Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Jos nyt valitsisin kehitteen (jos ei olisi jauhekehitteitä riittämiin kaapissa) herkkiä ja perinteisiä filmejä varten, se voisi olla Ilford DD-X. Se on liuoksena myytävä kertakäyttökehite ('one shot') joka soveltuu myös prässäyksiin. Toimii varmasti myös hitaille filmeille (koska Microphenkin toimii). Tietojeni mukaan se on lähinnä Microphenia, vaikkei ilmeisesti yhtä paljon herkkyyttä nostava. Kodak HC-110 oli käytössäni joskus, mutta siitä ei jäänyt yhtä hyvä vaikutelma kuin D-76 tai Microphen jätti. Ehkä nimenomaan rae oli sillä rumempaa, tai oliko se ääriviivaterävyyttä huonontava. En vanno, siitä on aikaa, enkä koskaan ole ollut kovin kiinnostunut tarkkoihin tutkimuksiin. Kunhan vaikutelman sain ettei tätä enää. (Rodinalin raetta en voi "ymmärtää". Miksi pitäisi korostaa raetta kun se joka tapauksessa näkyy.)
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Loputon aihe ja jokaisella on oma mielipiteensä "parhaasta" tai "hyvästä", absoluuttista hyvää ei ole. Oma mielipiteeni on että jos pari yleistä, tunnettua, aika erityyppistä ainetta pitää valita niin Rodinal ja XTOL. Ne meillä kerhollakin on tarjolla. Rodinal kyllä tekee rakeista mutta myös terävää, XTOL taas antaa puolisen aukkoa enemmän varjoihin sisältöä kuin Rodinal ja tekee smuuttia mutta silti aika terävää jälkeä. Rodinal sopii lisäksi hyvin tasaaviin kehityksiin, joissa kehitettä laimennetaan enemmän (esim: 1+100) ja agitointia harvennetaan (esim. kerran 3 minuutissa, tai vain kaksi kertaa kehityksen aikana, tai vain kerran (stand)). XTOL taas on todella hyvä "yleiskehite". Anyway, suosittelisin että aloitat jostain, ja kokeilet ja katsot itse mitä pidät. Liikaa aikaa ei kannata käyttää teoretisointiin intternetissä tällaisessa makuasiassa. Jokainen kuitenkin suosittelee eri juttuja ja kohta sinulla on taas käsissäsi lista kaikista maailman kehitteistä!
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Jos sopivan rakeista haluat kinokoossa niin Tri-X + Rodinal 1+50 antaa kivan terävyyden ja rakeen, ei liikaa mutta sopivasti. Tosiaankin kannattaa valottaa 200-250:n mukaan niin ei mene liian kontrastiseksi. 12 minuuttia, 30sek alkuagitointi ja 2-3 käännöstä 3 minuutin välein. Niinjoo, Rodinal ei tosiaan sovellu yleiskehitteeksi mutta on omiaan kun halutaan "Rodinal lookia". Xtol on myös minulla yleiskehitteenä. Ei yhtä vaivatonta kuin Rodinal mutta tekee nättiä jälkeä kaikilla filmeillä ja soveltuu myös prässäykseen. Vielä yksi käytännön ohje: kannattaa ehdottomasti pitää kirjaa millaisia reseptejä milloinkin on testannut. Ei niitä voi mitenkään muistaa ulkoa kovin montaa.
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Rodinal on halpa peruskehite, sillä on hyvä aloittaa. Tykkään siitä, miltä Neopan 400 näyttää Rodinalissa liotettuna. Itse olen käyttänyt 11 minuutin kehitysaikaa 20 asteessa 1+50-seoksella. Agitointia 30 sekuntia aluksi, sen jälkeen 5 sekuntia rauhallista kääntelyä puolen minuutin välein. Käytännössä siis kaksi rauhallista kääntöä puolen minuutin välein. Olen käyttänyt Rodinalia myös useamman eri filmin prässäykseen. Hyvin onnistuu jopa HP5+ @ 3200 1+25-seoksella (18 minuuttia 20 asteessa). Pidän myös HC-110:stä Tri-X:n kaverina. Sopii myös parin aukon prässäämiseen (B-seos, 16 minuuttia).
