Vs: Muovin osuus linsseissä ! Kyllä nuo Pure View -objektiivin linssit ovat niin "inhottavan" muotoisia, että lienevät kaikki muovia. Noin asfääriset pinnat ovat erittäin vaikeita (mahdottomia?) valmistaa hiomalla ja kiillottamalla, ainakin pienin kustannuksin. Ehkäpä mikaa tai hm voisi valottaa sitä, minkälaisia taittokertoimia ja dispersioita muoveista löytyy, noin suurinpiirtein ja lasilla saavutettaviin arvoihin verrattuna. En ole itse enää viime aikoina seurannut optiikan kehitystä niin tarkasti ja tuo Zeissin Nokialle valmistama objektiivi olikin melkoinen yllätys rakenteeltaan ja vaikuttava sellainen. Sitten markku55 itse vastaa lainaten muovien rajoitteista, ne käyvät (lähinnä) kooltaan pieniin linsseihin. Lasin lämpölaajeneminen on puolestaan pientä ja lasi kestää niin kylmää kuin kuumaakin. Objektiivin koon puolesta lasilla ei ole juuri rajoitteita. Varsin suurella maksimiaukolla lähes diffraktiorajoitettu muoviobjektiivi todistaa, että hyvin korkeaa kuvanlaatua saadaan (lähes?) ilman lasia. Mikäpä perinteinen lasiobjektiivi olisi tuota parempi?
Vs: Muovin osuus linsseissä ! Juu, harrastelija pohjalta tässä edetään ja opitaan koko ajan uutta;D Näyttää siis siltä, että vaikka muovi hävinnee taittokertoimissa ja ehkäpä valon läpäisyssäkin, niin sen muovattavuus saattaa sen lasia parempaan asemaan. Minulle oli muovin lämpölaajeneminen pieni yllätys, mutta muoveja on niin älytön valikoima, että mm laakerimuovit ei käyttäytyne samoin kuin optiset muovit. Eikös tässä nyt olisi sitten vaikkapa vielä m43 koossa mahis hyödyntää noita muovin muokattavuusominaisuuksia, vai ollaanko jo lämpölaajenemisen kannalta kipurajan väärällä puolella?
Vs: Muovin osuus linsseissä ! Optisissa osissa käytettävien muovien valikoima on varsin suppea: Akryyli, polykarbonaatti, CR39 (jota käytetään silmälaseissa) ja uusimpana cyclic olefin polymers (COP), jonka nimeä en yritäkään suomentaa. Taitekertoimien ja dispersioiden valikoima on sen verran suppea, ettei näillä muoveilla edes teoriassa voi tehdä isoaukkoista pitkän polttovälin objektiivia laadukkaalla värikorjauksella. Kookkain näkemäni muovilinssi kameraoptiikassa on aikoinaan Canonin kittizoomin takimmainen linssi, jonka halkaisija noin kahden euron kolikon luokkaa. Lämpölaajenemista suurempi ongelma on muovien taitekertoimen voimakas riippuvuus lämpötilasta. Lasista ja muovista voidaan tehdä yhdistämällä hybridirakenteita, jolloin optisia suoritusarvoja voidaan parantaa merkittävästi. Tällöin lasilinssin pallomaisen pinnan päälle liitetään ohut muovikerros, joka voidaan muotoilla asfääriseksi. Hyvät perustiedot optisista muovimateriaaleista saa COP-muovia tuottavan Zeonexin sivulta: http://www.zeonex.com/applications_optical.asp
Vs: Muovin osuus linsseissä ! [QUOTE> [/QUOTE] No niin, kun kerran ihan kysytään Muovin taitekertoimet on aika rajattuja, ne jäävät yleensä samalle alueelle lasikartassa kuin N-BK7, jos en pahasti muista, polykarbonaatti on voimakkain kertoimella ~1.58, laseilla päästään suhteellisen vaivatta 1.85:een. Dispersion jakauma on rajoitettua käyttökelpoisten materiaalien vähyyden vuoksi, eli akromaatin tekeminen muovista ei johda kauhean hyvään lopputulokseen verrattuna laseihin. Abben-luvut eivät poikkea kauheasti toisistaan (n. 55), poikkeuksena polykarbonaatin 27. Hm tuossa listasikin pari muovia, COP (syklo-olefiinipolymeeri suoraan englannista käännettynä) on tutumpi Zeonex, tyyppejä E48R ja 480R jos muistan oikein. Tämä lienee tyypillisimpiä valettuja muoveja. Polykarbonaatti on kahtaistaittava, joten sen käyttöä pitää harkita tarkasti - polykarbonaattia joutuisi käyttämään hyvin suurella todennäköisyydellä värikorjauksessa, jotta materiaalien välille saisi edes jotain eroa dispersiossa. Akrylli taas ei tykkää kosteudesta, ja turpoaa suhteellisen helposti - polykarbonaatilla taisi olla samantyyppisiä ominaisuuksia. PMMA on läheistä sukua akryllille, enkä ole koskaan päässyt varmuuteen, kuinka lähellä ne ovat toisiaan. Sitä käytetään kuitenkin usein valettaessa linssejä. Kuten hm tuossa mainitsikin, niin muovit laajenevat nopeasti lämmitettäessä, eikä pinnan muotoa saada säilytettyä mikäli linssillä alkaa olemaan kokoa. Tämän (ja hinnan) vuoksi paksummat elementit tehdään stabiilimmasta lasista, ja niiden päälle puristetaan muovia, näin tehtyjä dubletteja on myynnissä suoraan listavalmistajien katalogeissa. Taitekertoimen lämpölaajenemisvaikutukset kumoavat välistä mekaanisia laajenemisia (hyvä juttu), muovin osalta tämä voi olla ongelmallista muutoksen ollessa liian suuri. En tähän hätään muista suorilta, että mitä muoveille tapahtuu paineen muuttuessa, mutta niiden pinnoitus on lisäksi hankalaa, sillä normaaleja lämpötiloja ei voi käyttää, josta seuraa jos jonkinlaista "jännää" efektiä. Jotain muoveja on pirun vaikeaa liimata kiinni mihinkään, E48R on tästä hyvä esimerkki.
