Toivottavasti tuo selviää ns kunnialla ilman että jää raatoja tantereelle.. Nokiahan on muistaakseni yrittänyt estää oman rakennuksen kuvaamisen milloin millä verukkeella (tai vartijat oli ohjeistettu niin). Ei mene omaan tajuntaani edes tuo heidän vaatimuksensa. Joten tsemppiä Henkalle. Vesku
Keilaniemessä muuan pleisteisön 2:sta muistuttavaa rakennusta on kanssa turha mennä kuvaamaan liian lähelle.
Kävin muuten tänä iltana Seurasaaressa lenkillä. En uskaltanut ottaa kameraa mukaan. Joku rohkea oli kyllä tullut sillalle asti, ihan jalustan kanssa. = : 0 : P
Glimsin yhä harjoittama lupamaksukäytäntö kuvaamisen osalta ei ehkä sittenkään ole niin erikoista, mutta tietoisuuden myötä harvinaistumaan päin. Sain luotettavalta lähteelta, siis Museovirastosta kuulla, että vielä pari vuotta sitten harjoittivat Saurasaaressakin samaa käytäntöä, kunnes saivat selville sen olevan perusteetonta (laitonta). Seurasaaren tapauksessa maksuista luovuttiin siis vaivihkaan, vähin äänin - ihan hiljattain. Ei olisi kunniaksi asialle sanoa suoraan entisille hyville asiakkaille, että miten perusteeton tämä vanha käytäntö on ollut. Käytäntö siis lienee osin myös meidän valokuvaajien syytä. Ei olla riittävästi uskallettu kyseenalaista. Toisaalta kannattaa myös välttää ylilyönnit. Parasta olisi yrittää olla mahdollisimman asiallinen, mutta sopivasti utelias. Kukaan ei erikseen anna ohjeistusta paikallisille museoille, paitsi ehkä kysyttäessä, jos osaa kysyä asiaan perehtyneeltä henkilöltä / taholta. Tai ainakin näin annetaan ymmärtää. Ainakin jos minulta kysytään niin kyllä olisi jonkun museoinstanssin vähän ohjeistaa tietämättömiäkin, etteivät joudu turhanpäiten sotkun keskelle. Näitä perusteettomia laskutuskäytäntöjä saattaa siis yhä esiintyy - voisi esiintyä pidempäänkin, ellei niihin puututa. Sain viime viikolla eräältä asianomaiselta kehoituksen ottaa asian osalta yhteyttä Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukseen, siis koska se tavoittaisi tehokkaasti museoväen. Näin teinkin. Hesarin toimittaja lienee tänään käynyt kuvaajan kera Glimsissä tekemässä juttua.
Ovelasti Seurasaaren johtaja Ailonen antoi jutussa ympäripyöreästi ymmärtää, että kuvaaminen Seurasaaressa olisi maksullista, vaikka hän minulle vartavasten sanoi, että he eivät ulkokuvaamisesta veloita. Lieneekö pelkoa esim siitä, että Joulupolun alla kuvaajat lähtisivätkin nyt Seurasaareen kuvaamaan, ja alkaisivat sen jälkeen toimittaa Seurasaari-kuvia laajaan levitykseen.. Hmm... Olen ainakin itse saanut paljon sellaista palautetta, että mistä ihmeestä tässä on kyse? Moni ei ymmärrä, että miksi jonkun 110 euron tai muutamansadan euron maksusta näin iso kirjoitus? Taisi kulttuuritoimituksen esimies olla asiasta enemmän innoissaan, kuin toimittaja. Juttu antoi sekavan kuvan. Saattoi myös johtua lausunnonantajien sekavista lausunnoistakin. Moni varmaan tuumia, että nyt on kaikki näkemykset lyöty pöytää, eikä keskusteluun ole mitään lisättävää. Näin eräät tutut minulle tätä tulkitsivat. Asiaa ei lukijalle selitetty, ei mitään problematisointia, eli että mistä tässä on kyse. Kun puhuin Kamera-lehden päätoimittajan kanssa, niin hän sanoi, ettei hänen tietoon ole tullut mitään faktaa minkä perusteella käytäntöjä pitäisi muuttaa, tai edes asiasta kirjoittaa. Hän antoi ymmärtää että fakta on se, että jos haluaa mainokseen kuvan kauppatorin mukulakivistä, niin sellaisen kuvaaminen on luvanavaraista ja maksullista. Helsingin kaupunki omistaa mukulakivet, ja on oikeutettu korvaukseen. Mukulakivet, ja museo on siis tässä suhteessa sama juttu. Punkari kuitenkin sanoi, minulle, että jos haluan selvyyden asiaan, niin minun pitäisi soittaa Timo Vuortamalle. Sanoin, että olen kyllä Vuortaman kanssa