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Alkuvaiheessa kannattaa mielestäni välttää erikoiskehitteitä jne. Markkinoiden tunnetuimmat ovat XTOL ja Rodinal (aiemmin myös D-76). Valitse joku niistä ja kun homma alkaa sujua niin että tuntuu oikeasti olevan tarvetta esimerkiksi pienentää rakeisuutta, lisätä terävyysvaikutelmaa tms. niin siirry vasta silloin kokeilemisen iänikuiseen noidankehään. Alussa kuitenkin pitää oppia sen verran että tietää mikä on itselle sellainen referenssi johon verrata muita kehitteitä ja filmejä. Mitä enemmän muuttujia, sitä mutkikkaammaksi asiat muuttuvat. Puheet tyyliin Rodinal laskee ISO-arvoa voit unohtaa täysin. Nämä ovat yksittäisten käyttäjien mielipiteitä tai heidän henkilökohtaisen kehitystavan, kehityspurkin, liikuttelun, kameran, valotusmittarin yms. tuloksia - eikä aina edes mitenkään luotettavasti dokumentoituja vaan hatusta vedettyjä heittoja. Harva edes osaa mitata ISO-herkkyyttä, tuntee sen vaatimaa prosessia, saatikka omaa siihen laitteet. Useampi puhuu EI:stä, omasta, henkilökohtaisesta käyttöherkkyydestä ja sillä taas on hyvin vähän yhteistä ISO-herkkyyden kanssa. Mustavalkoisen filmin käyttöön kuuluu suuri määrä myyttejä ja magiaa jonka taakse on piilotettu vähäinen määrä faktapohjaista tietoa. Valitettavasti erilaiset myytit leviävät sukupolvelta toiselle - ei ole harvinaista törmätä yhä johonkin "tietoon" joka on jo 60-70 vuotta sitten todettu tieteellisinkin menetelmin vääräksi.
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen J. Vuokko on oikeassa, esim. noiden ISO-arvojen kanssa ennemmin kuin vertailla kehitteiden pieniä eroja niiden suhteen, olennaisempaa on oivaltaa se perusperiaate joka pätee kehitteellä kuin kehitteellä; negaa valottaessa valo on syytä mitata hieman varjoisammasta kohdasta; "keskiarvomittaus" heittää helposti valotuksen liian alhaiseksi jos kuvassa on erityisen paljon kirkasta. Tai toisin sanoin; negafilmi (mv tai väri) kestää PALJON paremmin yli- kuin alivalotusta, eli varo alivalotusta, äläkä pelkää lievää ylivalotusta. Oli kehitys sitten mikä hyvänsä. Kehitys kantsii aloittaa jollain yleisellä kehitteellä, jota löytyy kaupasta kohtuulliseen hintaan, ja noudattaa A) käyttämäsi filmin kyljessä lukevaa ISO-arvoa valotusmittarissa, B) mittaamalla valo yllämainitulla tavalla, C) kehittämällä kehitteen/filmin valmistajan ilmoittamalla kehitysajalla, agitoimalla valmistajan suosittamalla tavalla (yleensä n. 10 sekuntia n. minuutin välein). Tällä tavalla saat lähtökohdan, josta sitten voi lähteä eteenpäin valitsemaansa suuntaan, oli se sitten mikä tahansa.
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Mittaa herkkyyttä tai ei, tosiasia on kuitenkin että erikoishienoraekehitteestä yleiskehitteen kautta herkkyyttä nostavaan kehitteeseen tultaessa syntyy aukon ero, ellei hieman enemmänkin, saman filmin herkkyyteen. Nämä kolme kehitetyyppiä Ilfordilla on esimerkiksi Perceptol, ID-11 ja Microphen. (Taidetaan ne kaikki kuitenkin lukea yleisryhmään hienoraekehitteet, mihin taas Rodinal ei kuulu.) Vaikutus herkkyyteen on äkkiä luettavissa valmistajan antamista tiedoistakin. Eroja voidaan toki nimittää pieniksi mainittujen välillä kaikilta muiltakin eroiltaan - se ei ole kaukana totuudesta. Jos noitten välillä joku jää pähkäämään, kannattaa valita keskeltä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että aivan sama jos käyttää yleiskehitteenä mitä tahansa noista. Kun kysymyksessä toivottiin mahdollisimman suurta herkkyyttä, en näe myöskään mitään huonoa siinä jos valitsee sen vähän herkempää tuottavan. Vuokko ja Alhonen siirtyivät edellä askeleen perusteisiin päin, mikä on varmaan paikallaan. Ei pidä luulla että kehitevalinnalla ratkaistaisiin primaarimpia aloittelijan ongelmia. (Ongelma positiivisessa valossa: elämä on jatkuvaa ongelmanratkaisua. Itse kehitys ei ole paljoa monimutkaisempaa kuin häränsilmän paisto. Lämpötila ja paistoaika vaikuttavat siihen jääkö keltuainen halutusti löysäksi.)
