ei todellakaan kannata kuviaan alkaa noilla säästöillä pilaamaan. vaikka sen uuden ajan pystysikin laskemaan niin tuskin tulos olisi samallainen kuin ekalla kierroksella. id11/d76 on kertakehite.
Pikkuteemun vastaukseen sisältyy paljon järkeä, mutta voisin silti pehmentää hänen sanamuotojaan hieman. ID-11:n uusiokäyttö on tarkoitettu vain 1+0 suhteelle. Ohjeissa on kaavat ajan lisäämiselle, muistaakseni 10% enemmän aina lisätään _alkuperäiseen_ kehitysaikaan, jos stockia on litra. Eli tyyliin 10min->11min->12min->13min->...->19min->ongelmajätteeksi. Ilfordin webbisivulta löytyy kyllä ohjeet kehitteille. ID-11 on samassa pdf:ssä Microphenin ja Perceptolin kanssa. "Powder Developers" läpyskän nimi muistaakseni on. Kertakäytön järki on siinä, että ajan lisäämisen tarkka määrä riippuu mm. aiemmin kehitettyjen negojen valotuksista. Eli rullasta toiseen tarkalleen tasalaatuista jälkeä ei saa aikaiseksi. Mutta kuvien pilalle meno on vahvasti liioiteltua. Itse olen aikoinaan käyttänyt Micropheniä uudelleenkäyttöisenä ilman ongelmia, mutta varsinkin herkemmät filmit kannatti kyllä kehittää suht tuoreella kehitteellä.
Vs: MV-filmejä kehittämään? Tämä on vanha aihe, mutta en kehtaa uuttakaan aloittaa näin pienen kysymyksen takia.... (Olisiko aihetta perustaa pysyvä ketju tänne filmi-puolelle, jossa voi kysellä ilman aina uuden aiheen aloitusta?) Mistä kohtaa pitäisi laittaa sekuntikello käymään kehitystä aloittaessa? Siinä kohtaa, kun kehitettä kaadetaan purkkiin vai siinä kohtaa kun kaikki kehite on purkissa?
Vs: MV-filmejä kehittämään? Mielestäni on oikein hyvä, että sopivia vanhoja ketjuja etsitään ja jatketaan. Ja käyttämällä niitä ne myös pysyvät melko ylhäällä. Kehitysajan mittaamisessa ei ole niinkään tärkeää se, milloin ajanotto alkaa, vaan se että tekee ajanoton aina samalla tavalla. Tällöin yksi muuttuja omassa prosessissa on vakioitu, ja prosessin säätö tulee paremmin mahdolliseksi. (Tyypillisessä päivänvalopurkissa, jossa kehite tulee sinne keskiputken kautta, kehitysaika on tietenkin alimmalle spiraalille pitempi kuin ylimmälle.) (Kehitettä pois kaadettaessa, purkki suunnilleen vaakatasossa, agitaatiota saa reippaammin spiraalin toinen puoli. Siksi tulee usein pyöriteltyä purkkia samalla.) (Filmin emulsio on huokoista, eikä kehittyminen lopu filmin noustessa kehitteestä ilmaan. Myös keskeyte vaikuttaa kehitysaikaan. Etikka keskeyttää nopeasti, ja vesi vähitellen. Vettä käytettäessä ehkä vasta kiinnitteessä tapahtuu täydellinen keskeytys. Jos etikkapohjainen keskeyte kaadetaan purkkiin samoin kuin kehite, tämä tasaa jonkin verran kehityksen alun erilaista kehitysaikaa purkin ala- ja yläosan välillä.) (^ + ^ + ^ Kaikki nämä erot kehitysaikoihin voivat tulla näkyviksi negatiiveissa sitä herkemmin, mitä lyhyempi on kehitysaika - johtuen niitten vaikutuksen suhteellisuudesta kokonaiskehitysaikaan.)
