Tänään oli Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla tilaisuus, jossa käytiin vanhan puolen hautoja ja niiden peruskorjaus- ja kunnostustarpeita läpi. Siinä n. 60 hengen ryhmässä vaeltaessa kuvailin filmi-Nikonilla. Tummuusasteeltaan hyvinkin vaihtelevat kohteet, osin vastavalossa sekä syksyn kirkas ja jyrkkä valo panivat taas miettimään suhdetta mittarin arvojen ja todellisten tarpeiden välillä. Mukava kaivaa hilseen alta erilaisia muuttujia ja muistella niiden vaikutuksia sekä yrittää nähdä taas kunnolla mustavalkoisesti Ja eikun illalla taas kehittämään...
Vs: MV-kuvauksen hauskuus Mä oon kulkenut valotusmittarin kanssa ja harjoitellut valotuksen arviointia. Aikoinaan rollikalla harrastin ilman mittaria, sunny 16 ja sen pohjalta. Sisävalaistukseen myös olen perehtynyt. On aika nopeaa, kun katsoo vallitsevan valon, laittaa aukon ja suljinajan ja vain tarkentaa ja sommittelee. Eikä etsimessä vilise turhia ledejä tai viisareita. Kyllä mustavalkokuvaus on kuvaamisen kuningaslaji. Diakin tuli ja meni, digejä tulee ja menee, mutta mustavalkofilmi - se on ikuista.
Vs: MV-kuvauksen hauskuus Ehdottomasti! Isomman värinegaerän juuri skannaneen huomaan ettei se kovin usein ole vaivan väärtti. Kun taas jokaiselta mustavalkorullalta löytyy ainakin pari kuvaa joihin on tyytyväinen. Vähemmän värejä=enemmän sävyjä.
Vs: MV-kuvauksen hauskuus Hyvä mv kuva on helpompi saada aikaan kuin hyvä värikuva, värikuvassa on hurjasti enemmän muuttujia ja sekoittavia elementtejä joiden hallinta on vaikeampaa kuin vain harmaasävyjen - minusta.
Vs: MV-kuvauksen hauskuus Minua kiehtoo mv-kuvassa se, että kuva on jo lähtökohtaisesti abstraktio ja minimalistinen. Todellisuutta ei kannata edes yrittää duplikoida. On pakko tulkita minkä näkee ja se on sekä hauskaa että haasteellista.
Vs: MV-kuvauksen hauskuus Mä olen mablon kanssa hieman eri mieltä siinä suhteessa että mv aika usein tuo todellisuuden paremmin esiin kuin värikuva.
Vs: MV-kuvauksen hauskuus markku, nyt täytyy sanoa että olen tällä kertaa kanssasi täysin eri mieltä.
Vs: MV-kuvauksen hauskuus En koe tätä lainkaan kiistana. Yritän vain sanoa, että kun kuvataan mustavalkoisena suoraan (eikä rakenneta mv-kuvaa eri osavärien värokohtaisilla muutoksilla fotarissa, joista niilläkin saaddaan loisteliaita mv-kuvia), on ajateltava asioita toisella tavalla. Aiemmin se oli helppoa, koska kuvasin mv:tä jatkuvasti yli 35 vuotta. Digin aikana asia on ollut toisenlainen.
Vs: MV-kuvauksen hauskuus "Kumpi on parempi, lyriikka vai proosa?" Väri ja mustavalkoinen ovat kovin eri juttuja. Oman kokemukseni mukaan värifilmille kuvatessani jään maailman vangiksi. Jossakin näkymässä värit joko toimivat tai eivät toimi, ei sille hirveän paljoa voi tehdä. Jos (ja useimmiten kun) ne eivät toimi, niin kuvaaminen on sitten enemmän tai vähemmän dokumentointia (toki silläkin on paikkansa). Mustavalkoisella homma on olennaisesti aivan toista. Tulee sellaisia vapauden alueita jotka värillä ovat mahdottomia. Samalla tulee tietysti sellaisia haasteita jotka värillä pysyvät poissa. En minä tiedä onko jompikumpi vaikeampaa, mutta mustavalkoinen on minulle kiinnostavampaa koska se antaa laajemman vapauden alueen (millä tehdä virheitä) ja pelkistävyytensä kautta on ainakin minulle käsitteellisempää.
Vs: MV-kuvauksen hauskuus Juuri näin, eli jos tännekin postattuja kuvia katselee, niin minusta mv kuva saa positiivisia arvioita melkoisen helposti, vähintäänkin saman tasoiset värikuvat ei läheskään niin itsestään selvästi. Jos taas saisin itse määritellä mikä kuva on oikeasti HYVÄ, niin mv kuvista tippuisi aikamoinen osa pois, suuri osa teknisesti huonoja ja yllättävän suuri osa myös käsittämättömän synkiksi vedostettuja. Itse ajattelen hyvää kuvaa sellaiseksi joka antaa mahdollisimman hyvän ja aidon vaikutelman itse kohteesta, ja silloin alkaa HYVÄ mv kuva ollakin tooodella vaikeeta aikaansaada, mutta sekun ei tunnukaan olevan enemmistön tavoite, oiotaan monessa ja lopputulos on enemmän tai vähemmän hipstamatic tasoa, eli mennään jo pitkälle sinne taiteellisen näkemyksen alueelle jota minä en osaa oikein arvostaa.
Vs: MV-kuvauksen hauskuus Ok, onko sinulla selitystä miksi mv kuva on vaikeampi hallita kuin värikuva?
Vs: MV-kuvauksen hauskuus Mv-kuvassa joudut koko kuvallisen informaation antamaan valon intensiteetin ehdoilla. Käytettävissä ei ole 56 biljoonaa värisävyä yms. Toisaalta se on mv-kuvan katselijan kannalta suuri etu... epäolennaisen informaation määrä on pienempi ja haluttu asia välittyy tehokkaammin kuin värikuvassa.
Vs: MV-kuvauksen hauskuus Itsellä oli tänään kävelyllä väriä kinona ja mv:tä rollikassa. Huomasin, että näin paremmin millaiselta kuva näyttää mv:nä, värinä ei mitään hajua. Tosin väriä pitää nyt kokeilla että saisi edes kohtuullisesti kehitetyn tehtyä (pari pakkausta tulossa värikehitettä ja filmiäkin jonkin verran). MV:n kuvaamisessa minulla on ilo, koska voin keskittyä katsomaan miten valo tulee ja miten varjo pitenee. Oli mulla valotusmittari mukana, mutta sitäkin katsoin väärin ja aika paljon kuvailin ilman. Piti nyt pistää kuitenkin standina kehitykseen, että pienet virheet tulisi anteeksi annetuiksi. Mutta siis syksy ja värifilmi ei liene huono yhdistelmä, tosin lainkaan huono ei ole mv ja syksy myöskään, ehkä jopa mielenkiintoisempi.