Vs: mittaetsinkamerat Joo, tuon katsoin. Oli Zeissillä kai joku f:0,55 valovoimainenkin härpätin mihin lie tarkoitukseen tehty. Toi f:0,7 oli Planar.
Vs: mittaetsinkamerat Noita Astro Berlinin objektiiveja on tullut katseltua. Esim. tuolla noppioi normaaleja: Taunusreiter Weiterleitung Tuollahan on se nopean Zeissin läpileikkauskin, on aika häkkyrä. http://www.taunusreiter.de/Cameras/planar0.7-50mm.jpg siihen kai tehtiin Kubrickille kiinnitys ja oliskos himmenninkin piti saada asennetuksi... Ja kiinnostava sivu muutenkin: Taunusreiter Weiterleitung
Vs: mittaetsinkamerat Filmi M-Leicat (enkä myös M8) ja uusi Zeiss Ikon ovat oikein hienoja kameroita ja etenkin niiden objektiivit ovat poikkeuksetta hyviä. Osa mystiikasta ei lienekään mitään muuta kuin että objektiivit ovat vaan hyvin tehtyjä. Mutta hyvää lasitavaraa löytyy myös peilikameroihin. Mittaetsimessä on se huono puoli, että syväterävyyden arviointi pitää oikeasti oppia ajattelemaan. Sitä ei näe etsimestä kuten peilikameralla. Tosin peilikamerallakin syväterävyys pitää oppia tulkitsemaan, koska pieni etsinkuva ei kerro kaikkea. Teoriassa kai laajakulmista voidaan tehdä optisesti parempia ja jopa sellaisia, joita ei peilikameraan saa á la Hologon. Mittaetsin ei myöskään sovellu lähikuvaukseen ja se Leican 135mm lienee kinokoossa pisin edes jotenkuten käytettävä polttoväli - siis jos kameran pitää olla "normaalikokoinen". Mittaetsinkamera ei taatusti takaa "parempia" kuvia ja ns. perinteiset mittaetsimet eivät vaan sovi kaikille - tää lienee kolmas kerta tällä foorumilla, kun valitan kyvyttömyyttäni omaksua. Mutta siinä maininnassa lienee perää, että tietyntyyppisessä ad-hoc kuvauksessa Leica-tyyppistä kameraa ei vierasteta yhtä paljon kuin isoa järkkäriä tms. Toisaalta Rolleiflex on ehkä samalla viivalla nykyään, ei sitäkään oteta niin "vakavasti". Sen edessä saatetaan poseerata jopa pyytämättä Jos filmi on ok ja budjetit kohtuulliset, optista laatua kannattaa ehkä kokeilla myös Contaxin G-sarjalla, joka sopii toiminnaltaan myös meikäläiselle, aitoa mittaetsintä vierastavalle. Ei siis mikään "oikea" mittaetsin, paitsi teoriassa. Ja etsin joillekin horroria. Mutta erinomainen systeemi ja hienoja laseja puoli-ilmaiseksi nykyään.
Vs: mittaetsinkamerat Joo, se oli Canonin ennätys. Ja ilman muuta siihenastinen valovoimamestari kunnes Zeiss julkisti Phtokinassa 1966 kaiketi valovoimakilpailun lopullisesti päättäneen Contarexin Super-Q-Gigantar 40 mm f:0,33 -objektiivinsa. Tyyppinimen Q tulee sanasta Quatsch, jolla taidettiin viitata suurimman aukon toisarvoisuuteen suuriman käyttökelpoisen aukon rinnalla. T. Kerkko.
Vs: mittaetsinkamerat Joo Zeissilla saattoi toisinaan riittää huumorintajua, mutta sekin oli sellaista insinööri-asiaa... Mutta mitta etsinkamera on joissakin tilanteissa ihan korvaamaton. Hankin sellaisen aikanani ollessani mukan harrastaja teatteritoiminnassa ja halutessani kuvata dioja keinovalofilmillä. Siihen ei mikään peilikamera olisi kelvannut, mulla oli muuten silloin Leicaflex SL... hankin siis silloisen ainoan läpimittaavan mittaetsinkamerabn Leica M5 ja 1,4/35 Summiluxin ja kuvailin teatteria keinovalofilmilla, 160 ASA hieman alivottaen aj ylikihehittyäen 720 ASA ja kelpaa niitä edelleen esitellä. Aikanaan hankin lisäski Leica M4 ja siijhen 3,4/21 mm Super-Angulonin, jota edelleen pidän parhaana koskaan käyttämäni objektiivina.