keskustellut jo useasti. Kerroin myös mitä Vuortama oli sanonut, mutta se ei tuntunut saavan Punkaria toisiin ajatuksiin. Otin sitten vielä taas kerran luurin kouraa kysyäkseni vartavasten siitä, että mitkä voi olla esteet esim. museorakennus- tai mukulakivi-kuvan kaupalliselle käytölle. Vuortama kertoi, että toki asianomaisella pitää olla mahdollisuus sanoo sanottavansa. Vuortama sanoi, että asianomainen voi vaikka sanoa, ettei kuvaa saa käyttää. Vuortama kuitenkin lisäsi tuohon sen, ettei hänen tietääkseni Suomen lainsäädäädännössä ole sellaista kohtaa mikä velvoittaisi esim. mukulakivi-kuvan ottajaa tai kuvan käyttäjää noudattamaan kivenomistajan toivetta. Mukulakivellä kuin ei myöskään rakennuksella ei ole yksityisyyden suojaa, ja ovat kuvausmielessä vapaata riistaa. Vuortama piti tätä lupien kysymistä ja maksamista valokuvaajien käytäntönä, joka perustu mihinkään lakiin, mutta mitä kukaan ei ole hoksannut kyseenalaistaa. Minä kysyn: Oliskohan jo aika? Patricia Seppälä Säätiöltä voi hakea hakea apurahoja tammikuun loppuun mennessä - siis lehtikuvauksen ja muun dokumentoivan ja raportoivan valokuvauksen ja kuvajournalismin edistämiseen. Oliskohan näiden kuvausoikeudellisten selvittäminen mahdollisesti yksi hyvä aihe ja syy proggikselle, josta tehdä hakemus? Asiaa pitäisi viedä eteenpäin. Ei itsestään tapahdu. Niin kuin täälläkin nähtiin, niin kirjoituksen jälkeen keskustelu tyssäs ihan kokonaan. Itselläni aika on vähän turhan tiukilla. Ainakin omasta mielestäni olen asian hyväksi pakertanut jo vähän liikaakin. Siksi olisi sinänsä ihan positiivista, jos jostain löytyisi tekijöitä, kiinnostusta ja tukea asian edistämiselle. Selvyyttä kaivataan! Ehdotuksia?
Ikävä olla skeptinen ja negatiivinen, mutta... En tiedä miten paljon se loppujen lopuksi kenenkään etua ajaisi. Jos kuvaaminen on nykyisin sallittua, niin miksi siitä pitäisi suurempaa meteliä nostaa? Helposti käy niin, että joutuu ojasta allikkoon. Museot rahoittaa toimintansa yhteiskunnan varoilla ja lahjoituksilla. Ei ne tulot niin isoja ole. Onneksi ihmiset saavat tehdä sellaisia sopimuksia, jonka kumpikin osapuoli hyväksyy. Koska rakennusten kuvaaminen on vapaata, niin eihän sellaista sopimusta kannata tehdä, joka omaa lain mukaista etua rajoittaa. Mitään perusteettomia laskuja ei tarvitse maksaa. Ja niin edelleen. Toisaalta, jos jotain museorakennuksen kuvaa käytetään mainonnassa, niin en minä sitä pahana pidä vaikka siitä korvausta ko. taholle maksettaisiin. Jos rakennusta hoidetaan yhteiskunnan varoilla, niin onko oikein, että yksityinen henkilö/yritys saa siitä ilmaista hyötyä. Aiheesta saisi varmaan isonkin tappelun aikaan. Niin monia tasoja ja näkökulmia. Sanotaan nyt tähän vielä, että ei se tyhmä ole joka pyytää... Teitpä niin tai näin, niin tsemppiä.
Koska: * Ihmiset eivät tiedä sitä. Lait ovat ihmisille tuntemattomia. Kovin monet uskovat mm. museoiden ja Kamera-lehden päätoimittajan tuntevan lain heitä paremmin, vaikka nyt on todistettu, että juuri nämä ovat asioista eniten pihalla * Laittomuudet on yleisen yhteiskuntaetiikan näkökulmasta järkevää lopettaa * Laittomuuksista on syytä tiedottaa, että sitä harjoittavat ihmiset saavat asiasta tiedon ja ymmärtävät lopettaa laittoman toiminnan * Näyttää siltä, että kovin monet ihmiset puoltavat vanhoja käytäntöjä, vaikka ovat kuulleet ne laittomiksi. Vain julkisuus auttaa muuttamaan tilanteen * Laittomuudet haittaavat ihmisten liiketoimintaa ja vääristävät kilpailua * Väärä tieto laeista haittaa kansalaisten vapaata valokuvausta ja viestintää * Avoimessa yhteiskunnassa on yleensä positiivista tiedottaa uudesta tiedosta eikä vaieta siitä * Juuri siksi, että tällaista itsestäänselvyyttä näköjään pitää perustella!!! * Jne...
