensä ihrapalloksi. Eikä lapsia synny millään hoidoilla. (Yes!! minäkö v. . ?)

Asiaan: mainio Nokton yhä kaupan. Tai vaihtoehtoisesti ostakaapa jostain aukkoa hitaampi Leitz Summicron 35/2.0,  kai niitä saa  nelinkertaisella hinnalla.