Kyselivät Starkista pari viikkoa sitten jouluista kuvituskuvaa meiltä Kuvatoimisto Cartinasta nyt juuri ilmestyneen kataloogin kanteen. Päätyivät yhteen lumimaisemaa, missä taustalla Glimsin talomuseo. Olennaista oli talvinen maisema, ja elementtinä jonkin sortin talo taustalla. Juuri sillä hetkellä ei vahingossakaan tullut mieleen, että tässä voisi vahingossakaan olla mitään väärää. En silloin tietenkään muistanut sitä, miten jotkut tutut ovat joskus puhuneet siitä, että museovirastoilla ja myös kaupunginmuseoilla on aika omistushaluinen suhtautuminen omaa aihepiiriä liippaaviin kuviin. Ja se oma käsitys mikä itselläni on asiasta muodostunut, on ollut enemmän sen suuntainen, että he (museointsanssit) ovat haluneet antaa ymmärtää heillä olevan enemmän oikeuksia rajoittaa kuvaamista, ja oikeuksia suojelukohdetta tavalla tai toisella esittäviin kuviin, kuin mitä heillä teknisesti kuitenkaan on niitä oikeuksia - ettei niiden osalta tarttis olla kovin huolestunut. Olen joskus pohtinut asiaa, ja yrittänyt ottaa asiasta selvää, saamatta asiasta keneltäkään mitään selvää vastausta. Espoon Bembölessa olevan Glimsin tapauksessa en muista mistään kuvauskielloista. Olen itse ollut siellä pari kertaa käymässä, ja kummallakin kerralla talo ei ollut auki. Olen ottanut muutamia kuvia talomuseon pihapiirissäkin. Sen tiedän, että joku on puhunut yleisesti että esim. Seurasaaressa ei saisi kuvata. Siis missä ei saa kuvata? Seurasaaren talomuseoissa, aidatuilla alueilla, taloissa sisällä, vai ei ylipäätään, edes sillalla? Se mikä ei ole kiellettyä on yleensä sallittua. Ja joskus annetaan perusteettomasti ymmärtää, että jotkut oikeasti sallitutkin asia olisi kiellettyjä. Tällaista siis myös valokuvaamiseenkin liittyen. Viime kesänä olin Seuraasaaressakin tilauksesta tekemässä juttua ja kuvaamassa. Silloinkin kysyin lipunmyyjältä, että mikä tämä lupasysteemi täällä on kuvaamisen suhteen? Silloin ainakin minulle sanottiin, että pihalla saa kuvata vapaasti, mutta jos haluaa sisältä taloista kuvia, niin pitää käydä toimistosta hakemassa lupa. Ymmärrä toki, että menettely olisi hieman toinen, siis raskaampi, ja kalliimpi, jos museosta sisältä haluaisi ottaa kuvan johonkin mainokseen. Olen ymmärtänyt, että kuvausrajoitukset liittyy siis niitä alueita mihin ei pääse kuin maksua vastaan. Ettei nämä museoiden kuvausrajoitukset olisi jossain määrin perusteettomia. Noh. Tänään sunnuntaina 4.12 illalla klo 20.48 (!) sain kirjeen Espoon kaupungin museotoimenjohtajalta, jossa hän kysyy että kummalle hän lähettää laskun Kuvatoimistolle vai Starkille. Alueella valokuvaaminen ja kuvien käyttäminen on kuulemma luvanvaraista ja maksullista. Espoon kaupungilla on kuulemma vahvistetut hinnastot tällaista varten. Kaupunginmuseolle tämä on kuulemma tärkeä varainhankintakeino. Hinnoista en tiedä. Hmm. Paitsi, että kuva on otettu alueen ulkopuolelta, siis pyörätieltä, mikä ei liene museoaluetta. Starkki on nyt levinnyt kait aika moniin koteihin, joten kataloogi ja kuva lienee aika monien kuvaajienkin pöydällä, vaikka itse en sitä ole nähnyt. Kuis toimia? Juristiin en vielä ole ollut yhteydessä. En