Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus WAV, tai ehkä FLAC tai lossless AAC. WAV on tietty "turvallisin" tuen puolesta, kun tuo on ns. PCM formaatti ja tiedostoja ei pakata ollenkaan, joten tuon lukeminen onnistuu takuuvarmasti tulevaisuudessakin. Vievät tietty todella paljon tilaa verrattuna pakattuihin formaatteihin (WAV vie n. 10MB/minuutti), mutta kuten joku jo totesi, kiintolevytila on halpaa.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Tuo on erinomainen kysymys. bittiaikana ohjelmia on tullut ja mennyt lukemattomia ja aika mahdotonta sanoa mikä säilyy. Levytykset ovat nekin sikäli ongelmallisia, ettei samasta sessiosta aina synny eri aikoina julkaistuissa versioissa samanlaista jälkeä. Jonkun on jostain syystä masteroitava originaalimateriaalia uudesta ja usein vielä kulloisenkin toistomedian ehdoilla. Uusin versio ei välttämättä ole se paras
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Tuo tila ei taida olla ongelma, jos pikaisesti laskee niin noin 1250 cd:tä x noin 60 min x 10 mb tekee vasta 750 gigaa ja teran levyn saa satasella. Työn määrä on vaan niin suuri, että sen tekisi mielellään vain kerran, joten tiedostomuodon valinta on siinä mielessä kriittinen. Medialta toisellekin noita siirtää kun se tapahtuu prosessiin puuttumatta, joten mediakriittinen tämä asia ei niinkään ole, mutta tiedostomuodosta toiseen onkin toisen luokan projekti. Tallennuksen nopeudella on kyllä oma merkityksensä, suurikin, joten kun tuo WAV vaikuttaisi hyvältä vaihtoehdolta, niin osaisiko joku sanoa millä nopeudella optimissaan pystyy tallennusta tekemään ja onko laitteisto vai ohjelma kriittinen kohta? Kyllä minä tiedän, että se kokeilemalla selviää, sitä ei tarvitse kertoa, sen sijaan jos tietoa on olisin kiitollinen siitä.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus WAV on käytännössä raakadataa ja mitään muunnoksia ei tehdä lukemisen yhteydessä, eli tallennusnopeus on aika lähellä sitä mikä on aseman lukunopeus. Samasta syystä johtuen WAV on käytännössä varmin formaatti tulevaisuuden tukea ajatellen.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Kannattaa tosiaan alkaa yksinkertaisesti kokeilemaan asiaa käytännössä. Itse olen ripannut EACilla ja muuntanut FLACeiksi. Siitä on jo aikaa kun asiaa viimeksi harrastin, mutta hommahan toimii siten että se tallentaa väliaikaisen WAVin ja vertaa sitä vielä levyyn. Lopuksi sitten muunnos FLACiin joka on kooltaan jotain 50-60% WAVista. Virheitä tuntui syntyvän säännöllisesti ja piti uusia raitoja, mutta kun hankin laadukkaan CD-rom aseman (Plextor), homma alkoi toimia hienosti. Myös nopeus parani, mutta koska samalla EACista oli tullut uudempi versio, en voi tietää tarkkaan mistä nopeuden muutos johtui. Luotin nimittäin , ehkä osittain laiskuudesta, uudemman version vakioasetuksiin enemmän ja annoin vaan mennä.. Siinä EACissa on runsaasti valintoja miten homma tehdään ja ne vaikuttavat nopeuteen ja millä keinoin on varmistettu virheettömyys. En ole muutamaan vuoteen asiaa harrastanut joten en ala vanhasta muistista erittelemään niitä. Kuitenkin yhteen CD:hen saa kulumaan aikaa asetuksista riippuen 2-15min. Muunnos FLACiin on tästä ajasta vain murto-osa ja täysin ongelmaton. Tärkeintä - ja vaikeinta, jos siinä yleensä vaikeutta joutuukaan kohtaamaan - on saada virheetön WAV. Aiemmin oli myös puhetta DA-muuntimen vaikutuksesta. Yleisesti sitä pidetään oleellisena äänenlaatuun ja tietokoneitten vakioäänikortteja, vähintäänkin emolle integroituja, yleensä hifipiireissä hirvityksinä, jossa ei tarvitse olla edes mikään kultakorva että asian huomaa. Onko sitten toisaalta noihin seikkoihin tullut muutosta viime vuosina, kenties tai sitten ei, mutta tämä on asia jota on mukava itsekin kokeilla erilaisin laittein. (Ja tässä kohtaahan on kyse toistosta eikä rippauksesta.)
