Miten olen huomaavinani että joidenkin mielestä mv-kuvassa tulisi olla suhteellisen kova kontrasti, aiheesta ja valosta riippumatta. Ikäänkuin kaikkea, kaiken dramatiikkaa tulisi korostaa ja näin ollen joskus hyvinkin kohdallaan olevan rikas keskisävyinen, kurviltaan lineaarinen kuva olisi "platku". Kontrastin korostaminen tehokeinona sopii joihinkin, itseasiassa useaankin aiheeseeen, mutta pidemmän päälle sellaisen käyttö on kuin minkä tahansa mausteen liiallinen käyttö joka jättää kaikki muut maut peittoonsa. Aihetta on liipattu hyvin liki monestikin, mutta haluaisin herätellä henkiin jonkinmoista keskustelua, ja varsinkin hieman yritystä jonkinlaiseen objektiivisuuteen.
Vs: MV-kuvan kurvit Omasta mielestäni tämä on niin pitkälle makuasia ja riippuu myös kuvattavasta aiheesta niin paljon että objektiivisuuteen on jotakuinkin mahdotonta päästä. Vähän kuin koittaisi määrittää objektiivisesti paljonko ruoassa tulee olla suolaa.
Vs: MV-kuvan kurvit Riippuu aiheesta ja siitä, millainen kuva halutaan saada aikaiseksi. Aloittajan kanssa olen kyllä pitkälti samaa mieltä enkä ymmärrä miksi kaikkien kuvien pitäisi olla kovakontrastisia.
Vs: MV-kuvan kurvit Kyllä se aiheesta riippuu pitkälti, vaikea sanoin selittää, mutta itse pidän sellaisesta kuvasta, jossa pääsääntöisesti on sävyjä sekä tummassa että vaaleassa. Ylidramaattisuus sopii harvaan kuvaan ja siihen kyllästyy nopeasti. Ihan samoin kuin musiikkiin, jonka esitys on forte-piano-forte-piano, esim. Vladimir Askhenazy soittaa siten. Enemmän pidän soittotavasta, jossa soitetaan normaalisoittovolymin, mf ympärillä ja siihen sopivasti tilanteen mukaan jompaan kumpaan suuntaan. Sama mv-kuvassa: keskiharmaan molemminpuolin miellyttävämpää kuin umpimustaa ja puhkipalanutta. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettei kuva näyttäisi kontrastikkaalta. T Jukka
Vs: MV-kuvan kurvit Kurviltaan? Ei kuvilla ole mitään kurvia. Kenties sävyjakaumaltaan, mitä esitetään yleensä histogrammilla.
Vs: MV-kuvan kurvit Makuasioita kun... Oikein hyvä aihe. Toivottavasti saamme paljon hyviä näkemyksiä esiin. Onko filmikuvat ja digikuvat verrannollisia? Onko niin että alivalotetussa negassa näkyy paremmin se että kuvien reunoilta alkaa tummumaan kun yli valotetussa? Mikä tekninen nimitys tuolla asialla sitten onkaan, vinetointi vai?... Ainakin skannatessa huomaan että keskellä kuvaa on kirkkaampaa kun reunoilla ja just alivalotetussa kuvassa se näkyy paremmin. Skanneri tekee isopmaakin kuvaa että se ei johdu skannerin valon vähenemisestä reunoille. Voiko olla niin että hiukan alivalotettu kuvasta on helpompi tehdä suurennus kun ylivalotetusta? Kuten myös digitaalinen muunnos?
Vs: MV-kuvan kurvit No äläs ny. Perinteisesti valokuvausmateriaalien kykyä tuottaa tiheyksiä suhteessa johonkin tiettyyn valotukseen on kuvattu näistä pisteistä muodostuvalla käyrällä ja heti kun on tunnettu kaksi pistettä (yleensä sopimuksenvaraisia jollain tietyllä valotuksella), niin käyrälle on voitu laskea tangentin kulmakerroin. Tätä kulmakerrointa on sitten kutsuttu kuvanvalmistamopiireissä gammaksi ja käyriä gamma-käyriksi. Samaa metaforaa on sovellettu kuvankäsittelyohjelmistoissa kennon tuottamiin luminanssiarvoihin ja myös kuvan tiheyksiin eri osavärien osalta. Lontooksi siis curves.
Vs: MV-kuvan kurvit Minusta hyvä mv-kuva on sellainen jossa ilmenee samat tummuusasteet/sävyskaala kuin kohteessakin esiintyy. Jos kuvassa on täysin mustaa ja täysin valkoista, ei se tarkoittane, että kuva olisi auttamattomasti myös jyrkkä, minusta jyrkkyys liittyy enemmän sävyliukumiin, eli jyrkästä kuvasta puuttuu osa sävyistä jolloin sävyliukuma on enemmän tai vähemmän portaallinen. Kontrasti ja jyrkkyys on asioita joita on ehkä vaikea erottaa toisistaan, mutta minusta kontrastikas kuva voi hyvinkin olla myös sävykäs, jyrkkä kuva ei välttämättä.
Vs: MV-kuvan kurvit Tämä on erikoinen juttu, sillä värit on muutetaan harmaasävyiksi, eikä ole olemassa standardia sille kuinka. Filmeilläkin on yksilölliset herkkyyskäyränsä eri aallonpituuksille ja niin myös ihmisillä. ed. Esimerkiksi punaposkinen omena. Luonnollinen mv voisi jollekulle olla sellainen missä ei edes erottaisi punaista läiskää ja toiselle punainen alue voisi olla hyvinkin tumma.