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Mun suosikkifilmini ovat Neopan ja Acros jotka kehitän XTOL:ssa 1:1. Varjoistakin löytää yksityiskohtia ja jälki on terävää. Kenties tämä on aika helppo kompromissi kombinaatio,
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Niin muuten, en sitten tunne moniakaan kehitteitä lainkaan, saati tarkkaan. Se että mainitsen Ilfordia, johtuu vain siitä että ne ovat tutuimpia. En tiedä miten muut edellä mainitut suhteutuvat niihin oikeastaan missään ominaisuudessa. Jos niitä haluaa selvittää, voi jotain tietoa tuottava taktiikka olla vertailla aina yhden valmistajan antamia tietoja kerrallaan eri kehitteistä. http://www.ilfordphoto.com/products/producttype.asp?n=6&t=Film+Developers
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Niin, kyllä mun mielestä kannattaa lähteä liikkeelle siitä mikä on filmi, ja sitten alkaa pähkäillä haluttua jälkeä eri kehitteellä. Rodinal esim jollakin agfa APX 100 / rollei 25 tai 100S filkalla on fantastinen kehite, mutta TRI-X samalla laimennuksella 1:50/1:100 tekee ihan kauheeta jälkeä. Olen rajannut versiot nykyään seuraavasti: Rollei 80S ja 400IR kehitetään Rodinal 1:100 standilla 1 tunti liikuttelematta, tai sitten HC 110, konsentraatio b tai siitä vedellä tuplasti laimennettuna. Toinen käyttämäni 400asa filkka on Double X Eastman 5552 leffa bulkkikama joka kehitetään pääsääntöisesti HC 110 kertakehitteellä yllä olevilla laimennuksuhteilla. kaikki ovat bulkkikamaa ja Leica IXOOM kasetteihin ladattavia. 120 filkat on passee.. Hasseli syö Kodak Aerocon II plus-X 70mm filkkaa joka kehitetään Rodinal tunnin ständissä ja valotetan 100-400 asan mukaan riippuen skannaus/printtaustavasta, eli vierekkäisiä ruutuja braketeeraamalla voi vetää mielin määrin ( käytettävissä 200 ruutua per lataus)
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Pidin tällä viikolla itselleni intensiivisen pimiökurssin, kun en ole oikein vielä expertti näissä kehitysasioissa. Oppilas oli erittäin tyytyväinen kurssiin. Opin paljon kolmessa päivässä ja pimiössä olo oli jotain aivan muuta, kuin tietokoneen kanssa sohraaminen. Kuin lepokodissa olisi ollut...hämärä punavalo rauhoittaa. Filminä Leicassa mulla on T-Max 400 ja kehitteenä D-76. Rodinaliakin löytyy hyllystä. Kokeilin erilaisia papereita ja tutustuin niiden ominaisuuksiin. Pyrin siihen, että tuntisin yhden tai kaksi filmi/kehiteyhdistelmää mahdollisimman hyvin ja ajelen niillä. On se vaan tarkkaa tuo sävyjen etsiminen, mutta kun harjoittelee, niin homma nopeutuu kaiken aikaa ja oppii näkemään altaissa jo, miten lähellä lopputulos on. "Kurssiltani" sain taas uutta intoa mv-kuvaukseen ja digi taitaa jäädä paljolti taka-alalle.
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Keskeyte on etikka- tai sitruunahappoa. Vahvuus n. 2%. Pelkkä vesikin toimii aivan yhtä hyvin, pari nopeahkoa huuhtaisua ja dumppausta. Paikallaan lillumaan ei pidä pelkkään veteen kuitenkaan jättää, kehitys voi jatkua epätasaisesti. Kiinnitteen merkki tai tyyppi ei vaikuta lopputulokseen, mutta riittävä kiinnitysaika voi vaihdella. Riittävä kiinnitysaika on vähintään 2 kertaa, mieluusti 3 kertaa se aika, joka kestää filmillä kirkastua läpinäkyväksi (helppo tsekata esim. jotain sanomalehden palaa vasten, näkyykö läpi). Testaa samasta rullasta peräisin olevalla palasella samanaikaisesti kun kiinnittelet (helppoa kinolla kun ylimääräistä pätkää on aina käsillä); tai avaa tankki 2 minuutin kohdalla ja katso, onko jo kirkkaan/valmiin näköistä. Noudata valmistajan ohjetta siitä, montako rullaa litralla kiinnitettä voi tehdä. Aikaa voi joutua lisäämään sitä mukaa kun ainetta on käytetty enemmän ja enemmän, mutta se selviää tuolla testillä, joka kannattaa ottaa tavaksi aina. Niin, ja kiinnittäessä voi agitoida ihan reippaasti, ei tarvitse odottaa aina minuuttia jos se oli metodi kehitteen kanssa. HCA on tarpeetonta filmin ja muovipaperien kanssa. Kaikki saatavilla olevat kehitteet, (keskeytteet) ja kiinnitteet toimivat oikein hyvin valmistajan ohjeita noudattaen, eikä niiden tarvitse sopia mitenkään yhteen; eihän me nyt missään digimaailmassa olla ;>.
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Kuinka ronskisti filmiä saa käsitellä ennen kehittämistä? Tykkääkö filmi kyttyrää, jos sitä spiraalille laitettaessa valuttaa emulsiopuolelle verta, hikeä ja kyyneleitä?
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Kyllä minulta joskus on valunut verta, hikeä ja kyyneleitä filmille (eli suomeksi: paljain sormin on tullut autettua filmiä spiraalille emulsiopuolta sörkkien), ja yleensä se ei näy lopullisessa kuvassa paitsi ääritapauksissa. Se suorastaan yllättää miten hyvin se kestää klähmimistä, mutta tietysti kannattaa välttää jos mahdollista.
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Juuri tuota tarkoitinkin, ymmärsit pointin Sen verran vähän on kokemusta, että välillä spiraalille laitettaessa joutuu sörkkiä emulsiopuoltakin.
Vs: Filminkehitys vinkkejä kyselen Paljainkäsin minä olen keittiönpöydällä pimiöpussissa filmiä spiraliin työntänyt. Ei näkyvää ongelmaa.