Keksinpä taas uuden harrastuksen. Homma alkoi äidin kadonneesta vihkikuvasta. Eli lähden etsimään yli 20v vanhan kuvan negatiiveja, kun kuvaamokin on lopettanut ja kuvaaja jäänyt eläkkeelle (kannuksessa). Sain yhteyden kuvaajaan, joka ei suostunut luopumaan 20v jälkeenkään negoista, mutta tarjoutui tekemään vedokset halvalla. Saas nähdä onko aika tehnyt negoille tepposet, hieman pelottaa Samalla sain selville yhden muotokuvastudion politiikan kuviensa suhteen (10v säilytys, sen jälkeen tarjous lunastuksesta asiakkaille/ym), ja selvisi paikka mistä kysellä jo lopettaneen paikallisen kuvaamon (Pallas, Kokkola) negoja. Ja sainpa jututettua kuvaajia asian tiimoilta. Tästä lähti idea että etsisin muitakin vanhoja muotokuvaajien negoja, ja yrittäisin lunastaa ne itselleni. Palaisivat takaisin "perheeseen". Monesti vanhat vedokset ovat haalistuneet/kärsineet. Ja skannatusta negasta voisi ehostaa digitaalisestikin uuttakin paremman Tuolta wanhalta ajalta kun ei monesti "kunnon" kuvia ole kuin nämä ammattilaisten ottamat juhlakuvat. Perhealbumista suuri osa värikuvista on tasottomia (ei millään pahalla suvun näpsijoille) ja haalistuneita. Poikkeuksena journalistitätäni, jonka nega-aarteisiin pitää joku kesäloma upota . Nyt riittää ajatuksen virta, joka on kovin katkonaista kolmelta yöllä. Eli hyvää yötä minun osaltani. Toivotaan että homma kantaa edes jotain hedelmää.
Mielenkiintoista. Itse skannailin viimekesänä vanhoja sukukuvia, vanhimmat reilu 80v...joissa mummo oli pikkutyttö. Lähinnä kuvat oli tarkoitettu harjoitukseksi kuvien retusoinnille, mutta muutenkin niistä tuli huomattavasti "parempia" kuin alkuperäisistä. Ainakin äitini mielestä. Sinällään vanhojen kuvien hengen säilyttäminen skannauksessa ja uusissa vedoksissa voi olla hankalaa, kun niistä haluaa tehdä skarpimpia. Tälläkertaa ei ollut negoja tarjolla, vaan ainoastaan haalistuneita paperivedoksia, kooltaan senaikaset "pinnakkaiset". Ja kummasti ne näyttää mukavalta kun tulostaa korjatut kuvat, esim. A4 kokoon. Tuosta studioiden politiikasta ei nyt ole mitään kokomuksia, kaikki kuvat on ollut ns. suvussa kuvattuja. Mutta mielenkiintoista toi säilytysaika, ja varsin ettei eläkkeellä oleva valokuvaaja ole kiinnostunut luopumaan vanhoista negoista, edes maksua vastaan... mutta hyvä niin, että suostuu tekemään vedokset. Olisiko antanut negat lainaan, jolloin olisit voinut teettää haluamasi vedokset hyvin?
Mistä näitä valokuvaamo Pallaksen kuvia voi kysellä? Itseäni on kuvattu siellä noin 25 vuotta sitten.
Linja-autoasemaa vastapäätä oleva kehystämö on niitä kuulemma aikaisemmin tarjonnut. En ole vielä kerennyt kysymään nykytilannetta.
En tullut kysyneeksi. Katsotaan nyt mitä tulee. Ehkäpä hän suostuisi moiseen, olisihan ne hyvä vähintäänkin skannauttaa.
Kävin kysymässä. Pallaksen kuvat ovat nykyisin maakunta-arkistossa. Ainakin osa 70-luvun negoista on tuhoutunut vesivahingon yhteydessä. Arkiston kaivelu jääkööt sateisemmille päiville.