Moni kuvaaja, joka on tehnyt uran (harrastelija, ammattilais jne..) filmivehkeillä, mahdollisesti pimiössä, kokee murrosta tänä aikana. Hyvänä esimerkkinä voisin mainita oman esikuvani, jonka näyttely Rion Pinta oli pienoinen pettymys. Pettymys nimenomaan siitä syystä, että tuo kyseinen näyttely sortui uuteen tekniikkaan. Onneksi kyseinen kuvaaja ilmeisesti harjoittaa itseään jatkuvasti, enkä malta odottaa hänen seuraavaa näyttelyään! Mutta asiaan: Tilanne on mielestäni erittäin hämmentävä. Vähän samanlainen olo, kuin jos esimerkiksi 30 vuotisen uran tehnyt rakennusmies yhtäkkiä rakentaisikin aivan paskoja taloja ja vain siitä syystä, että yhteisön paine ja vaatimustaso pakottavat hänet käyttämään hänelle vierasta työvälinettä. Pitäisikö huolestua, vai kannustaa konkareita yhden pienen, mutta tärkeän osa-alueen alusta harjoittelemiseen? Nöyränä jään odottamaan pohdintaa aiheesta...
Ajatuksia herättävä aihe. Jotkut ovat vaihtaneet onnistuneesti(?) - tulee mieleen lähinnä nämä luontokuvauksen vanhat parrat. Mutta toisaalta he eivät ennenkään ole vaikuttaneet kuvan sävyihin paljoa. On vain opeteltu valottamaan omaa suosikki-diaa ja sillä selvä. Tuntuu, että tuossa vähän tekniikka ja hype vie miestä. Jostakin syystä on pakko hypätä uuden teknologian kelkkaan vaikka tulokset eivät ainakaan alkuun pärjää entisille. Ehkä rakennusmiestä parempi vertailu olisi vaikka taiteilija. 30 vuotta öljyvärin mestarina ollut vaihtaisi yhtäkkiä vaikka akryyliväreihin. Kyllä tuo vähän huolestuttava trendi on. Jos konkarit hyppäävät pimiökelkasta tietokoneen ääreen, niin kuka pian opastaa tulevia harrastajia ja mahdollisia konkareita ko. alalla? Huh, odotan kauhulla sitä että John Sexton tms. myy palkit ja muut ja juoksee digijärkkäri olalla kuvaamassa...
Minä huomasin ihan saman pari vuotta sitten, kun Stefan Bremerillä oli suunnilleen retrospektiivinäyttely täällä Jyväskylässä. Kaikki filmille otetut kuvat, lähinnä mvtä, vähän väriä, olivat aivan mahtavia, mutta uudet digikuvat oli mielestäni täyttä kuraa suhteessa vanhempiin kuviin. Bremerkin muistaakseni hehkutti digikuvan helppoutta, mutta minusta se ei paina vaakakupissa mitään, jos jälki ei vastaa aiempaa tasoa. Minä ymmärrän sen, jos mainosmiesten hypetyksellä saadaan tavan kansa vakuuttuneeksi digikameran ylivertaisuudesta filmiin verrattuna, mutta että taiteilijatkin menee samaan vipuun ja vaihtavat hyväksi todetut työvälineet ja metodit toisiin. Kokeilla tietysti saa, ja pitääkin, mutta ei siinä kokeilun huumassa pitäisi itsekritiikkiään kadottaa.
Sama ilmiö on havaittavissa myös ammattimaisessa muotokuvauksessa. Itsekkin on myönnettävä että kaikki mitä loppujen lopuksi on joutunut käsistään päästämään ei ole ollut ihan sitä mitä olisi halunnut, samoin olen kolleegojen kuvista huomannut. Tyypit jotka ovat filmille vuosikaudet kuvanneet ja olleet lopputuloksesta kriittisiä ovat joutuneet päästämään käsistään ei ihan-niin-hyviä vedoksia. Jatkuvalla tekemisellä tuntuu koko ajan oppivan lisää ja nyt sais enemmän irti 3 vuoden takaisista otoksista, mutta vähän myöhään....muotokuvauskessa tuntuu oikein valottaminen olevan kaikkein tärkeintä, vaikka kuvaiskin RAW:tä.
Itse olen selailut paljonkin vanhojen partojen vanhoja töitä viime aikoina ja olen oikeasti hieman pettynyt. Olisiko kuitenkin niin että kuvan taso on kehittynyt ja he ovat jääneet paikalleen? Nimittäin vastaavan tasoisia kuvia kuin heillä näkee päivittäin jopa näillä harrastaja saiteilla. Katsokaapa nyt niitä Kuvia oikein ajatuksella ja miettikää mikä niissä on niin hienoa, jos niitä verrataan nyky kuviin? Luontokuvaus puolella on vähän käynyt mielestäni niin että sellaisia aikaisempien vuosien vuoden luontokuva tasoisia kuvia alkaa olla kaikki galleriat täynnä. Tietysti jos vertailu tehdään aikakauden muihin kuviin niin "mestarit" erottuu, mutta mielestäni olaan tunne pohjalla liikkeellä silloin kun hehkutetaan noita vanhoja partoja?
