Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Sellaista suttusuumia ei olekkaan että monen murkkuikäisen naama olis siedettävä, käsittelyä se vaatii joko ennen ja/tai jälkeen. Kuvassa on muutakin kuin iho, hiukset silmä ynnämuut.
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Niin onkin, mutta yritetään nyt pysyä otsikon aiheessa eli objektiiveissa. Muuten tämä homma leviää taas kuin Kenosen eväät. En näe mitään estettä defokus-objektiivin hankinnalle. Jättää jonkun 85- tai 100-millisen sekä uuden rungon hankkimatta. Siinä se on rahoitettu ja muotokuvausta tosissaan ammatikseen haahuilevalle se on varmasti parempi sijoitus kuin esimerkiksi uusi kameran runko. Näyttäisi aika moni täälläkin ostelevan harrastamiseen parin tuhannen euron runkojakin, niin miksei ottaisi vähän halvempaa runkoa ja siihen kunnon objektiivia, jos haluaa panostaa tähän osa-alueeseen. Ammattilaisella kynnyksen panostaa laatuun pitäisi olla vielä alempi. Itse maksoin tämän päivän hintoihin diskontattuna alle 150 euroa käytettynä tuosta Mamiya RB:n 150-millisestä pehmytpiirto-objektiivista. Kyllä se hintansa haukkui silloin aikoinaan, vaikka en muotokuvaaja ollutkaan.
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) No minä nyt menin ja ostin jo ton D800:n ja kahvan, joten siitä ei enää perääntyä voi. Mulla on vielä muutama viikko aikaa harkita tätä makro/muotokuva-asiaa ja sitä harkitessani kuvailen Nikonin 105:lla. Joten kokemuksia otetaan yhä kuuleviin korviin.
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Mun rajoittuneen muotokuvauskokemuksen perusteella sanoisin, että tuota käytettyä kuvausetäisyyttä pitää vaihtaa riippuen siitä miten mallin kasvonpiirteitä haluaa esittää. Kuvausetäisyyttä lyhentämällä korvat pienenevät, nenä kasvaa, leuka pienenee ja "siellä olon" tuntu kasvaa. Pidemmällä etäisyydellä kuvasta tulee enemmän ikäänkuin ulkopuolisen tarkkailijan ottama, korvat kasvavat, nenä pienenee ja leuka jykevöityy Sanoisin, että noin 135mm polttoväli on oma suosikki. Siihen osuu lähelle se Sigman 150mm makro jonka vakaajaton malli liikkuu 400-500€ kieppeillä käytettynä sikäli kun sellaiset ovat vaihtoehto.
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) No höh, ei tuo ollut moite sinulle, vaan lähinnä torjuin sillä Tapiola2006:n offensiivia muistuttamalla kaiken suhteellisuudesta kulutustottumuksissamme. Oma pointtini on lähinnä siinä, että toki muotokuvia voi ottaa millä vaan objektiivilla ja lisukkeilla, mutta on vaikeaa päästä edes lähellekään Kuva-Ahdin tai Seppälän Koulukuvaamon laatua, jos ei vähän kehittele omaa tyyliään ja työvuotaan. Eikä sen välinepuolen tarvitse olla kallis. Se aikaisemmin mainitsemani Mayer Görlitz tai tietyt esimerkiksi videokuvauksessa käytetyt vanhat Pentax 6x7 Takumarit ovat halvempia kuin parhaat suotimet ja tuottavat todella miellyttävää jälkeä. Kantsuu katsella kirjallisuudesta tai Flickereistä mitä muotokuvaässät ovat tehneet ja kopioida niiltä kaikki ensi alkuun.
