Keväällä puri vuosien jälkeen MV-kärpänen, ja nyt on tullut kuvattua enemmän mustavalkoista kuin edeltävän kymmenen vuoden aikana yhteensä. Pimiöllä on mukava käydä kehittelemässä filmejä, mutta varsinaiseen vedosteluun en ole vielä ryhtynyt, eikä nykyisellään ole siihen hirveästi edes mahdollisuuksia ajan puolesta. Hyvä kun filmit ehtii kehittää. Negoista kuitenkin otan digipokkarilla pinnakkaiset, ja niitä olen sitten ihaillut joutessani. Tavoitteena skanneroida talven aikana parhaimmisto digimuotoon ja vedostaa jotenkin. Perinteisen pimiövedostelun vaihtoehtona on toistaiseksi digitaalisen negatiivin teko ja pinnakkaisvedostus esim. syanotyypiksi, mutta vaihtoehtoina ovat myös tulostus mustesuihkarilla harmaasävypatruunalla (kallista?) tai vedoksen tulostus esim. IFIllä tai vastaavalla. Onko jälkimmäisestä kokemuksia, pääseekö kuvanvalmistamoa käyttämällä lähellekään pimiöllä tehtyä kuvaa? Vaihtoehto puhuttelee vaivattomuudellaan, mutta laatu arveluttaa, en ole kuullut kenenkään vedostaneen mustavalkoista Ifillä. Väriä sen sijaan yksi jos toinenkin. Originaalit ovat tekniseltä laadultaan kaikkea väliltä Holga - Hassel, mutta vedoksen laatu saisi mielellään olla hyvä. Ajattelin myös ehkä hieman toonata tai jopa digitaalisesti värjätä osan kuvista, joten periaatteessa väritulostekin voisi kelvata. Vai onko viisaampaa laittaa litku- ja paperitilaus vetämään?
Vs: MV-vedoksia? Kokeile, sillä se selviää. Hyvin pitkälti makuasia kuitenkin kyseessä. Laatu riippuu hyvin paljon skannerista, "skannaus"taidoista (kuvankäsittely) ja labrasta. Mustavalkoiset eivät välttämättä ole kovin neutraaleja hamaasävyiltään, vaikka hyvässä tapauksessa eroa ei ehkä näe vertaamatta vierekkäin. Luulisi, että mustavalkoiset vedostaa kohtuu nopeasti, verrattuna siihen että filmit a) skannaa b) tulostaa negatiiviksi c) vedostaa syanotypialla.