Ai, minusta tuntuu aivan päinvastaiselta. Kun nimenomaan puhutaan kuvasta. Nykykuva on useimmiten mitäänsanomatonta, mutta vanhoilta mestareilta löytyy takuulla hyviä. Kyse ei mielestäni ole kuitenkaan siitä, että hyvien kuvaajien määrä on vähentynyt, vaan siitä, että julkaisukynnys on madaltunut. Tällöin hyvät kuvat häviävät taustalle. Nettifoorumit on täynnä kamalaa tauhkaa. Jossain foorumeissa on hyviä kuvia enemmän, toisissa vähemmän. valokuvauksen harrastajien keskuudessa korostetaan tekniikkaa kyllä kovasti ja tekniseltä tasolta kuvat ovat ehkä parantuneet (toisaalta myös teknisesti paskan kuvan määrä on lisääntynyt julkaisukynnyksen madaltuessa). Kuvat ovat (tai näyttävät julkaistuna myös paino ym. teknisten seikkojen vuoksi) terävempiä, rakeettomia, naarmuttomia ja roskattomia. Mutta näillä insinööritaidoilla ei ole mitään tekemistä valokuvan kanssa. Nykyiset kuvat ovat suurelta osin munattomia räpellyksiä, joissa on kaikki teoreettinen, mitattavissa oleva, kohdallaan, mutta tunnelma puuttuu. Kuvista on tullut steriilejä. Jos et(te) usko, niin ettikääpä vaikkapa aiemmin mainitsemani Stefan Bremerin 80-luvun rokkikuvia ja verratkaa nykyisiin vastaaviin. Muna on kadonnut ja pintakiilto lisääntynyt. Onneksi poikkeuksiakin löytyy, ja tällä foorumilla niitä tuntuu olevan tavallista taajemmassa.
Aina uusi tekniikka aiheuttaa hetken aikaa erilaisia ylilyöntejä. Vanha polvi varmasti muistaa, kun 70-luvulla syntetisaattorit tulivat. Tsiisus niitä vinkunoita ja pörinöitä, mitä niistä otettiin ulos vain siksi, että voi. Mutta nykyään ne istuvat musiikkiin ihan luontevasti, eikä enää juuri huomaa, ellei nimenomaan kuuntele, onko biisissä syntsa. Silloinkaan, kun sillä ei imitoida oikeita soittimia. (Sen sijaan aidon Hammondin huomaa aina). Eiköhän valokuvauksessakin digitaalisen käsittelyn kokeellinen soveltaminen jää lyhyeksi vaiheeksi, eikä jatkossa pistä silmään, vaikka joitain pimiössä mahdottomia kikkoja varmasti jää käyttöön.
Samaa mieltä Loiton (ja Äynin) kanssa. Tikitys elää vielä voimakasta kehitysvaihetta, historiallinen perspektiivi on filmiaikakauteen verrattuna vielä pieni. Ja täytyyhän taitelijan kokeilla erilaisia työskentelyvälineitä ja -tapoja oman ilmaisun kehittämiseen tjsp.
Joo no kuviahan on älyttömästi/määrättömästi nähtävillä ja totta suurin osa on paskaa, mutta tarkoitin lähinnä että kun nämä kotimaan ja pari ulkomaan saitti selaa, niin joka päivä on joitakin aivan uskomattomia kuvia julkaistuna. Itse selailen edelleen päivittäin kuvia ympäri nettilää ja katselin tänään aamulla vanhoja vuosikirjoja ja muutamaa ostettua luontokuva teosta. Olin suorastaan huippu pettynyt, sillä kuvat näytti aika surkealta toisin kuin muistin. Tietenkään määrä ei ole suhteessa laatuun samalla tasolla julkaistujen kuvien suhteen, kun kaiken maailman jari sireenit täyttävät netin kuvilaan. PS tuskin on kellekään epäselvää mutta olen siis jari siren
Murros saattaa tapahtua jossain vaiheessa myös toiseen suuntaan. Digitaalihifistely saattaa alkaa tympiä ja aletaan taas kokeilemaan vanhoja tekniikoita. Itse aloitin valokuvausharrastuksen digitaalikameralla enkä voinut silloin kuvitella syytä kuvata koskaan ruutuakaan filmiä. Olen kuitenkin hiljattain alkanut kuvaamaan myös filmille ja innostunut siitäkin. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että formaatilla tai laitteistolla ei ole mitään merkitystä, vaan hyvän valokuvan muodostaa ihan toiset asiat. Itse koen digitaalikameran loistavana väylänä harrastukseen ja digitaalikameroiden yleistymisen pelkästään hyvänä asiana. Valokuvaamisen demokratisoituminen vähentää entisestään tähän harrastukseen aikoinaan liitettyä elitismiä, mikä johtui kalleista laitteista ja monimutkaisista prosesseista.
Ehkä sä oot vaan käynyt aivan väärillä sivustoilla Ks. vaikkapa Gregory Colberttiä ja väitä uudestaan näin =) Kyllähän fakta on sellainen, että webbikuvien perusteella ei voi mitään sanoa. Sitten kun on printit seinällä, niin niistä voi jotain konkreettista teknistä asiaa katsoa. Esimerkiksi erään luontokuvaajan työnäytteitä kävin paikallisessa katsomassa ja huomasin tuon murroksen selkeästi. Kuvista näki, milloin on digitaaliin vaihdettu jo ennen varsinaisen 'kuvaajaesittelyn' lukemista. Eikä kehitystä mielestäni 1:n runkovaihdoksen aikana pahemmin oltu saavutettu. Nimittäin tuossa galleriassa se oli järjestetty hivenen niin ja näin, joten kuvaajaesittely jäi ihan viimeiseksi, ennen poistumista.
Tuttu galleria ja on loistava!! Tarkoitin lähinnä näitä kirjoja mitä minulla on kotona ja pariakymmentä valokuvan vuosikirjaa!