Vs: MV-kuvan kurvit Minusta kyllä kuvaajan lopullinen tulkinta kohteesta on tärkeämpää kuin sävyjen yksyhteen vastaavuus. T Jukka
Vs: MV-kuvan kurvit "Minusta hyvä mv-kuva on sellainen jossa ilmenee samat tummuusasteet/sävyskaala kuin kohteessakin esiintyy." Tuosta tulee nyt pari hankaluutta. Ensiksikin jos ajatellaan noin, niin silloin vain kuvaaja itse voi määrittää kuvan hyvyyden tai huonouden. Kukaan muuhan ei voi tietää onko kuvassa sama skaala kuin kohteessakin oli. Toiseksi, voiko kuvaajakaan sitä varmasti tietää, voiko hän olla vakuuttunut siitä, että hänen kuvausjärjestelmänsä toistaa absoluuttisen uskollisesti? Kolmanneksi luonnossa varsin helposti esiintyy kymmenen aukon valoisuusskaaloja. Jos digikamerassa nostat jonkin verran herkkyyttä, se hyvin todennäköisesti ei enää toista kymmentä aukkoa. Siis sinun käsityksesi mukaan hyvä mustavalkokuva on tuolloin mahdoton. Ei oikein toimi.
Vs: MV-kuvan kurvit Keeganilta erinomainen pointti siitä, että mustavalkokuva on jo lähtökohtaisesti abstrakti. Kun värit poistetaan niin jäljelle ei jää kuin kuvaajan ilmentämä kuvaelma tai tunnelma siitä mitä hän kameran etsimen läpi oli laukaisinta painaessaan nähnyt. Se mitä mv-kuvaaja esittää on aina abstraktio. On siis täysin turhaa ajanhukkaa miettiä sitä miltä todellisuus olisi saattanut kuvanoton hetkellä näyttää ja verrata sitä kuvaajan esittämään mustavalkokuvaan. Abstraktio ja todellisuus eivät koskaan voi kohdata toisiaan.
Vs: MV-kuvan kurvit Mikäli olen oikein ymmärtänyt, maailma on pääasiassa mustavalkoinen. Värilliseksi sen tekee valo, jonka eri aallonpituudet heijastuvat erillä lailla eri materiaaleista. Mikä sitten on asbraktia, niin se on jokaisen pääteltävissä.
Vs: MV-kuvan kurvit Se abstraktio on juuri se mustavalko kuvauksen suola. Jotku osaa hyödyntää näkemäänsä ja saa sen vielä kuvaksi.
Vs: MV-kuvan kurvit MV-kuvat ovat aina olleet tulkintoja ja noiden tulkintojen perusteella olimme oppineet pitämään määrätynlaisia tulkintoja hyvinä ja määrätynlaisia ei niin hyvinä, kuitenkin sävytön jyrkkä kuva on varmasti jotain muuta kuin luonnollista, samoin joku kohde jossa on luonnossa ollut suuri sävyskaala näyttää suppealla sävyskaalalla platkulta - näin se vaan menee. Kukaan ei pysty sanomaan mikä on täysin oikea tulkinta, mutta monet kyllä mikä on varmasti väärä tulkinta ja tästä on mielestäni tässäkin keskustelussa kyse. Vain värikuvia katselleet henkilöt voivat ajatella asiaa hieman toisin kuin vaikkapa meikäläinen joka on nuoruudessa hakenut niitä oikeita tulkintoja omissa vedoksissaan, uskon kuitenkin, että mielipiteet ei "nuoremmillakaan" kauhean poikkeava ole, jos ei sitten hae jotain hyvin näkemyksellistä tulkintaa luonnollisemmalta vaikuttavan lopputuloksen sijaan. Makuasioista ei voi riidellä, mutta silti joskus ihmetyttää teknisesti todella surkean kuvan hypetystä VAIN näkemyksen perusteella, ja kuten olen joskus todennut, niin hipstakuvat on sitten ihan oma genrensä josta en ymmärrä mitään Edit: Sen verran vielä, että koko tuona n.15v aikana jolloin vedostin kaikki omat mv-kuvani, en koskaan saanut aikaiseksi kuvaa joka olisi omasta mielestäni ollut teknisesti hyvä, korkeintaan kohtalainen, eli asiantuntija olen vain katsojana, en tekijänä )
Vs: MV-kuvan kurvit The Average Color of the Universe: APOD: 2009 November 1 -The Average Color of the Universe Cosmic latte - Wikipedia
Vs: MV-kuvan kurvit Jo vähäinenkin perehtyminen sensitometriaan riittää osoittamaan, että mikään kuva ei voi täsmälleen toistaa kohdetta eikä varsinkaan paperille printattuna. Filmikuvauksessa tähän vaikuttavat useat tekijät, kuten filmin mustumakäyrä, paperin mustumakäyrä, filmin kehitys, hajavalo eri prosessin vaiheissa ym. Lyhyesti sanottuna, kohteen valoisuusero on useimmiten huomattavasti suurempi kuin vastaava ero kuvassa. Kuvassa varjojen ja huippuvalojen kontrastit ovat tavallisesti selvästi vähäisemmät kuin kohteessa, mutta keskisävyjen erot saattavat jopa korostua. Ilman tätä kokonaiskontrastin supistumista emme saisi kohteen kaikkia sävyjä "mahtumaan" kuvaan, koska printti ei pysty sellaisia toistamaan. Tämä sävyjen "siirtäminen" kohteesta kuvaan voidaan tehdä niin, että kuva näyttää "luonnolliselta" tai "todelliselta" (dokumentaarinen kuvaus) tai se voidaan tehdä siitä selvästi poikkeavalla tavalla. Juuri nämä mahdollisuudet vaikuttaa lopputulokseen prosessin eri vaiheissa ovat valokuvaajan työkaluja, joilla hän voi halutessaan tuottaa kuvaan oman näkemyksensä. "Photography is not about capturing what you see, but to interprete what you feel".