Vs: MV-filmejä kehittämään? Jumantsuikka tässä säikeessä on jo historian havinaa... Mutta on kyllä mielenkiintoinen, varsinkin kun itsellä on muutama rulla odottamassa "ihanensimmäistenomiennegojenihanitsekehitystä" josta en kovinkaan hurraata odota. Jos kohta id-11 jauhelaatikko on vanha ja kuvattu raina(agfapan 400) vielä vanhempaa.. Mutta kiinnitettä pitää vaan ensin ostaa. vaihtoehtona foto-hertell kun menee tampereelle, tai telefotosta postiennakolla. Harri
Vs: MV-filmejä kehittämään? Väitänpä vastaan tähän. Vesi, ainakin juokseva vesi, on varsin tehokas keskeyte. Riski pilata filmit kehitysprosessissa on paljon suurempi etikan kanssa pelatessa kuin vesikeskeytyksellä, koska jos keskeytteeseen syystä tai toisesta lorahtaa liikaa etikkaa, se on aika turmiollinen aine. Suosittelen sellaisen keskeytys-/huuhtelujärjestelmän hankintaa/valmistusta, jossa vesiletku työnnetään suoraan keskiputkeen. Jos juoksevaa vettä ei kuitenkaan ole käytettävissä, pitää tankki täyttää ja tyhjentää useamman kerran. Paperivedokset ovat eri juttu. Niille kyllä käytän itsekin hapanta keskeytettä, mieluiten väri-indikaattorilla varustettuna. Tässä on se merkittävä ero ajattelutapaan, että filmit eli negatiivit ovat ainutlaatuisia, mutta vedoksia saa aina uusia. Ja laiskana miehenä ärsyttäisi sekin, kun paperin suuren pinta-alan vuoksi vesikeskeyte pitäisi vaihtaa vähintään joka kuvan välissä, jotta kiinnite säilyisi tolkullisessa kunnossa. Siitä olen samaa mieltä, että pitkät kehitysajat (samalla laimeat kehiteseokset) ovat suositeltavia, samoin kuin työtapojen vakioimisen tärkeydestä.
Vs: MV-filmejä kehittämään? Nuo sulkuihin laittamani ovat kehitysaikaan vähäisesti vaikuttavia tekijöitä. En siitä ala kinaamaan tapahtuuko juoksevalla vedellä täydellinen keskeytys vasta kiinnitteessä, vai käytännössä tietyn ajan kuluttua jo huuhtelussa. Luultavasti jälkimmäinen. Muuten, huomasin etikan vaihtuneen sitruunaan Tetenalin keskeytteessä, kun uuden pullon avasin. Se oli jutussasi hassua, että perustit keskeytteen käytön moitteen väärään pitoisuuteen - "lorahti liikaa". ;D Keskeytteen käyttö on käytännöllistä: On valmiina litkut temperoituneena. Sen kuin kaataa keskeytteen sisään ja liikuttelee sopivasti, sitten kaataa pois. Ei sitä tietenkään ole pakollista käyttää. En huomannut suositelleeni pitkiä kehitysaikoja, vaan edelleen asiayhteys oli yksinkertaisesti mungiisin kysymyksestä kumpuava ja liittyi mainittujen pieniä eroja tuovien tekijöiden suhteellisuuteen. Henkilökohtaisesti suosin lyhyitä aikoja ja yli 10 min alkaa tuntua typerältä. Jokin 5 min voisi olla jo sellainen aika, jossa voi paremmin odottaa niitä pieniä eroja näkevänkin joissain tapauksissa. (Densitometrityypit erikseen!)
Vs: MV-filmejä kehittämään? Niin, kuten jo vastattukin, eihän se todellakaan ole kertakäyttöinen stock-liuoksena. Kehittää voi kehitteen ohjeen mukaan aikaa lisäten aina kymmenenkin kinofilmiä litralla. Lisäksi on olemassa tuorestetta, jota lisätään kehitettyjen filmien mukaan, ja tällä tavalla ominaisuudet ja kehitysaika pysyvät muuttumattomina määräämättömän ajan. (siis määräämättömän: ei käytännössä varmaankaan aivan määrätöntä aikaa) edit. Älkää tuota kuitenkaan sellaisenaan nielkö, mitä tuoresteesta kirjoitin. Arvailua enemmänkin osaltani. Kaipa valmistaja ohjeistaa siihen. Muistan ohjeista lukeneeni vain, että tietty ml -määrä jokaista filmiä kohden on tuorestuksen määrä, ja varsinainen käyttökohde on isot tankit. Mutta kaipa sitä voisi soveltaa pienempäänkin määrään kehitettä.
