Vs: Myrskypäivän lähiöidylli eli matka modernin tundran halki Pohjoismaisen hyvinvointivaltion suurin epäkohta sellaisella hellyydellä ja rakkaudella ilmaistuna, jonka vain siperia sen asukkailleen voi opettaa.
Vs: Myrskypäivän lähiöidylli eli matka modernin tundran halki Kotoista. Ihmiset Taigan keskellä. Sinnittelevät. Kylmät metalliset toppatakin napit. Ihon, lihan ja luiden alla kuuma sykkivä sydän. Ihmiset rakastavat toisiaan. On ikuinen kevät. - Eero
Vs: Myrskypäivän lähiöidylli eli matka modernin tundran halki lasken taiteilijalle suureksi ansioksi sen, että hän on tässä nähnyt ainekset kuvaan. Taiteilija siis tarkastelee ympäristöään ja välittää siitä viestiä muille. Kuten taiteilijan pitääkin. Pitää minun itsekin alkaa katselemaan ikkunasta ulos, jospa tuosta metsästä jollain kelillä kuva irtoais. Tässähän meistä suurimmalla osalla on oppimista. Jos ei satu meteorologia tipahtamaan taivaalta liekit perässä niin me emme näe mitään kuvaamisen arvoista. Valtavasti aiheita on ympärillämme, ne pitää vain hoksata. Tässä on hoksattu. Otsikossa on, mielestäni, väärin tuo "eli" sillä tuossa on oikeastaan kaksi otsikkoa, jotka ovat kontekstiltaan eri asioita. Otsikon alkuosa olisi minun mieleeni paremmin mutta silloin pitäisi kuvaa hieman muuttaa. Pois autot ja nuo ihmiset. Kuvasta poistuu silloin pari modernia elementtiä sekä tuo "matka." Semanttisesti katsoen tämä taiteilijan meille projisoima näkymä kuvaa otsikon jälkimmäistä osaa (matka modernin...). Kun katson kuvaa ilman noita autoja ja ihmisiä, niin johan muuttuu lähiö koleaksi ja luotaantyöntäväksi. Ei mitään elämää. Vain tuuli ja betonielementtejä. Miten tuollaisessa kukaan voi asua, viihtyisyydestä ei kannata varmaan puhuakaan samassa kontekstissa. Sama tilanne uudelleen mutta mainitsemillani muutoksilla niin jo! Otsikkokin on kohdallaan, "myrskypäivän lähiöidylli." Onko tuo päivä, millanenhan yö mahtaakaan olla (miksei tässä näe sitä kuvaa samalla kun kritisoi?)? Kaikessa tyhjyydessään (siitä huolimatta) tämä kuva on kiinnostava. Katse liikkuu kuva-alueella ja samalla herää ajatuksia. Se ei olekaan ihan mitätön juttu nykyisessa kuvatulvassa. Hyvä kuva. Siinä se. Molempina versioina kunhan otsikossa on sopiva loppusointu kuvan sisältöön. Puuuh! Ottipa koville. Ei taida tälle vuodelle minulta enää toista kritiikkiä tullakaan!