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Studiokäytössähän dc on täysin turha. En ole ikinä kuullut kenenkään käyttävän sellaista studiokuvauksessa muuten kuin "hauskana laitteena" kokeilumielessä. Kyselin joskus ammattikuvaajien keskustelufoorumissa kellä sellainen olisi, jotta voisin lainata kokeiltavaksi. Ainakaan silloin (on tästä kyllä jo aikaa) sellaista ei ollut kellään. Ostin sitten itse aBaysta 135/2.0 DC opiskan, pitihän sitä saada näpelöidä. Sisätiloihin se oli liian pitkä, kun studio ei ihan messuhalli ollut. 85/1.4 korvasi sen käytössä niin paljon, että myin pois, kait se jollain laukkulaisella kiertelee edelleen. Ulkonahan se oli käyttökelpoinen, mutta aika vähän sillä käytännössä mitään lisää sai. Jos sitä taustaa haluaa softiksi, niin esim. se Helin mainitsema 70-200/2.8 hoitaa noin kuvien kannalta saman asian, kuvaajan kannalta tietysti voi olla muita aspekteja. Jos repussa voisi olla rajattomasti opiskoja, niin sellainen 105 DC voisi *joskus* olla kiva lisä valikoimaan. Ei niin kiva, että hankkisin, koskapa se etu on tosiaan vähäinen. Vaikutus edellyttää isolla aukolla kuvaamista, 5.6 alkaa olla jo siinä ja siinä, ja jollain 2.8:lla sitten muutkin vastaavan mittaiset kyllä softaavat kivasti. Viimeinen naula arkkuun on sitten tietysti jälkikäsittelyn mahdollisuus. Vaikka kuinka muuta väitettäisiin, taaskin *kuvien* kannalta ne softarit voi korvata fotarilla. Toki suurta kuvamäärää ajatellen joku Leen filtteri on kätevämpi/nopeampi, mutta harrastaja nyt harvoin tekee sarjatyötä.
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Ehkä meillä on erilainen mielikuva tavoiteltavasta lopputuloksesta. Pidän osittain terävästä ja kontrastikkaasta, mutta yksityiskohtiin liiaksi menemättömästä. Photari on joulukuvia ja tuotekuvissa monivalotuksella levitettäviä huippuvaloja lukuun ottamatta parempi ja ennen kaikkea helpommin hallittava kuin softarisuodin. Rehellisyyden nimessä hyvää softarisuodinta en ole vielä nähnytkään. Tuli kokeiltua kaikki merkit ja konstit silloin 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa, kun halusi tuotekuviin softauksia. Lisäksi meillä oli joulujen alla useampana vuonna proggis, jossa kuvasimme erään ison fotoliikeketjun joulupukkikuvia muutama sata kersa non-stoppina per päivä promo-tarkoituksissa ympäri pääkaupunkiseutua. Kuvat tehtiin kinarilla low key-kuusenkatvetaustaa vasten pukki+reki+kersat+olkikasa+keinolumi ja taustan kultakoristeet, joihin ajettiin valoa oikein kunnolla värien ja kimalluksen nostamiseksi. Proggis oli suosittu, ihmiset olivat innoissaan ja tulivat vähän kauempaakin saadessaan promo-suurennoksen hinnalla pukkikuvat, joissa oli nähty vähän enemmän vaivaa tunnelman luomiseen kuin standardi-ostoskeskuskusautuksissa. Kuvissa piti siis olla väriä, tummia vihreitä/punaisia sävyjä, kullan ja kromin kimallusta, sadunomainen tunnelma, punaisia poskia, lunta, joskus kokeiltiin jopa lyhtyjä. Siinä sivussa tuli kokeiltua useampana vuonna joulujen välissä varmaan kaikkia tunnettuja softattuja materiaaleja ja tarkoitukseen soveltuvia suotimia. Enkä voi väittää löytäneeni sitä konstia, jolla taustan ja rekvisiitan olisi saanut kauniiksi ilman, etteikö aina silloin tällöin joku asiakkaista olisi kiinnittänyt huomiota siihen, ettei lapsukaisen kasvot ole aivan terävät. Näin siitäkin huolimatta, että lavastus, valaistus ja kuvaustyö olivat aivan mainoskuvan tasoa. Saattoivat jopa ylittääkin sen aikaisen tason. Johtopäätökseni tältä osin on, että toimivassa softarisuotimessa ja Jari Sillanpään tyttöystävässä on jotain samankaltaista mystiikkaa. Pystyisikö tuon ongelman ratkaisemaan siirtämällä terävyysaluetta on vielä kokeilematta, mutta näkemäni esimerkit ovat olleet häkellyttävän lähellä sitä mielikuvaa, jota haudon mielessäni. Tuo 135-millinen polttoväli ei ole tarkoitettu takahuoneen passikuvapisteessä otettaviin kuviin. Tilaa pitää olla edessä ja takana. Itselläni on EF 135/f2.0, joka sekin tekee hienoa jälkeä, mutta ilman terävyysalueen manipulointiin liittyviä mahdollisuuksia. Pidemmät polttovälit, kuten 200-milliset kiskovat niin rajusti "brittikorvaa" samaan tasoon muun naaman kanssa, että sen kanssa olisin varovainen. Nuo polttovälit sopivat paremmin esimerkiksi urheiluun tai johonkin stanu rättikuviin, joissa loikitaan laiturilla vähän matkan päässä. Photarilla voi tosiaan vaikka maalata ne naamataulut kuvaan, jotka muuten tulisi kuvattua. Kovin on hidasta ja puutteellisella layer-sekoituistekniikalla toteutettuna poskipäät saavat koulukuvista tutun lattanaamakäsittelyn. Samalla lisäksi liu'utaan vähitellen pois valokuvauksen piiristä. Miksei saman tien teetä kuvia yliopppilaskuvaamossa, niin nämäkin asiat tulisivat standardin mukaisesti kuntoon?