tiedä tarviiko edes. Toimitusehdoissamme on mainittu "kuvien käytön laillisuudesta vastaa kuvan tilaaja", mikä lienee yleinen käytäntö. Ainakin itse ymmärrän tämä periaatteellisena ja tärkeänä asiana selvittää. Museoiden pihapiireistä otettuja kuvia kun näkee jonkin verran kuvituksena, jonkin verran ihan matkailukohdemainoksissakin. Sinänsähän tuollaisen kuvan käyttäminen voi aika monilla herättää sellaiset ajatukset, että "mukava olisi käydä meidän kotiseutumuseossa", tai "..Glimsissä", jos vaikka sattuvat tunnistamaan paikan. Periaatteessahan itse kuvakin jo tekee paikkaa ja kotiseutumuseota, jos ei tunnetuksi, niin ainakin houkuttavaksi ja kiinnostavaksi. Kuinkakohan moni tämänkin kuvan myötä päättää ottaa kotiseutumuseostaan selvyyttä. Ei tämä kuitenkaan ollut missään ilmoituksessa, ei tällä kertaa matkailuesitteessä, vaan ilmaisjakelu-kataloogin kannen joulutunnelmaiskuvituksena. Jos olisivat päätyneet aika samanoloiseen lumisadekuvaa, missä anoppila olisi ollut taustalla, niin eipähän olis saatu tällaistakaan murhetta pohdittavaksi. Höh. Pitääkö museoita alkaa kiertämään kaukaa, ja jättää kaikki museokuvat pois listoilta? Onko ehdotuksia jatkomenettelyksi? Odottavat tietoa laskutusosoitteesta. Varmaan ensimmäisenä ilmoitan Starkkiin, että pahimmassa tapauksessa tällainen yhteydenotto saattaa olla tulossa. Oma suhtautuminen tällaiseen yhteydenottoon pidättyväisen hillitty. Hyvin pienellä selailulla löysin vastaavia muita kuvia Glimsin talomuseosta myös usean muun suomalaisen kuvatoimiston tarjonnasta. Pitääpi heti aamulla soittaa muutamille kollegoille. Entä miten yksittäiset ammatinharjoittajat (freekuvaajat), saati pientä myyntiä harrastavat vakavat "amtöörit" toimii, jos hänen s-postilaatikkoon kolahtaa myöhään sunnuntai-iltana tämänkaltaisia laskutusosoitetta perääviä tiedusteluja? Haluaisin vähän lisäinfoa, ennen kuin teen yhtään mitään. Kun vaimo aikoinaan ekan kerran kuuli että tällainen kuva on menossa Starkin kanteen, siis sen jälkeen kun asia oli jo sovittu, niin vaimo kysyi että mitä ihmettä Starkilla on tekemistä Glimsin kanssa? Hmm.. Oliko vaimo kysymyksellään ehkä oikeilla jäljillä? Onko kokemuksia vastaavasta, ennakkotapausta tms...?
Mitenköhän Espoon kaupunki tai joku museopurukka tämän kieltonsa on saanut/ilmoittanut/valvonut? Voinko minä vaikka päättää, että minuun ja minun kotiini, autooni, lapsiini, kaupunkiini ja kaupunginosaani on astunut voimaan kuvauskielto? Jos jossain on kuvauskielto, niin kai se pitää ilmoittaa ja sen lisäksi ehkä vielä valvoa eli paikalla on joku, joka ystävällisesti ilmoittaa, että ei saa kuvata. Näin siis luulen. Kotirauha on tietty erikseen, mutta siihen tämä ei minusta voi liittyä, koska kysymyksessä ei ole kukaan yksityinen ihminen. PS. Aika hyvin muuten tienaisivat esimerkiksi presidentit, kirkot ja kynttilätehtäät, jos laskuja lähettäisivät kaikille kuvaajilla ja kuvien käyttäjille.
Ei siinä mitään väärää olekaan, eikä mahdollista laskua ole mitään syytä maksaa. Onneksi Suomessa saa taloja kuvata vapaasti ja käyttää niitä kuvia, toisin kuin joissain Ranskan kaltaisissa takapajuloissa.