Vs: MV-filmejä kehittämään? Minusta esim. D-76/ID 11 käyttö 1+1 tai Perceptolin 1+3 tai Ilfosol3 1+14 (pull + jyrkkä valaistus) ja kertakäyttöisenä on yksinkertaista ja selkeää. Ei kirjanpitoa sen kanssa kuinka monta filmiä on kehitetty ja kuinka monta prosenttia pitää kehitysaikaa lisätä. Pitempi kehitysaika on siinäkin mielessä minulle parempi, että pieni aikaero tai liikuttamisen siirtyminen ei 12 minuutin kehityksessä ole niin merkityksellinen kuin 4 minuutin kehityksessä.
Vs: MV-filmejä kehittämään? Sattumoisin saan kohta tuorestetta Refinal kehitteelle, joka on Agfan versio Ilfordin Microphenista. (Tai toisinpäin - tietääkseni kuitenkin lähellä identtistä on niitten reseptit.) Ja sillehän olisi kiva saada käyttöä. Ehkäpä tuorestan sillä 5 litran Microphen erää. (Tai onhan myös 3x5L Refinalia tulossa - kun halvalla sai - maksoin kyllä postikulutkin negatiivisesti tinkien, kun myyjälle selvisi tavaran arvo ja paketin paino. Se oli kai se vauvanitku puhelimen taustalla..) Tulossa on myös 2x5L Atomal FF kehitettä. En ole siitä vielä löytänyt tietoja. Ainoastaan sellaisen tiedonmurun, että se on erilainen kuin Atomal. Herkkyyttä nostavalla kehitteellä on tuorestukselle sillä lailla eniten järkeä, että stock on sen paras käyttövahvuus, kun halutaan herkkyyttä. Varsinaisestihan stock ei ole stockia kuin kertakehitteenä ellei sitä tuoresteta. Agfan esite vuodelta 2002. (PDF) http://homepages.nildram.co.uk/~g1gop/Alan_Home/Photography/Datasheets/Agfa/Prof_Chem-Brochure_2002.pdf
Vs: MV-filmejä kehittämään? Kaikenlaista nähneenä tämä on ihan pätevä peruste. Varsin harvoissa etikkapulloissa tai etikkahappopurkeissa on kirjattuna oikea laimennussuhde filmien keskeytykseen. "Oikeat" keskeytteet ovat toki asia erikseen. Itse en käytä filmeille edes sellaista. Se on turhaa, koska juokseva vesi hoitaa homman taatusti yhtä hyvin. Liisäksi olen pihi, ja vesi on halvempaa kuin happo ainakin meilläpäin.
Vs: MV-filmejä kehittämään? Tärkeämpää kuin käyttää keskeytettä tahi olla käyttämättä, on se että tekee sen kehityksen aina samalla tavalla, keskeytteellä tai ilman.