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Mä jo ajattelin, että pitääkö mun oikeasti kertoa Quikerolle muotokuvaamisen perusteita, mutta ehkäpä tämä lainaus jo riittää ilman niitä iänikuisesti "vaadittuja" kuvia )
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Joo, pitäkää väärät käsityksenne, ei tässä myytinmurtajana tarvitse olla. Kaupunkilegendoilla on kuitenkin tärkeä rooli ihmisen eheyden mittana ;-D
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Pitäisi olla eurodirektiivi, että kaikki muotokuvat paitsi selfiet otetaan 85 millisellä. Tai ehkäpä eurokielteisyyden nyt nostaessa päätään onkin parempi, että sama sisällytetään Hangon kaupungin järjestyssääntöön.
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Taas päästiin asiaan. Varmasti kalansilmäobjektiivikin on lähäreissä käypäinen muotokuvaobjektiivi, mutta ei liene liioiteltua varautuen kevyeen muutosvastarintaan kuvattavien taholta. Samoin 400-millisellä ja siitä pidemmillä teleobjektiiveilla saa kasvoista hauskannäköisiä tasoprojektioita, jotka toki sopivat jo projektionsa vuoksi ns. naamatauluformaattiin. Tottumuskysymyksiä, sanoisin...
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Eli nomad'in pyynnöstä entinen polkupyöräsuunnittelija kertoo muutamia perusasioita muotokuvauksesta: 1. Muotokuvaus on juuri sitä mitä yhdyssana osuvasti kertoo, eli muodon kuvaamista (unohdetaan nuo herkät asiat kuten sielun esille saaminen ja muut enemmän mielipideasiat), ei siis esimerkiksi mitään silhuetti kuvaamista, muodon kuvaaminen tarkoittaa minulle niin hyvän ja oikean 3D vaikutelman aikaansaamista kuin se 2D kuvalla on mahdollista. 2. Jotta muoto tunnistettaisiin oikein, pitää päättää miltä etäisyydeltä katsottuna kuvattavan kuvan tulisi näyttää. Tämä pitää siis sisällään sen, että millainen mielikuva katsojalla on kuvattavasta, ja se taas pitää sisällään sen, miltä etäisyydeltä häntä kuvitellaan katsottavan. Useimmat suomalaiset eivät mene niin lähelle keskustelukumppania kuin vaikkapa amerikkalaiset, joten lähin kuvaus/katseluetäisyys lienee tuollaista metrin luokkaa. Jos taas henkilöä katsotaan arvioiden, ollaan hieman etäämmällä, ja muodostetaan mielikuva noin puolivartalokuvaa vastaavalta alueelta, jos siis tällainen tilanne puettaisiin etäisyyksiksi, henkilö katselee kohdetta noin 2-4m päästä, jotta päätä ei tarvitse kääntää ylös/alas nähdäkseen yhdellä silmäyksellä "kokonaisuuden". Tämä etäisyys on minulle se oikean perspektiivin muodostava kuvausetäisyys jos korkeintaan puolivartalokuvaa haluaisin. 3. Nyt kun on jo yhdistetty perspektiivi ja kuvausetäisyys, voidaan miettiä mitä tapahtuu jos noita asioita ei huomioida. Liian läheltä kuvaaminen on liian läheltä kuvaamista, etuala korostuu ja vähänkään kauempana olevat kohteet pienenevät, alle 0,5m vääristää jo huimasti. Kun siitä etäännytään, niin perspektiivi muuttuu luonnollisemmaksi, koska etäisyys alkaa olla sama kuin normaali katseluetäisyys, vaikutelma on siis sama ja totuttu. Selvää myös on, että mitä etäämmälle siirrytään, sitä hitaampi on perspektiivin muutos, mutta se muuttuu joka tapauksessa. Optimialue on ehkä n. 3-4m välillä, ja myönnän, että suurempi etäisyys ei radikaalisti muuta perspektiiviä, mutta jos haluaa kunnioittaa kohdetta, liian etäältä on liian etäältä kuvattu. Pikkuhiljaa kasvoista tulee 2D kasvot joiden perspektiivi on väärä ajatellen niitä jotka henkilön tuntevat ja ovat katsoneet häntä lähinnä siltä "potrettietäisyydeltä". 