Hieno kuva, mutta kuvassa on kyllä todellakin tuo talo, joten sen käyttäminen mainoksessa on vähän eri juttu kun muualla. Jaapa jaapa. En tiedä.
Kuten Matti sanoikin, niin Suomessa saa rakennuksia kuvata vapaasti. Teoksen käyttämisestä mainoksessa on KKO:n ennakkopäätös: Linkki
Tämä taitaa olla ainoa edes vähän asiaan liippaava Korkeaimman oikeuden ennakkopäätös: KKO:1994:99 - Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset - FINLEX ®. Poikkeaa vähän tuosta omasta jutustasi (toisaalta kuvan tilannut mainostoimisto tiesi ja toisaalta kuvat oli otettu galleriassa), mutta tuommoisia ne tuomarit ovat pohtineet.
Hyvä linkki mutta sisältö minulle käsittämätöntä kapulakieltä. Kumpi tässä jutussa siis voitti, Hiltunen vai kuvatoimisto? Entä mainostoimisto? ja mitä Veholle tästä tuli vai tuliko mitään? Pitäisi varmaan olla juristin koulutus että osaisi lukea noita päätöksiä
Tai sitten pitää vaan lukea ihan rauhassa. Hiltunenhan tuossa rahaa sai ja mainostoimistosta tuli maksaja.
Ekassa kappaleessa oli kerrottu kopullinen päätös: "Valokuva oli hankittu kertajulkaisuoikeuksin ja ehdoin, että "lupien hankkimisesta kuvissa olevien nimien, henkilöiden ja tavaramerkkien käyttöön vastaa asiakas". Luovutus oli tulkittava valokuvaoikeuden luovutukseksi, jossa oli tarkoitettu jättää mainostoimiston tehtäväksi selvittää kuvan aihepiiristä aiheutuvat käyttörajoitukset. Kuvanveistäjän kuvatoimistoon kohdistama korvauskanne hylättiin." (alleviivaus meikäläisen) Tosin tässä Starkki-jutussa kuvaaja, kuvatoimisto tai asiakas eivät tienneet etukäteen kuvan kohteen olevan mahdollisen tekijänoikeuden piirissä. EDIT: mainostoimisto ja mainoksen ostaja jäivät korvausten maksajiksi.
Olen keskustellut asiasta tänään mm. museovirasto kuva-arkistovastaavan sekä journalistiliiton asiamiehen kanssa, ja kummatkin oli sitä mieltä että arkkitehtuuriin ei liity tekijänoikeuksia, arkkitehtuuria saa kuvata ihan vapaasti. Patsaat ja muut taideteokset on ihan eri asia. Minulle kukaan ei ole osannut sanoa, että millä perusteella tähän taloon liittyisi mitään tekijänoikeuskysymystä. Minua kehoitettiin olemaan keskiviikkona yhteydessä journalisti-lehden päätoimittajaan, joka kuulemma ymmärtää tämän problematiikan päälle. Orginaalikuvasta on rajattu reunoilta about 3/4 -osaa veks, se miljöö. Nyt tämä kieltämättä korostaa hyvin paljon taloa, ja tossa taitossa melkein näyttää niin kuin olisi mittatilaustyönä tätä varten kuvattu.
Tästä jutusta ei kyllä tule muuta mieleen kuin että Espoon museotoimen johtajalla taitaa olla vähän liikaa aikaa käytettävissään. Kiesus sentään! Itse soittaisin kaverille takaisin, kehottaisin tarkistamaan miten asiasta on paikan päällä vierailijoille/yleensä tiedotettu, sekä keskustelemaan oman lakimiehensä kanssa ja palaamaan asiaan jos edelleen tuntuu siltä että on oikeassa. Minkäänlaisia asiaan liittyviä laskuja en alkaisi tällä välin kyllä maksamaan/maksattamaan.
Olen törmännyt museovirastoon monta kertaa. Siis siihen museovirastoon joka on pyytänyt lahjoituksina kokoelmiinsa erilaista esineistöä. Meidän kansallisomaisuutemme kuvaamisesta jonka olemme lahjoittaneet museovirastolle pyydetään tässä tapauksessa palkkiota, täytyypä miettiä asioita uudelleen.
