Äärettömän tylsä ja mielenkiintoinen keskustelu. Minä kuvaan mustavalkoista digillä ja pikkuhiljaa myös mv:lle. Kun kuvaan, on lähtökohtana/tavoitteena aina mustavalkoinen valokuva, ellei värit kiinnitä huomiota, tue ideaa tai jotain muuta joka vaatisi niiden saamista kuvaan. Minusta on ihan hyvä että voin kuvata Digillä raw-tiedostoja, jotka tallentavat myös kolme värikanavaa. Erivärien pitoisuuksia muuttamalla saan haluamani lopputuloksen ilman värisuotimia, joiden käyttö on hankalaa ja jotka huonontaa piirtokykyä ja aiheuttaa heijastuksia = poikkeuksetta parempi lopputulos, ainakin minun mielestäni, ainakin minun kuvissani. Tärkeintä on, että saa itse päättää mitä kuvaa ja miten, millä kameralla ja niin päin pois...
Minulla on digikamerakin... Ai. En minä kyllä kuvatessa pysty kuvaamaan sekaisin MV- ja värikuvia. Vaatii aina pidemmän ajan jotta tottuu näkemään materiaalin tavoin.. Sijoittamaan sävyskaalan sellaiseksi kun aiheen kuvaushetkellä kokee. Vastaavasti väreissä tietysti omat kuvionsa mm. mitä painottaa valotuksessa.. Siksi, ettei laiskuuttaan jaksa käyttää suotimia? Hyvyys on katsojan silmässä. Minulle on tullut tunne, että jos linssin edessä olleen kuvauskohteen tulkintani harmaa-asteikolle ei miellytä katsojaa, se johtaa tuollaisiin kysymyksiin. Kyselijä haluaisi näyttää että kun tuosta olisi kanavasössöttimellä vedetty noin, niin olisi saatu katsojan haluama kuva. Mutta silloin kuva taas ei vastaisi omaa tulkintaa kuvaustilanteesta. Mustavalkoisen etsimen puutettakin valiteltiin, eikö digi mustavalkomoodissa nimenomaan mahdollista mv-etsimen (olkoonkin että se on lcd-näyttö takapaneelissa). Noihin kommentteihin, että päätäntävalta jäisi insinöörille voisi sanoa, että ainakaan filmin suhteen ei jää. Omassa vallassa se hyvin pitkälti on. Spektritoistoa voi muuntaa suotimilla, sävytoistoa kehityksellä... Ainoastaan HCB luotti täysin "insinööreihin". Mieshän ei kehittänyt itse filmejään eikä käsittääkseni myöskään vedostanut. Otti vain kuvia ja antoi labramiehen hoitaa loput.
Ottamatta kantaa visuaaliseen puoleen ja siihen millä mielellä maailmaa täytyy kuvaa ottaessa katsella kuvattaessa värillä tai mustavalkoisella täytyy todeta että todellisuudessa juuri yhdelläkään digikameralla ei saa todellisuudessa kuvattua suoraa mustavalkoista kuvaa. Lukuisista kameroista löytyy kyllä sisäänrakennttu funktio jolla kennon taltioimasta RAW-datasta muunnetaan japanilaisen tuotekehitystiimin speksaamalla kanavansotkemis-algoritmillä ainoastaan mustavalkoista maailmankuvaa sisältävä kuvatiedosto muistikortille tallennettavaksi mutta en sitten tiedä onko mitenkään hienompaa luottaa japanilaisen tuotekehitysosaston näkemykseen siitä miten kanavat pitää sotkea kuin tehdä se itse jälkikäteen siitä kennon pysäyttämästä RAW-tiedosta ja onko ensiksi mainittu jotenkin "oikeampaa" MV-kuvausta kuin jälkimmäinen. Molemmissa tehdään samat asiat samalle datalle.