Onko kameralehden päätoimittaja ihan oikeasti pihalla? Tuo on täysin totta. Valitettavasti yhteiskunnan edun nimissä "laittomuudesta" on ehkä helpointa tehdä laillista. Näin on. Laskuissa on aina huomautusaika. Perustettomia laskuja ei tarvitse maksaa. Poliisille voi aina tehdä tutkintapyynnön, mikäli se tuntuu järkevältä. Miten julkisuus auttaa muuttamaan tämän tilanteen paremmaksi? Ranska käy esimerkkinä päin vastaisesta. Jos lasketaan esimerkiksi joku 100 e ulkokuvauksesta, niin kuinka paljonko se vääristää hintakilpailua? Kontaktihinnassa taitaa olla aika pieni plörö. Paljon löytyy asioita, joissa väärä tieto laeista haittaa vielä enemmän. Tässä tapauksessa ongelmia syntyi vasta siinä tilanteessa, kun kuvaa käytettiin mainoksessa. Kuvatoimiston sopimuksessa on käsittääkseni maininta, että asiakas vastaa kuvan esittämisen laillisuudesta. Miten paljon tässä tapauksessa on estetty valokuvausta? Mistä ihmeen uudesta tiedosta? Se, että asia on uusi minulle tai sinulle, ei tee asiasta uutta. Jos tästä tapauksesta puhutaan, niin minun mielestäni asia on Starkin ja Espoon museoiden välinen asia. Kuvatoimisto on vain välittänyt kuvia/kuvan.
Journalistilehden päätoimittajan, Timo Vuortaman kommentti asiaan, siis pääkirjoituksen muodossa journalistissa (16.12.2005), löytyy os. Tämä domain on varattu asiakkaallemme | www.journalistilehti.fi
Minkä alan ihmisiä sinä olitkaan? sinulla on noista kommenteista päätellen ilmeisesti jokin taustaryhmä tai muu ketunhäntä kainalossa? Normaali ihminen on nimittäin yleensä kiitollinen, jos joku kertoo, että jokin viranomaisten (vast.) perimä maksu on laiton ja että sen lailliseksi tekeminen olisi erittäin vaikeaa seurannaisvaikutusten vuoksi, ja että eräillä yleisesti tunnustetuilla auktoriteeteilla on asiasta väärä, lainvastainen kanta. Tätä vastaan voi yleensä ollaan vain, jos edustetaan jotain aiemmasta, laittomasta, käytännöstä hyötyvää tahoa? Ja jos asia ei itseä välittömästi koske, yleensä voisi ajatella, että kannattaa ottaa tiedonvälityksen ja kansalaisvapauden puolella oleva kanta (ellei omaa jonkinsortin diktatuuria tai viranomaisten mielivaltaa suosivaa luonnetta tai ideologiaa). Jos tykkää siitä että viranomaiset voivat keksiä itse omia maksujaan ja tehdä mielivaltaisia tulkintoja laeista ja asetuksista, tämä on väärä maa asua. Hengenheimolaisia voi olla harvassa. Suosittelen pidempiaikaista oleskelua esim. ent NL:n eteläisissä osissa, Venäjäkin taitaisi kyllä jo riittää. Siellä sitä herkkua saa oikein kunnolla. Tuosta laskusta vielä. Nykyään ovat puhtaat luottotiedot niin löyhässä, että perusteettomalla laskulla voidaan pilata sinun elämäsi todella tehokkaasti. Jos joku lähettää sinulle laskun, se kannattaa kiltisti maksaa. Tai jos lähettäjä ei laskua keskustelun jälkeen peru, sitten siitä pitää tehdä rikosilmoitus, joka on jo järeä keino ja ei ainakaan paranna suhteita kehenkään. Jos nimittäin jätät sen vain maksamatta ja laskun lähettäjä, tässä tapauksessa virkamies, laittaa sen perintään, saat välittömästi merkinnän luottotietoihisi. Sen poistaminen vaatii aika paljon. Samalla aika todennäköisesti luottokorttisi ja kulutusluottosi irtisanotaan. Tämän tiedän, koska lähipiirissäni on näin käynyt. Laskun lähettäjän (yksityinen firma) osin tahallinen ja tuottamuksellinen toiminta sai erään tuntemani henkilön elämän todella sekaisin perusteettomalla perintään laitetulla laskulla. Eli näiden viranomaisten (vast.) lähettämien perusteettomien laskujen juttu ei todellakaan ole mitään leikkiä. PISTE
