Joo, en mä sitä tarkoittanut, että nämä palstat olisivat jollain tapaa 'vakavan valokuvaamisen' merkki, tai aktiivisen harrastamisen perusta. Seuraan kuitenkin aika paljon kilpailuja, julkaisuja ja luontoaiheisia webbisivustoja, joissa kyllä luontokuvaajat yleensä esille tulee. Niistä Esko Örvelöistähän ei tiedä mitä ne peräkammarin valokuva-albumissa pitää, joten heitä en lue näihin ns. vakavissaan luontokuvaa ottaviin.
Kuinkas sattuikaan, tuolta kuva-osiosta bongasin hienon mv-kuvan ja omat palautteeni kirjoitettuani selasin mitä muut olivat kirjoittanee.... Kaivanneet värejä :S http://www.kameralaukku.com/portal/index.php?name=PNphpBB2&file=viewtopic&t=4714 Ympäri mentiin, yhteen tultiin...
Niissä tapauksissa, kun olen nähnyt sekä mustavalkoisen kuvan että sen alkuperäisen värikuvan, paria poikkeusta lukuunottamatta värikuva on ollut parempi. Mustavalkoiseksi muutamisen ilmeisesti kuvitellaan tekevän kuvasta taidetta. Ilmeisesti se on myös muoti-ilmiö. Sitä tehdään silloinkin kun se huonontaa kuvaa. Hyvä mustavalkokuva on tietenkin hyvä mustavalkokuva riippumatta tekotavasta. Mutta hyvä värikuva on myös hyvä värikuva. Siinä on vain yksi elementti enemmän. Kokonaan toinen juttu on sitten filmille kuvaaminen ja itse vedostaminen. Silloin mustavalkotyöskentelyssä voi tehdä enemmän kuin väreissä.
Mulla on taas käynyt yleensä niin, että jos kamerassa on ollut vahingossa värifilmiä niin jälkeenpäin on harmittanut kun ei ollukaan mvtä. Se ei vaan näytä samalta minun silmään, no nyt on aina ja vain yhtä filmiä, trixää. Yksi murhe vähemmän.
Itseasiassa mielenkiintoinen pointti... Onko taidetta tekevä (oletetaan että valokuva on taidetta) vakavasti otettava vain jos teoksia julkaistaan jossakin? Missä kulkee kynnys joka tekee vakavissaan (luonto)kuvia ottavan? Nettigalleria? Jonkun seuran jäsenyys? Jutun saaminen tai kuvien saaminen johonkin julkaisuun? Allekirjoittanut on maalannut ja nysvännyt taulujakin kovalla työmäärällä, ilman pientäkään aietta edes esittää useimpia niistä netissä - mutta ei se vie luovuuden(krhm) ja tekemisen tuomaa tyydytystä. Vähän sama kai se on valokuvan kanssa. Toki luontokuvaaminen usein käy kokopäivätyöstä, joten kuvia on pakko dumpata kuvatoimiston omaisuudeksi tms. Mutta entäpä vaikka em. mustavalkoiset maisemat? Eihän moisilla ole edes markkinoita. Onpas taas pohdittavaa... Ehkä tarvis pistää hieno "fine art B&W landscape photography" -sivusto pystyyn jenkkityyliin ja markkinoida siellä kuvia... Paitsi että onko kuva ladosta landscape :S
Ehkä ei ole kyse määrittelystä asian varsinaisessa merkityksessä, mutta eihän sitä tiedä vaikka Suomessa olisi 500 000 MV-maisema/luontokuvaajaa, mutta harva heistä on missään julki. Tosin kertoohan osatotuuden myyntilistat ja se, että kaikki alan tuotteet supistuu lajivalikoimiltaan. Tuskin näin kävis, jos kysyntä olisi kovaa...
No juu, se oli retorista filosofointia. Samanlainen määrittelijä jokainen on, mutta ihmettelen vain välillä meidän määrittelytarvettamme älyttömiin asioihin. Lennokkkinetissä kysellään onko lennokki lelu? ;-)