Kuva lähenee täydellisyyttä siinä mielessä, että yksi auringonkukan olemus on ikoninen pahvisuus/muovisuus. Ei ole enää kukkaa, vaan vain merkki. Sommittelu tukee tätä naivistista/poptaiteellista kukkakuvatyyliä. ...Mikä on tietysti antiteesi orgaanisen kukkakuvauksen ihanteille. Kukka voisi olla vähän kirkkaampi ja kylläisempi.
Kun sen tohon keskelle on pannut, niin olisi voinut saman tien leikata neliöformaattiin, jolloin keskuspainotteisuus hipoisi täydellisyyttä. Nyt jäi kauheasti tyhjää reunoille.