1000 toistoa, opit asian. 10 000 toistoa, osaat hyvin. 100 000 toistoa, refleksi. Ihmiset on erilaisia, mutta tuollaista väittämää olen joskus jossain yhteydessä ehkä muistaakseni kuullut.
Sille asialle nyt vaan ei mahda mitään, että 80% tapauksista epäskarppi kuva on epäonnistunut ja huono, mielestäni yleensä myös julkaisukelvoton. Hyvin harvoin myöskään näissä 80%:iin kuuluvista kuvista epäskarppius on ollut tarkoituksena. Itseltäni ei tule mieleen yhtään kuvaa, joka olisi epäskarppi mutta silti hyvä. Kyllä mielestäni etenkin aloittelijoiden tulisi ensin pyrkiä ottamaan teknisesti ja 'konstien' mukaisia hyviä peruskuvia. Sitä kautta on paras lähteä kehittämään omaa valokuvailmaisuaan ja joskus jopa sitten rikkoa niitä 'konsteja' Tässä parissakin ammattikorkeakoulussa valokuvausopetusta saaneena olen saanut olla todistamassa ns. ihankiva-kritiikin ja hymistelyn kulttuuria valokuvauskursseilla. Se, että kurssi on alkeiskurssi, ei mielestäni anna mitään syytä hyväksyä teknisesti surkeita kuvia. Kyllä mielestäni juuri alkeiskurssilla pitäisi opettaa miten niistä kuvista tulee skarppeja ja millaiset sommittelulliset ja rajaukselliset hommat toimivat. Ei sitä perinteistä 'No tavallaan tää tärähtäneisyys sopii tähän kuvaan..' tai 'Tästä vois photoshopilla blurrata ton häiritsevän taustan..' -henkistä paskan hyväksymistä. Oikeasti tuntuu, että opettajat eivät uskalla olla kriittisiä. Kyllä aikuisten opiskelijoiden pitäisi kyetä ottamaan vastaan rehellistä kritiikkiä. Sama täällä palstoillakin. Aika harvalla harrastelijalla on rahkeita tahallaan ottaa epäskarppeja, alivalottuneita ja radikaalisti rajattuja kuvia onnistuneesti. Olemmepahan vaan niin huonoja ottamaan vastaan kritiikkiä, että kaikki epäonnistumisemme pannaan tarkoituksellisen taiteellisuuden piikkiin. 'Joo, kyl sen oli tarkotuskin olla alivalottunut ja tärähtänyt ja kohiseva..'
Tuossa ovat kiteytettynä ne mainitsemani "säännöt", yhteen lauseeseen. Lauseen copyright on tietääkseni VVI:n Matti J. Kalevalla.
Eikö? Itselläni on niitä kasapäin. Näistäkin esimerkiksi pidän: http://personal.inet.fi/koti/vesa.kuusava/foto/klonks.htm http://personal.inet.fi/koti/vesa.kuusava/foto/maaki.htm http://personal.inet.fi/koti/vesa.kuusava/foto/omenahyokkaus.htm http://personal.inet.fi/koti/vesa.kuusava/foto/uusi_aika.htm http://personal.inet.fi/koti/vesa.kuusava/foto/tommi.htm http://personal.inet.fi/koti/vesa.kuusava/foto/tiina.htm http://personal.inet.fi/koti/vesa.kuusava/foto/tytot.htm Muilta kuvaajilta voin sanoa että ainakin 10 000kpl epäskarppia hienoa kuvaa olen nähnyt. Totta, mutta se ei estä sitä että teknisesti taitamatonkin voi ottaa hienoja kuvia, koska jo pelkästään se että löytää massastaan ne hyvät, vaatii jo silmää. Tämä oli toki vain mielipide siitä mikä on hyvää, eikä fakta Ensinnäkin kriittisyys ei tarkoita negatiivista palautetta, vaan tiukkaa linjaa arvostelussa. Erittäin kriittinen lausunto voi olla kehu. Kriitikko ei siis ole haukkuja, vaan arvostelija. Toki monenlainen kuvaaminen on vaikeaa, mutta se että pyrkii johonkin, on tietysti pyrkimistä siihen, eikä johonkin muuhun. Ja sitä voi arvostaa jo paneutumisen vuoksi. Mikä tosin ei päde omassa kuvaamisessani, kun harvoin pyrin mihinkään... Tuo ei minusta kuvaa huonoa kuvaa, vaan huonoa itsetuntoa -myötäillään palautteen termeillä.