4. No, sitten tullaan sille vaikeimmalle alueelle, elikkä millaisen kuvan kohde itsestään haluaa, pitääkö luonnollista kasvojen syvyyttä tai litteyttä pyrkiä korjaamaan, vai haluaako kohde peräti ylpeillä isolla klyyvvarillaan. 5. Jos hyväksymme kuvausetäisyyden, eli perspektiivin, on vain päätettävä kuinka tiukka rajaus kohteesta otetaan ja sen mukaan valitaan objektiivin kuvakulma, kinarissa se on puolivartalokuvissa luokkaa 85-105mm. No niin ja sitten äkkiä takaraivosta tempaistun pikakurssin arvosteluun, olkaa hyvät )
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Nyt täytyy olla Markun kanssa vahvasti eri mieltä. Muotokuvaus ei missään tapauksessa ole henkilön fyysisten ulottuvuuksien tallentamista. Muotokuvaus on näköisen tekemistä, ja se on erinomaisessa määrin muuta kuin kolmiulotteisuuden mittaamista; juuri niitä "henkisiä" asioita. Passikuvat ja viralliset kuvat ovat yksi asia, muotokuvissa rajauskin tulee henkilöstä lähtien hyvinkin monenlaiseksi. Edit:kirjoitusvirheet korjattu ja toinen kappale lisätty.
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Nimenomaan. Tämän vuoksi ihmistä saa kuvata myös 50 millisellä, ja jopa 28 tai 35 millisellä objektiivilla. Olen itse ottanut muutamia aika hyviä potretteja myös 180 millisellä. Ja eihän tässä ole viikkoakaan kun nappasin aika näpsän kuvan vaimostani 20 millisellä. Objektiivi vaikuttaa tosiaan moneen asiaan - rajaukseen, muodon toistumiseen jne. Kuvia on niin monenlaisia, että kaitpa sille fisullekin joku käyttöä keksii. En menisi vannomaan, ettei keksi.
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Todista omituinen väittesi. Vaikka kuvilla. Ei pakko toki ole, voisi joku huomata että olet taas väärässä ;-)
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Fiksuna miehenä huomasit varmasti, että puhuin vain ja ainoastaan perspektiivistä/kuvausetäisyydestä, polttoväli tuli mukaan kuvaan vasta viime hetkellä lähinnä loppukaneettina sopivalle polttovälille kinokoossa. Jos otat laajiksella kuvan henkilöstä alle 0,5m etäisyydeltä, niin empä ihmettele jos kuvattava ei ole tyytyväinen aikaansaannoksiisi.
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Olihan niitä kuvitettuja esimerkkejä jo vanhoissa valokuvausoppaissa. Netistäkin löytyy vaikka kuinka paljon. Ks.esim. Syracuse Photographer offering Professional Portrait, Family and Wedding Photography What Is the Best Lens/Focal Length For Portrait and Head Shot Photography? « Syracuse photographer specializing in portrait, family, newborn and wedding photography.
Vs: Muotokuvaobjektiivi/makro (Sigma, Tamron, Nikon) Kiitos Johannes, hyvin valaisevaa, ehkä jopa Quikerolle