Joo, Henkkak oli laittanut tän saman topikin tonne toisellekin foorumille. Siellä oli jopa joku "hinnasto", jos haluaa valokuvata. Kai sitä sopimuksia voi tehdä millaisia vaan, jos kumpikin osapuoli siihen suostuu. Paikkaa en tunne, mutta siellä pitäisi olla hinnasto selvästi esillä, ja siltikin rakennuksia saa kuvata vapaasti. Menisi aika vaikeaksi, jos aina suojellun rakennuksen omistajalta pitäisi lupaa kysyä. Joo, turhaan taisin laittaa tuon linkin sotkemaan. Tuossa kysymys oli lähinnä siitä, että kuvatoimistosta oli sanottu, että kuvaa voi käyttää mainoksessa. Kuitenkin sopimuksessa kuvatoimisto työntää vastuun kuvan käyttöoikeudesta kuvan ostajalle. Vähän sama kuin mikroaaltouunin valmistaja ei ole vastuussa, jos myyjä sanoo, että mikrossa voi kuivata kissan...
Vallankin kun tuon linkin mukainen päätös koski teoksen toisintamista. Rakennus ei ole valokuvaten toisinnettavissa oleva teos. Ja käsittäkseni ko. rakennus on vielä sen ikäinen, etteivät mitkään tekijänoikeudet sen suhteen ole enää voimassa. Ja jos vaikka tekijänoikeudet olisivatkin voimassa, Espoon kaupunki niitä tuskin omistaisi.
Kyllä tästä varmaan riidan saa, jos haluaa. Tekijänoikeus tuntuu naurettavalta, sehän olisi talossa suunnittelijalla tai rakentajalla. Kaukaa haetulta tuntuu myös pelleily kuvauskieltoalueella. Museon luvaton liittäminen Starkkiin saattaisi olla jotain, mitä Espoo/museogangi, voisi yrittää, jos ilkeä olisi. Ehkäpä museo haluaa olla perinteinen, ehkäpä heidän rakennustyylit/materiaalit poikkeavat rajusti Starkista, ehkäpä heillä on joku firma, jonka kanssa he ovat kiinteässä yhteistyössä. Tällaisia arvoja tuo kuvan käyttö Starkin mainoksessa mielestäni rikkoo. Tästä on helppo keksi esimerkkejä. K-kaupan Väiskiä ei saa laittaa T-kaupan mainokseen. Ei mielellään Finnairin konetta SASsin mainokseen jne.
Tämä päivä meni rattoisasti tällä kertaa museoalan ihmisten kanssa keskustellessa. Sanoisin, että hyvin kiinnostavaa ja valaisevaa päivä. Näyttää kyllä jo hyvin selvältä. Ihme ettei kukaan ole aikasemmin vaivautunut ottamaan asiasta selvää. Kyllä on museotoiminnan nimissä rajoitutettu kuvausoikeuksia aika ronskisti ja rahastettu kuvaajia / lehtiä / kustantajia perustettomasti ainakin Espoossa - siis useiden vuosikymmenien ajan. Minulle annettiin tänään Espoosta ymmärtää, että tämä on yleinen ja vanha tapa. Voin kuulemma tarkistaa sen mistän vaan. Tarkistinkin, eikä se ihan pidä paikkaansa. Ja se, että tällainen kuvankäyttö on ainakin jossain määrin valokuva-ammattipiireissäkin ymmärretty luvanvaraiseksi on vähän kuvaajista / kuvatoimistoistakin kiinni. Eivät he Espoossa koe kuvankäyttöä kataloogissa, saati postikortissa ongelmallisena, mutta haluavat siitä korvauksen. Tällaista käyttöä, siis "museo"-aiheiden välitystä myyntiin on osin vältelty konfliktipelossa, mikä olisi turhaan aiheuttanut lisätyötä jo muutenkin ylikuormitetuille kuvatoimistotyöntekijöille. Muunmuassa museoliiton pääsihteeri sekä Seurasaaresta vastaava johtaja sanoi, että ulkotilan kuvaaminen on enemmänkin korrektius- ja kohteliaisuuskysymys. Seurasaaren johtaja sanoi minulle että toivoo, ettei Espoon kollega