Vs: mittaetsinkamerat Mä hurahdin mittaetsimiin löydettyäni kirpparilta Petri 7 S:n 12 eurolla. Sen kiinteä 45mm f/2.8-kakkula ei o ehkä mitään verrattuna Leicoihin, mut kiva tolla oli kuvailla. Lisäks se herätti aina ihmisissä keskustelua, milloin ollessa "museokamera" ja milloin "onks toi LEICA.. eiku ei mitään". Mittaetsimeen vaan rakastuu kun katsoo etsimen läpi, digijärkkäreiden tunnelietsimet vihertyy kateudesta. Nyt oon sit täydentäny Minolta Hi-Matic 7s:llä, josta maksoin 60e ja Zorki 10:llä, joka kustans kans 12e. Ton Zorkin ostin lähinnä koreen designin takia, sillä kuvaaminen ei kauheeta herkkua ole, mittaetsinkin on vähän sinne päin, pitäs säätää. Hi-Matic sen sijaan on mukava peli, valovoimaakin sen 45mm f/1.8-obiskassa riittää. Plussaa kyl ehdottomasti toimintavarmuudesta, suht pienestä koosta (menee hyvin rotsin taskuun) ja huomaamattomuudesta, ihmiset ei kato vihasina kun noilla räpsii. Tarkennus sujuu musta suht kätevästi, skarppeja kuviakin tulee. Hienojakin varmasti saisi, jos osaisi vaan ottaa
Vs: mittaetsinkamerat Mikä versio tuosta lasista? Itselläni on M5, eikä siihen saa niitä vanhempia ainakaan ilman modausta kiinni.
Vs: mittaetsinkamerat Tuo 3.4 Super-Angulon taitaa olla poikkeus. Siinähän on taaksepäin, lähes sulkimelle asti ylettyvä putki, joka tulee M5:n valotusmittarin varren tielle. Olisiko tuo 3.4/21 S-A muuten ainoa M-objektiivi, jota on tehty lähes suoraan R-bajonettiin? R-kameroissahan pitää sitten tuon 3.4-valovoimaisen Super-Angulonin käyttämiseksi lukita peili ylös, eikä se onnistu ainakaan Leicaflex SL2:ssa, SL:stä en tiedä. 4.0 Super-Angulon-R on sitten jo normaalimpi tapaus. -Topi Kuusinen
Vs: mittaetsinkamerat Mittaetsinkameralla on parempi kuvata himmeillä objektiiveilla, koska etsin on joka tapauksessa yhtä kirkas. Pimeässäkin se on peilikameroiden etsimiä kirkkaampi. Lisäksi himmennys hoidetaan yleensä objektiivista suoraan reaaliaikaisesti, jolloin himmenninkoneistoa ei laukaisussa tarvita. Tämä vähentää rungossa olevia huoltoa vaativia hilpakkeita, mikä on hyvä, koska rungon pitää kestää ehjänä kauemmin kuin objektiivien. Kun himmennyksen tekemiseen "etukäteen" yhdistetään peilikoneiston puuttuminen ja usein vielä mekaaninen koneisto ja valotusautomatiikan poissaolo, saadaan laukaisuviiveestä hyvin lyhyt. Laukaisuviive on siis aika, mikä kuluu laukaisimen painamisesta sulkimen aukeamiseen. Mitä lyhyempi suljinviive on, sitä tarkemmin saa tallennettua juuri sen mitä näkee kuvanottohetkestä päätettäessä. Tätä on kuuluisimmin käyttänyt hyväkseen Henri Cartier-Bresson, joka lanseerasi termin "ratkaiseva hetki". Toisaalta mittaetsinkamerat loistavat juuri pimeäkuvauksessa, koska etsin on kirkas. Valovoimaisten objektiivien tarkentaminen on mittaetsinkameroilla pääasiassa helppoa ja varmaa, mutta riippuu hieman mittaetsimestä. Sen tarkkuus ei aina riitä, mutta tällöin on useimmiten kyse halvemmista rungoista, johon on laitettu (hyvin) valovoimainen (tele)objektiivi kiinni. Yleensä tällainen objektiivi voi maksaa ehkä kymmenkertaisesti runkoon nähden. Mittaetsimen