Keskustelin tänään vaihteeksi Luonnonvalokuvaajien pj:n Jouni Klingan kanssa asiasta. Päädyttiin siihen, että josko ottaisimme mainoskuvaajilta selvää näistä heidän käytännöistä. Niinpä soitin ensimmäisenä Suomen Mainosvalokuvaajien puheenjohtajalle, Mikael Kaplarille. Hän antoi ymmärtää ettei kameraseurojen liitolta tai Kameralehdeltä tarvitse odottaa suurempaa bisneskäytäntöjen tai asioiden tuntemista. Kaplarin mielestä mukulakivien, tai tämän Glimsinkään tapauksen kuvista ei maksuille ole mitään perusteita. Maksaminen, tai luvanvaraisuus on siis ainakin hänen mielestä tällaisissa tapauksissa kaikkea muuta kuin yleinen käytäntö. Kaplar sanoi, että aikoinaan kun digikamera alkoivat yleistymään, niin jossain yhteydessä hän oli esittänyt että valokuvaliiikkeissä kamerakauppiaat jakaisivat digikameroiden ostajille pieniä tietolehtisiä tekijänoikeuksista ja rajoituksista. Digikameroiden myötä kuvaaminen monessa suhteessa on yleistynyt, ja kuvia päätyy harrastajiltakin sitä kautta entistä useammin myös käyttöön. Kaplar koki näiden asiakysymyksistä tiedottamisen ja tiedostamisen tärkeäksi, ja meinasi että asiaan pitää saada vauhtia mm. Finnfoton puolelta. Mainosvalokuvaajapiireissä asiaan ollaan kiinnittämässä entistä enemmän huomiota. On kuulemma käyty kädenvääntöä siitä, kun mainostoimistot / asiakkaat yrittää tilauskuvauksissa vierittää kuvankäytön vastuuta kuvaajille, vaikka ne eivät voi vaikuttaa siihen missä ja miten kuvaa käytetään. Liikkeellä on siis monenlaisia soppareita. Kaplar piti oikeuksiensa tiedostamisen ja niiden puolustamisen tärkeänä. Toisen pidemmän puhelun kävin Finnfoto ry:n toiminnanjohtajan, mainosvalokuvaajana tunnetun Mikko Säterin kanssa. Säteri oli hyvin yllättynyt että museo oli moisesta vaatimassa rahaa. Joskin hän kertoi, että tällaiset yritykset ovat selkeästi nousseet / nousemassa hyvin suureksi kuumaksi pullaksi, johon täytyy löytää lääke. Tällaisten lupien ja maksujen vaatiminen on uusi asia, joka ei saa yleistyä tai monenlainen valokuvaaminen hankaloituu. Tämän takia Finnfoto on puuttumassa tähän. Säterin mukaan kaikki tällaiset tapaukset pitää nostaa esiin, ja kiinnostavinta olisi tietää että mihin tällaiset maksut perustuisivat. Säterinkään tiedossa ei ole mitään laki mihin moinen luvanvaraisuus tai maksut voisivat perustua. Säterikin selitti sitä, että mainostajien näkökulma on herkästi sellainen että halutaan varmuuden vuoksi suostumuksia jonkin omistaman esineen tai vastaava näkymiseen mainoskuvassa, ja siksi on erilaisia eettisiä sääntöjä asiasta. Niitä laaditaan mainostoimistojen ja mainostajien näkövinkkelistä, ja niissä tyypillisesti yritetään sysätä vastuuta kuvaajille. Kuvaajan näkökulma on kuitenkin hieman toinen. Lait on kuitenkin aika hyvin kuvaajien puolella. Myös Säteriä harmitti se, ettei Kamera-lehti ole innostunut asia käsittelystä, mutta iloitsi tiedosta että Pikseli on kirjoittamassa asiasta. Säteri osasi kertoa että Kustannus OY Musta Taide on kuulemma uusimassa valokuvaajan tekijänoikeusopasta, jota toimittaa Tuomo-Juhani Manninen. Säteri lupasi että hän huolehtii siitä, että tämä kuvausoikeusasia tulee mahdollisimman hyvin siellä käsiteltyä. Julkista ja selventävää keskustelu tarvitaan ehdottomasti. Säteri ja Kaplar puhui kummatkin siitä, että ensi vuoden aikana tämän asian osalta olisi syytä saada Finnfoton nettisivuille selkeät ohjeet tästä asiasta. Parannusta ja selvennystä asioihin on siis hissuksiin odotettavissa. Toivottavasti Kamera-lehtikin vielä jossain vaiheessa ottaisi asian käsittelyyn... Henkka ps. Sanotaanko näin, että jos Kameralehti jossain vaiheessa päättää kirjoittaa aiheesta, niin se voisi olla elämäni ensimmäinen ostamani Kamera-lehti. Ne tyypilliset kameraosto-oppaat ja vastaavat eivät ole minua innostaneet. Ainakin minun mielestä moisen lehden pitäisi olla vähän journalistisemminkin valokuvauksen puolesta. Se on vain minun henkilökohtainen mielipide.