lähettäisi meidän kuvatoimistolle laskua, ettei asia päätyisi Oikeusasiamiehelle kantelun muodossa. Hän toisaalta sanoi, että on museon kannalta harmillista, jos Seurasaaresta otetaan kuvia, jotka päätyvät enemmän tai vähemmän kaupallisiksi tuotteiksi, korteiksi, koska se vähentää heidän myyntituloja. Espoon museojohtajaa lukuunottamatta nämä muut toistaiseksi tavoittamani museojohtajat yhtyivät kyllä siihen, että julkaistu "museo"-kuva, oli se yhteys mikä hyvänsä, kaupallinen tai ei-kaupallinen on aina enemmän tai vähemmän pr:ää ja lisää kiinnostavuutta museotoimintaa kohtaan. Eivät kokeneet tämän kuvan käyttöä mitenkään ongelmallisena, päinvastoin. Ulkotilojen kuvaamisen luvanvaraisuudelle tai maksuille kukaan ei osannut antaa juridista perustetta, joskin sanoivat myös ettei heillä ole juridista pätevyyttä. Espoon johtaja väitti jotain muuta, mutta sanoi, että päätös on tehty ennen hänen virkakauden alkamista, eli yli 30 v sitten. Mahtaako sen aikainen kulttuurilautakuntien toimintaa säätelevä kuntalaki enää olla pätevä? Museovirastosta sanotiin, ettei museoiden ohjeistaminen kuulu heille, vaan museoliitolle. Sieltä taas sanottiin, ettei ohjeistus kuulu heillekään, koska museot on pääosin kunnallisia tai yksityisiä. Siksi käytännöissä on isoja eroja, riippuen siitä miten ne on aikoinaan mm. kulttuurilautakkunnissa päätetty. Perusteetontakin rahastamista / rahastusyritystä esiintyy. Vaikka käytännöt saataisiinkin Espoossa korjattua, mikä riippuuu mm. ko kulttuurilautakunnan linjauksista, niin monella muulla paikkakunnalla vanhat käytännöt saattavat hyvinkin jäädä voimaan. Sisätilakuvaus on toki aina asia erikseen. Kaikenkaikkiaan täytyy suoraan kyllä sanoa, että tässä asiassa olis toimittajille, tiedottajille ja valokuva-alan edunvalvojille aika paljon hommia. Minun ymmärtääkseni tässä on kaikki syyt tehdä se kantelu. Juttelin asiasta tänään myös Suomen Luonnonvalokuvaajien puheenjohtan, Jouni Klingan kanssa. Hän sanoi, että jos asia vähääkään näyttää tarvitsevat yhdistyksen tuen, niin yhdistys on ilman muuta kantelun takana. Tarkoituksena on värvätä paperin taakse myös Finnfoto. Kantelu lienee kuitenkin yksi parhaimmista keinoista saada asialle yhdenmukainen lakipykälien mukainen käytäntö. Se, että minkä julkisuuden tämän saa kertoo siitä, kuinka tärkeänä tämä kuvausoikeus julkisilla paikoilla on. Julkinen asiapitoinen ja rakentava keskustelu on aina tervetullutta. Asiaan liittyy tiettyjä hieman asiaa mutkistavia yksityiskohtia. Siksi asian selkiyttäminen ja asiasta mahdollisimman avoin ja julkinen käsittely olisi enemmän kuin tervetullut. Valokuvaajien on hyvä tuntea oikeutensa. Itse toki toivon, että asiassa jatkossa toimittaisiin mahdollisimman rakentavassa hengessä museotoiminnan kanssa. Onhan valokuvaaminen osa kulttuurihistoriallista dokumentointia. Mielestäni valokuvaajat voisivat monella tavalla osaltaa olla myös museoiden yhteistyökumppaneita - yhteisellä asialla. Mikä se yhteinen sävel sitten olisi, on kiinni vähän meistä jokaisesta? Argh. Taas uppos yks kokonainen työpäivä (+ puhelinkulut) tällaiseen asiaa, vaikka olis oikeitakin töitä. Henrik Kettunen