Nyt multa meni sormi suuhun, eikä googletuskaan auttanut. Mikä tämä jokipoliisijuttu oikein on, kertokaa nyt minullekin kouluja käymättömälle tunarille?
Juu mutta noista näkee että ovat tietoisia valintoja ja tehty jotain sen eteen tietäen mikä on lopputulos joka kuitenkin toimii. Toisekseen, ainakin kaikissa muissa paitsi ehkä parissa noista kuvista on siellä se yksi haluttu kohta ainakin mikä on tarkka ;o) Vai väitätkö että olisivat kaikki summamutikassa sen enempää miettimättä 3 promillen kunnossa räiskästyjä snapshotteja?
No en. Pari on pakkasessa jähmistyneellä pokkarilla otettu. Eli ne tulivat pyytämättä ja yllätyksenä. Tämä on myös osittain vahinko: http://personal.inet.fi/koti/vesa.kuusava/foto/net/pages/Tuonelanjoki.htm Otin pitkää valotusta mutta ajatukseni alkoivat harhailla kaverin pölistessä vieressä omiaan, nostin kameran uutta kuvaa varten -ja silloin kuului klik, eli suljin meni vasta kiinni.
Kuvia katsomatta totean oskumaisen sarkastisesti ja vähän vittuilun kera: "Epäilemättä." Kuvien katsomisen jälkeen.. Harkittua liike-epäterävyyttä ja pannausta..meinaatko todella että M. Ouvinen tarkoitti "epäskarppi"- termillään juuri näitä. Sanoihin takertuminen (tm) by Osku in action
Kyllähän esimerkiksi kameran tahallinen täräyttäminen aikavalotuksessa, kun kuvataan pimeässä olevia valopisteitä, on ihan niitä peruskikkoja. Jos siis sääntö on, että kuva ei saa tärähtää, niin kyllä sitä sääntöä sitten sopii rikkoa. Tavallisimpia rikoksia lienee sommittelun perusasetelmista poikkeaminen. Esimerkiksi liikkuvan ihmisen asemoinnilla kuvaan voi säätää kuvan tunnelmaa paljon. Kohteen ahdistaminen päin kuvan reunaa tuo jännitettä, kuva estää kohteen luonnollista liikettä. Yli- ja alivalottamisilla voi muuttaa kuvan viestiä. Kameraa voi pitää vinossa. Kaikenlaisia kikkoja voi käyttää. Mutta on syytä tietää, miten nämä vaikuttavat ja missä ne voivat toimia. Hyvä se on kaikenlaista kokeilla, niin sittenpä tietää. Jos alkaa uskoa, että kuvaamisessa jokin asia kuuluu tehdä jollain lailla, niin silloin rajoittaa ilmaisuaan.
Juu olen itsekin ottanut ainakin satoja sellaisia kuvia missä on tarkoituksellisesti vatkattu hullunaan kameraa kädessä pitkän valotuksen aikana, ja täytesalamalla siinä lomassa haettu se kohde kuvaan kuten on haluttu. Näitä tosin myös voi joillakin rajoituksilla kutsua jurrikuviksi ;o)
Osaisiko joku asiantuntija kertoa kertooko jotain kuvaajasta / kuvaajan ajatuksenjuoksusta se kun itse olen 95% laittamassa aina pääkohteen kuvan oikeaan reunaan ja usein oikeaan "alakulmaan"? Varsinkin pystykuvissa tämä oikean alakulman viehätys pätee minulla lähes aina...
On muuten yllättävän vaikeaa tuo... Ainakin minulle joka vierastan salaman käyttöä, tuota tekniikka käytin eräällä keikalla kaikki tieto/taito pelissä ja lopputulos oli ihan shittiä.
Tässä juuri se pointti... teoriassa voi osata kaikenlaista, mutta sen soveltaminen käytäntöön ei välttämättä olekaan niin yksinkertaista. Vaikka asiantuntijalta kysyitkin niin vastaan siitä huolimatta. Kuvaajasta tai sen ajatuksen juoksusta en mene sanomaan sen enempää. Tuo sommitelutapasi on varmaan ihan toimiva, kyse on enemmänkin sitten siitä mitä siihen vasemmalle puolelle sommittelet ja mitkä ovat kuva-alan valoisuuserot. Jos vasemmalle jää valoisa alue, jossa on elementtejä, voi siitä toki ristiriita syntyä. Katsojalle voi jäädä epäselväksi, mitä on kuvattu. Sinulla on varmaan sopiva esimerkki omista kuvistasi?