Kyllä mä tavallaan ymmärrän ton pointin, että homo digieticus näin kärjistäen näpsyttelee muutaman sataa kuvaa ja sitten Photarin ääressä rautalangasta vääntäen tekee näpsyistä näennäisesti hienoja kuvia. Onhan se mustavalkoistaminen joissain tapauksissa vaan halpa kepulikonsti "pelastaa" väreiltään epäonnistunut kuva. Esimerkiksi värikuvissa kauttaaltaan puhkipalanut taivas on "anteeksiantamatonta", kun taas voimakas kontrastisessa mustavalkokuvassa saattaa jopa mennä. Mutta etteikö sitten digillä otettua värikuvaa saisi aitouden ja ainoan oikean valokuvaustavan nimissä "pelastaa" tekemällä siitä mustavalkoinen? Mustavalkoisuus tuo monissa tapauksissa kuvaan paljon tunnelmaa. Mitä "kokeilullisuuteen" - ja sen moraalittomuuteen - tulee, niin eikös valokuvauksessa ole myös kysymys kokeilusta? Toki suunnittelukin on tärkeää, mutta minä kuitenkin uskallan väittää, että teistäkin aika moni on saanyt hyviä kuvia pelkällä kokeilulla. Itse olen näyttänyt montakin Fotarilla värikuvasta MV:ksi käännettyä kuvatusta julkisilla valokuvausfoorumeilla (mukaanlukien Kameralaukku), ja olen saanut kommentteja, joissa sanotaan "MV toimii hyvin". Mutta kuten Bob Dylankin muinoin lauloi, ajat muuttuu, ja uusi on tietenkin aina vääränlaista niille, jotka ovat Wanhoille Hyville Ajoille ja niiden arvoille tottuneet. Minulle lopputulos on tärkeintä.
Itseasiassa herää kysymys, mitä väliä sillä on miten ja millä se kuva on otettu, jos se on hyvä ? Ja toinen pointti, käytän aika paljonkin MV-kääntöä digitaalilla ja tavoite ei ole sillä pelastaa muutoin paskaa kuvaa, vaan useasti joihinkin juttuihin mv vaan sopii kuin sormi persaukseen. Sehän tässä mielestäni MV-kuvan arvoa alentaa, että useasti ne on niitä viimeisiä pelastusyrityksiä, eikä se mitä on ajatellu kuvaa ottaessaan. Ei se muutoinkaan oikeastaan kenellekkään kuulu, mitä mä mietin kun kuvaan, mutta toivottavasti joskus näkyy kuvista =)
jokaisella on oikeus omiin typeriin mielipiteisiinsä nyt keskustelusta ollaan hukattu se alun ylimielinen ote että originaali on mustavalkoinen koska se on alunperinkin nähty mustavalkoisena (ei etsimestä, matti, vaan päässä). ihan sama vaikka olisi kuvattu realalle. siis kuvasta ei voi kysyä että olisi kiva nähdä värillinen originaali koska kuva on otettu mustavalkoisena. ja kaikkihan saa kuvata ihan mitenkä vaan, jopa erillälailla kuin minä koska virheistähän sitä vasta oppii ,)
Näin se on. Vähän sama kuin musiikissa; ihan sama osaako kitaristi soittaa, kunhan se lopputulos kuullostaa hyvältä. Kannattaisiko ajatella että ehdottaisi kitaristille että soita ensin 18 kielellä, niin sitten on näppärä vähentää niitä kieliä, jos musaan sopii..
Ai suotimia..eikun tarkoitin siis näitä mv-moodeja, jotka ei käsittääkseni ole varsinaisia mv-moodeja, vaan lähinnä värittömiä moodeja. Joku mainitsikin tuossa aikaisemmin japanialaisen tuotekehitysosaston näkemyksistä. Jotkut katsojat ovat yksinkertaisesti vaan pölöjä, älä välitä heistä ... Häpeämätöntä ylistämistä, mutta niin kauan kuin tuolle matille (oksa) kelpaa fotarin mv-konversio, niin se saa piruvie kelvata mullekin.
Jollet elä tyystin toisessa todellisuudessa, kuvan kohde (jonka joku voi mieltää originaaliksi) lienee kumminkin ollut värillinen. Siksi kysymyksen ei luulisi hämmästyttävän. Valokuvaus mielletään toisintamiseksi.
Koskas saadaan Oskulta markkinoille kirja: "Tuhat ja yksi ontuvaa vertausta sekä esimerkkiä"? Ne autovertaukset on ihan helmiä .
Juu ja nimeksi: Optimistiset pessimistiset lausahdukset (ostaisin kirjan kyl, jos sellaisen Osku tekisi!)
Luotamme kuitenkin amerikkalaisten ja englantilaisten tiedemiesten kehittelemiin mv filmeihin jotka kaikki toistavat spektrin hieman omalaatuisesti