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Kuitenkin asialliseen rippaukseen mielestäni kuuluu varmistus, jossa vielä verrataan datan muutoksia. Ja näitä tosiaan tulee enemmän tai vähemmän. Tämä varmistus suunnilleen tuplaa ajan. EAC:ssa on myös online toiminto, jossa vielä verrataan verkon kautta muitten rippaamiin (Ei tietenkään koko dataa vaan että onko rippaus saanut saman koodin kuin tietokannasta löytyy.) Joskus se tuntui toimivankin kun sattui olemaan uudempi suosittu CD. Eri CD-versiot sitten taas luonnollisesti ovat erilaisia. Tämä toiminto on mielestäni melkomoisen turha. Kuitenkin itsekin sinne lähettelin omia tuloksia kartuttaakseni tietokantaa. (ED. Tämähän taisi koskea FLACeja.) ed. Itse en näe syitä miksei FLACiin voisi luottaa ja siten pienentää vähän tiedostokokoa WAVista. Sitä on harrastettu kuitenkin niin paljon, ettei kyseessä voi mitenkään olla tulevaisuudessa katoava tiedostomuoto.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Minulle musiikkitiedostojen metatiedot ovat oleellinen osa musikkikirjaston käyttöä. Muun muassa siksi FLAC. Aplikaatiot ymmärtää laajasti FLAC-tiedostojen metatietoja.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Ei vaan yleensä CD-audiolevyjen lukemista tiedostomuotoon. Tekniikka tunnetaan nimellä Accuraterip. Tietokantaa tukee EAC:een lisäksi myös muutama muu rippausohjelma.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Ei jumalauta, laskin juuri että jos tuohon menisi 5 minuuttia per levy ja minulla olisi käyttää tuohon joka päivä kaksi tuntia, siihen menisi 52 päivää. Nyt täytyy miettiä....
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Hyvä huomio! Tiedän yhden musiikkifriikin, jolla oli kärsivällisyyttä ripata kaikki sadat levynsä. Myi niitä sitten pois sitä mukaa kun homma eteni. Minäkin siitä hyödyin kun pääsin ostamaan kokoelman jazzia. Omasta mielestäni muutama sata albumia on jo niin suuri kokoelma että niistä löytää aina uutta, kun kyseessä on musiikki eikä itse levykeräily. Ja mitä formaattiin tulee niin ne täydentävät toisiaan: Joskus on kiva laittaa tietokoneelta soimaan ja joskus vinyyliltä. CD:lläkin on paikkansa. Minulla käy niin, etten tärkeistä levyistä viitsi mitenkään luopua ja tärkeimmät tulee nimenomaan myös ripattua jossain vaiheessa. Sitten toisaalta tulee ripattua joskus ihan tuntematonta musiikkia talteen mutta pian huomaa ettei sitä tule ikinä kuunneltua... Jotenkin se vaan on niin, että kun jokin uusi alkaa maistua, se aina liittyy myös fyysiseen levyyn kuvineen tietoineen kaikkineen. ed. Hommasin vanhan läppärin jokunen vuosi sitten nimenomaan mediasoittimeksi. Siinä kun on hiljainen käyntiääni ja alhainen virrankulutus. Akku siinä oli sippi jo alunperin ja pitää pitää laturissa koko ajan. Olen sitä tähän asti myös käyttänyt reissuilla nettikoneena, mutta nyt se jää kun siinä on vain XP.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Hehee, vaikka ei löytäisikään vuoden päästä parempaa systeemiä, niin varmaan aika todennäköisesti käy kuten niille jotka skannaavat "riittävän" hyvänä negansa ja pistävät ne sitten roskikseen ;-)