Vs: MV-filmejä kehittämään? Ero happo- ja vesikeskeytteen välillä on useimmiten mitätön, mutta olemassaoleva kylläkin. Happostoppi antaa parhaan tasalaatuisuuden ja toistettavuuden, tätä kannattaa myös tutkia jos tekee noita laakafilmien tasaisuustestejä mitä täällä on viime aikoina nyt nähty. Mutta vesi yleensä riittää suorastaan vallan hyvin --- erityisesti pienemmillä filmikoilla. Kiinnitteen keston kannalta molemmat toimivat hyvin. Ohje käyttää stoppia kiinnitteen paremman keston takia perustuu siihen vertailukohtaan, ettei käytetä mitään vaan mennään suoraan kehitteestä kiinnitteeseen, mitä ei voi suositella. Olen yleensä veden kanssa tupannut käyttämään/suosittelemaan neljää huuhtelukertaa, mutta viimeaikaisen lukemani perusteella olen tässä ollut suorastaan ylivarovainen. Kiinnitteeseen voi mennä yhden tai kahden huuhtaisun jälkeen. Erityisesti happamilla kiinnitteillä (yleisimmät). Näin vedessäoloaikakin lyhenee. En usko että vähän liian voimakkaalla happostopilla mitään vahinkoa aikaan saa. Tietysti aivan liika on sitten aivan liikaa.... Paperin kanssa stoppi taas on käytännöllisesti katsoen välttämätön tai ainakin äärimmäisen suositeltava. Stopit ja vesi on hauska aihe mistä saa jänniä uskonnollisia tappeluita. (Aihe on varmaan itsessään niin yksinkertaisen tylsä että sitä on pakko piristää tekemällä siitä elämää suurempi.) APUGissakin oli taas hiljattain hyvä vääntö...
Vs: MV-filmejä kehittämään? Vähän OT: Ostin muutaman rullan delta 3200 joka on toukokuussa mennyt vanhaksi. Miten tuon vanhentuminen näkyy (jos näkyy) filmissä?
Vs: MV-filmejä kehittämään? Niin, minä vuonna "vanhaksi" ? MV-filmillä ei tuo ole aika ei mikään jos puhutaan tästä vuodesta.
Vs: MV-filmejä kehittämään? Tänä vuonna, siis. Jotenkin tuntuu että osa ruuduista oli jäänyt todella alivalottuneiksi, vaikka omasta mielestäni olen ne ihan kohdilleen valottanut...
Vs: MV-filmejä kehittämään? Minustakin usein tuntuu että valotin aivan kohdilleen. Millä tavalla mittaat valotuksen? Pistemittarilla ja zone systemillä vai kiskaiset vaan jostakin keskiharmaata?
Vs: MV-filmejä kehittämään? Kun kuvaan keskikokoa (joka on nyt kyseessä), kuvaan Yashicaflexillä jossa ei ole valotusmittaria. Mittaan yleensä näissä tapauksissa Canonin 5D:llä pistemittausta käyttäen. Monesti ei ole mukana kuin tuo Yashicaflex ja silloin pitää vähän arpoa valotus. Tässä tilanteessa kuitenkin muistaakseni käytin serkun valotusmittaria, ja taitaakin itse asiassa olla siitä kiinni että kuvat ovat alivalottuneita...Vehje kun oli minulle ihan uusi. Toisaalta tila ja tilanne jossa kuva otettiin ei pitäisi olla niin pimeä 3200 filmillä päiväsaikaan, kun muistan kuitenkin suunnilleen mitkä asetukset kamerassa on ollut.
Vs: MV-filmejä kehittämään? Muistaaksesi käytit mittaria josta muistaaksesi sait jotakin arvoja. Tilanne ei pitäisi olla niin pimeä? Montako luxia pintakirkkautta mittasit tilanteessa (vai onko tämä muistelua logaritmisesta näkökyvyn tuottamasta visiosta?)... Muistaakseni ilfordin filmit on ainakin minulla toimineet hyvin, mutta 3200 filmi muistaakseni on nominaaliherkkyydeltään jotain iso800-1000, jolloin 3200 valotus muistaakseni tuottaa hyvinkin laimean kuvan vaikka miten kehittelisi. Ei se filkka vanhaa ole, ennen seuraavaa settiä, teet testifilmit mittaaja -> mittaustapa -> mittari -> kamera -> kehitys prosessille, niin alkanee tulemaan ihan ok settiä.
Vs: MV-filmejä kehittämään? Useiden Digikameroiden mittarit valehtelevat roimasti, kuten myös 1600/3200 asan filmien nopeudet ovat yläkanttiin. Ota Zenmainen ote valottamiseen: Meditoi paljonko filmi haluaa valottua. eri valon allonpituudet valottavat eri tavalla. herkistä MIELESI aistimaan erot ja halutun sävyalan. Sitten vaan toteutat halusi ja toiveesi kehityspurkkia keinuttaessasi.