Vs: Muovin osuus linsseissä ! Mä olen digikuvat kuvannut joitain poikkeuksia lukuunottamatta aina ns. kittilinssillä. Siis sillä halvalla ja pimeällä zoomilla (m43:lla myös halvalla muovipannarilla). Poikkeuksena on todella satunnainen vanhojen Nikkoreiden käyttö m43-kamerassa joko videoidessa tai sitten kun pitää kuvata kerran vuodessa oikeen pitkällä putkella. Sillon joku AI-S 2.8/180mm nokalle. Silloin kun oli Nikonin digijärkkäri, niin siinäkin tyydyin kittiin ja käytännössä kittimäiseen 55-200mm zoomiin. Kiteissä jne on hyvät VR:t (ei kyllä auta jos kohde liikkuu). Riitti käyttöön hyvin. Jonkun verran kiinteää hoiti APS-C -kokoisessa AF-D 20mm f/2.8 ja 50-millisen korvikkeena AF-D 28mm f/2.8. Joskus "kittiobjektiivi" voi sisältää todella laadukasta optiikkaa, kuten Olympuksen m.zuiko 14-42mm, se ensimmäisen sukupolven ED-lasillinen versio. Selvästi tarkempi kuin uudemmat hienot versiot joista ED on jätetty pois. Ja ihan alkuperäisestä aiheesta: Mitä ihmeen väliä sillä linssimateriaalilla on? Canon taisi olla ensimmäinen joka toi muoviset linssit markkinoille yhdessä EOS 1000:n kanssa reilu 20 vuotta takaperin. Eikä varmasti ole muovista luopunut. Ihminen näkee piilolaseilla tarkemmin kuin "ulkoisilla" rilleillä. Ja vielä parhaiten näillä kosteilla linsseillä, jotka ovat mitälie geeliä/nestettä. Ainiin, eihän silmässä alun alkaenkaan ole lasia, jotain orgaanisia mömmöjä vain T: Jukka ja Pentaxin muoviset silmärillit
Vs: Muovin osuus linsseissä ! Maitokaupasta ei kannata ostaa muuta kuin maitoa! Halvimmissa Nikonin järkkäreissä ei ole edes prismaa, vaan jokin peiliviritys (säästää painoa ja kustannuksia).
Vs: Muovin osuus linsseissä ! Mielestäni päivittäistavarakanava on juuri sopiva jakelukanava halvimmille sirvilöille. Asiakas pääsee vähän hiblaamaan niitä ennen ostopäätöstä (demokamerat ovat usein vaijerin päässä kokeiltavissa) ja silti ne voidaan myydä samaan hintaan kuin nettikaupassa. Erikoiskaupan ei niillä katteilla kannata pitää varastossa halvimpia malleja. Mitä tulee kittizoomeihin, niin ne ovat yleensä mainettaan parempia. Jos ette usko, niin kokeilkaa. Ne eivät ole parhaita, eivätkä ne ole ikuisia, mutta niillä on sosiaalinen tilauksensa vähän harrastavien ja harrastuksensa aloittaneiden keskuudessa.
Vs: Muovin osuus linsseissä ! Tilanne on kittizuumien osalta parantunut samaa tahtia kuin kennojen herkkyydet on parantuneet, eli voi himmentää jotta objektiivilla voi kuvata optimiaukolla. Meikäläinen kuvaakin useimmiten kiinteällä aukolla jos kyseessä on täydellä aukolla ei niin loistava objektiivi, kittizuumien osalta on vain pieni murhe se, että ne usein piirtävät parhaiten laajakulmaisemmassa päässä ja kun taas pitemmässä päässä on muutenkin huonompi valovoima, pitää siitäkin vielä himmentää ja loputuloksena on, että tulee kuvanneeksi luokkaa F8 aukolla.