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus En näe yhtäläisyyttä negoihin kun CD on kuitenkin jo itsessään digitaalinen tallenne ja siten kopioitavissa 'täysillä'. Mutta levyjen papereita saattaisi joskus kaivata.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Totta, cd:t ovat jo tätä tavaraa, ja aika harva tosiaan niitä kaipaa missään muodossa.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Minä pidän CD-levyä hyvänä formaattina kyllä, voimakkaasti dynamiikkaa sisältävä musiikki kärsii häiriötekijöistä ja niin mukavaa kuin vinyylejä on kuunnellakin siinä formaatissa tahtoo olla ritinää ja rätinää usein häiriöksi asti. CD:llä ne välttää helpoiten. Molemmilla tallennusmuodoilla on arvokas paikkansa. Ja kotelolla on oma juttunsa, on jotain mitä ottaa käteen, musiikki saa jotenkin konkreettisen ilmenemismuodon siinä. Mutta olisihan nuo ripatut tiedostot helppoja.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Muistan kun joskus pimeällä 80-luvulla kävin Hyvinkäällä HiFi-Gurussa ostamassa kaiuttimet ja samalla kuunneltiin Dire Straitsin Brothers in armsia vertaillen CD:tä ja vinyyliä pienen kerrostalon hintaisilla vempeleillä ja pääargumenttina oli, että "et pysty sanomaan kumpi on kumpi", siihen aikaan eivät edes fanaatikot olleet vielä keksineet vinyylissä olevan jotain elämää suurempaa paitsi kannet. Pois lukien tietysti ne joiden mielestä kaikki kehittyminen on itse perkeleestä lähtöisin. Myin 90-luvun alussa kaikki n. tuhannen vinyyliä divareihin ja ainoa mikä siinä kaduttaa on se, että joistakin olisi ehkä saanut paremman tilin vähän myöhemmin
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Aika monet cd:t on taidettu tehdä nauhoitamalla lp:n musa ja kompressoimalla se ;-) Tosin, onhan valtaosa cd:stä kuitenkin parempia kuin valmiiksinauhoitetut c-kasetit.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Minulle oli hyvä kokeilu kun digitoin Great Balls of firen Sun-singleltä. Oli sen verran ritinä ja kohinaa pohjalla että ajattelinpa vähän käpistellä sitä Cooleditillä. Tuli aika kuulas ja "virheetön" tulos, kunnes huomasin että jotain metkaa on tapahtunut: huonekaiku oli kadonnut kokonaan! ;-)
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Eiköhän nykyään yli 90 % kaupan olevista CD:istä ole alun perin CD:ksi tehty. Riippuu tietysti siitäkin, milloin alkuperäinen nauhoitus on tehty.
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Kas joku toinenkin Cooledit "fani". Oli niiin hyvä softa, että Adobe osti pois. Onneksi Cooledit2000 toimii vielä Win8:ssakin
Vs: Musiikkitiedostojen tiedostomuodot ja pakkaus Mekaanisista kulumista ym. aiheutuneiden ritinöiden poistamisohjelmat ovat erittäin tehokkaita ja hidaskäyttöisiä. Terävä "naps" levyllä synnyttää enemmän taajuusvasteeseen enemmän tai vähemmän sydänfilmiä muistuttavan piikin, jota seuraan laineilu. Sen korjaaminen vaatii työtä, eli aikaa - varsinkin kun kuluneissa levyissä noita piikkejä on lähes loputtomiin. Hyvä puoli on, ettei se vaikuta taajuusvasteeseen eikä instrumenttien + äänikuvan keskinäisiin suhteeseen.