Skannasin äskettäin ison nipun vuodelta 1965 olevia värinegatiivifilmejä. Filmit olivat pääasiassa Agfa CN17 filmejä, myös muutama Kodak Kodacolor X filmi oli joukossa mukana. Nuo Agfan filmit ovat pääasiassa 120 kokoa(rullafilmi), joukossa myös muutama kinokoko. Kodak:it ovat kinokokoa. Miten näitä filmejä pitäisi säilyttää, että ne säilyvät myös tuleville sukupolville? Nuo 120 koon filmit(Agfa) ovat alkuperäisissä filmikuorissa, jossa on joka filmiliuskalle oma "paperitasku". Kinokoon(Agfa & Kodak) filmit ovat päällekkäin vanhoissa filmikuorissa.
Eiköhän ne pimeässä, kuivassa ja viileässä säily..! Pahvilaatikkoon suojaan vaikka jätesäkkiin, jätesäkkii johonkin kellariin.
Ja sitten joku katsoo, että mihinkäs voisin laittaa nämä roskat. -"Kas, jätesäkki, sinnepä nämä huitasen". -"Vienpä samalla roskikseen, kun säkki mokoma tuli täyteen".
Pahvilaatikossahan nuo filmit oli, satojen postikorttien seassa. Tuota pahvilaatikkoa oli säilytetty ties missä, kuitenkin kuivassa paikassa, viimeksi mökillä vaihtelevissa lämpötiloissa.
Jostain luin, että paperi ja pahvi olisi filmin kannalta oikein huono säilytysympäristä, se kun taitaa olla aika hapanta ja hiljalleen syö filminkin ... Jokin neutraalin ph:n omaava säilytystapa, mielellään viileä tasalaämpöinen voisi olla aika yes, kunhan ei saa valoakaan liiaksi, väreillä varsinkin on ollut tapana haalistua uv:n ansiosta.. Kuka oikeasti tietää kuinka olisi parasta, itsellä on ainakin 50% kuvista jo menetetty negoissa ja 25% myös vedoksista on värinsä hukannut... Hitto kun ennen ei olluit digiä (tietysti 25-30 vuotta on pitkä aika kuvia säilytellä, kun alussa ei ollut mitään väliä nuorena, talteen vaan, siellähän ne kaapissa säilyy
Niin - digi on varmaan ainakin vielä tässä vaiheessa se toivo paremmasta, mutta paljon huonomminkin voi varmaan mennä. Aika näyttää.
Ehheh. Kolmenkymmenen vuoden päästä tästä on yhtä huolellisesti vain diginä säilytetyistä kuvista jäljellä 0%. Formaatit vaihtuu, 30 vuoden päästä tuskin on laitteita jotka lukee cd-rom- tai DVD-levyjä. Kovalevyt ovat ehtineet poksua jo moneen kertaan ja jos jollain olisikin cd:tä lukeva laite, olisi itse levyt tuhoutuneet aikapäiviä sitten. Digitaalisen aineiston saa säilymään vain jos jatkuvasti uudelleenkopioi tiedostot useammalle medialle, ja silti saattaa mennä jokin pieleen ja kaikki on pilalla. Tämän varmaankin JPu tiesitkin, tai sitten tulkitsen hymiötäsi väärin, mutta sanonpa vain, ettei kukaan kuvittelisi, että digitaalisuus jotenkin helpottaa ja parantaa kuvien arkistointia. Oikein säilytettynä negat ja valokuvat säilyvät ihmisiän tai pari kolmekin ilman suurempia ponnisteluja, mutta digitaalista mediaa täytyy varmuuskopioida jatkuvasti uudelleen.
Jotakuinkin, mut ei kuitenkaan ihan.. On digitaalisuudessa pari erityisen suurta etuakin, se mitä on loppuun asti "vedostettu", säilyy ns. valmiina jos asian huolehtii hyvin, ja kokonaan muuttumattomana, filmiä ei saa täysin muuttumattomana säilymään oikein millään.. Lisäksi kuvien etsiminen hyvin tehdystä indeksoinnista tai vaikka vaan pläräämällä on paljon helpompaa kuin kansiot, tai negataskut.. tai diat... jo thumbeista saa tolkkua, jos ne on oikein tehty... Ja vaikka olisi laiska, eikä mitenkään indeksoi, niin päivämäärät niissä on silti tallella ja paljon muutakin dataa exiffissä. Ja tosiasia on myös, että viimeisen 15 vuoden aikana muotiin tullut "kuvat tunnissa kehitys" ei luultavasti säily edes 20v, edes hyvin säilytettynä... Kyl ne jatkaa kehittymistään, ellei sitä pysäytä kun saa negat itselleensä.. Mulla on vanhemmat ihan ok, mutta juuri nuo nopeat ovat kaikki umpirakeisia suttuja, vaikka niistä tehdyistä papereista ei värit vielä olekaan haalistuneet... Mutta voi tuon digi-jutunkin kämmätä, perusteellisestikin
Kuorissa Hanki happovapaita filmitaskuja, esim. museoiden hankintakeskus tms. firmasta, työnnä filmit kuoriin ja kuoret sitten huoneenlämpöön auringonvalolta suojaan. Ei siinä muuta voi tehdä. Meillä museolla kuoret/taskut on samoja, mutta kuoria säilytetään +12 asteisessa huoneessa jonne ilma työnnetään hopeasuotimien kautta.... Vähän kallis tapa harrastajalle, ja sitäpaitsi negahuoneen pinta-ala on 30 neliötä.
Re: Kuorissa Nuo lauseet tavallaan kiteyttävät myös filmikuvauksen alusta loppuun levollisen luonteen. Filmille kuvaaminen on rentoa toimintaa. Materiaali antaa tarvittaessa mukavasti pelivaraa, ettei kaikkea tarvitse välttämättä viilata äärimmäisyyteen hyvien tulosten aikaansaamiseksi. Ei ole tyypillisesti muutenkaan niitä nippeleitä niin paljoa, mitä viilata. Ja kun ei tarvitse kaiken aikaa niin paljon funtsia paremman kaluston ostamista, niin jää ehkä enemmän ajatusta itse kuvaamiseenkin. Kehitys ja vedostus on rituaalisuudessaan rentouttavaa puuhaa sieltä parhaimmasta päästä. Voi vieläpä olla hetken täysin irti tietokoneista, mikä nykypäivän työ- ja elämänrytmissä on minulle ainakin pelkästään positiivista. Kaiken kruunaa tuo säilytysaspekti. Kun filmit on laitettu asianmukaisiin filmitaskuihin, voi ne "unohtaa" sinne viileään komeroon tietäen, että on tehnyt kaikkensa eikä mitään muuta oikein voi tai tarvitse enää tehdä.