Kävin katsomassa Modernia Naisia/Vuorokeskustelu näyttelyä. En näe sitä vain mies/naistaitelijoiden mittelynä. Riippuu omista suodattimista. Seseman, Kuusi,Pullinen antaa toki ajallisen mittakaavan muutoksille. Onneksi Vuoropuhelua osuus tarjoaa useita eritavoin tulkittavia teoksia nykytilaan, Yksilöllisesti varmaan mietittyjä. Paljon jää kuitenkin käsittelemättä, kuten yhteisöllisyyden perustat, jota voisi pitää rajauksellisena puutteeena. Miten se on suhteessa meissä asuvaan 'yksinkertaistamisen' elementin mustavalkoisuuteen? Käykää katsomassa, kiertäkää kahdesti. Älkää jääkö yksin ajatuksienne kanssa. t. manual