tarkkuuteen vaikuttaa paitsi mittakanta (etsimen ja peilin etäisyys toisistaan) sekä etsimen suurennus. Mittaetsin voidaan kyllä tehdä suuremmalla suurennuksella, jolloin tarkennus lisääntyy (esim. Voigtländer Bessa T), mutta käytännössä tämä tarkoittaa, että etsin ei enää kata laajempien polttovälien peittoalueita. Vastaavasti, jos suurennoksesta tehdään pienempi, tarkkuus pienenee, mutta yhä lyhemmät polttovälit saadaan etsimen peittoalueelle (esim. Voigtländer Bessa R4M ja R4A). Vaihto-objektiivisten mittaetsinrunkojen polttovälialue etsimessä on yleensä 28 tai 35 millistä 90 tai 135 milliin. Ainakin joidenkin runkojen etsimiin on saatavissa irrotettavia suurentimia tai pienentimiä, joilla jomman kumman polttovälipään tarkennus helpottuu. Objektiivien mukana tai erikseen on saatavissa erillisiä etsimiä, jotka kiinnitetään salamakenkään. Niistä tiiraileminen on mukavempaa, koska ne on isompia, mutta samanaikaisesti ei voi tarkentaa kuin näppituntumalta. Ellei katso samalla mittaetsimeen siis. Kunhan objektiivi on kytketty mittaetsimeen. Kaikki erikoislaajikset eivät ole, koska niiden tarkentamisessa ei kuitenkaan tarvi kovin tarkkana olla, paitsi ihan lähellä, johon ei kuitenkaan mittaetsin riittäisi. Toisaalta juuri erikoislaajisten sanotaan olevan parempia kuin peilikameroissa, joten jotain menettää, jotain saa. Mittaetsimien "anatomisista" seikoista johtuen lähimmät tarkennusetäisyydet ovat yleensä joitain kymmeniä senttejä, esim. 70. Tämä hankaloittaa yleensä vain laajakulmaobjektiivien lähietäisyyksille tarkentamista, lähinnä isolla aukolla. Arvioiminen on kuitenkin lähietäisyyksillä kohtuullisen helppoa. Kiinteäobjektiiviset tahtovat olla polttoväliltään jossain 28:n ja 50:n välissä. Monet ovat kivoja pelejä tutustua mittaetsinfilosofiaan, mutta järjestelmäkameran tai "kunnon" mittaetsinkameran korvikkeeksi niistä ei yleensä ole. Nopea salaman käyttö mittaetsinkameroissa on lähes poikkeuksetta hankalampaa kuin moderneilla peilikameroilla. Se onkin ehkä ainut syy, miksi minulla edelleen on myös peilikamera. Moottoriperiä ja makroilua varten on peilikamera myös yleensä kätevämpi. Ja jos haluaa jotain eri valonmittauksia ym skeidaa mitä niihin tungetaankaan runsaudenpulaksi ja hajoamaan. Jos käyttää salamaa hitaasti, eikä pikatilanteissa, pärjää mittaetsinkamerallakin hyvin. Synkka-aika tosin tahtoo olla hitaampi, esim. 1/125.
Vs: mittaetsinkamerat Toisaalta, ei läheskään kaikissa peilirungoissakaan ole syväterävyyden esitarkistusta. Joissain joutuu tyytymään suurimman aukon näkymään, joissain saattaa kyetä näkemään vaikutuksen, mutta samalla sommittelemaan käyttöaukolla, jolloin etsinkuva on himmeä. Periaatteessa, kuten mainitsinkin, vois mittaetsimen suurennuskerrointa nostamalla tehdä pitempiäkin objektiiveja. Se Bessa T:n näkymä vastaa käsittääkseni noin 300-millisen näkymää. Kyllähän siihen vielä heittäis helokehät vaikka kuuteensataan asti helposti... Mutta eipä taida senkään mittakanta kovin lähelle tarkennettaessa riittää. Ehkä Leica-suuruusluokan mittakannalla riittäiskin. Uusi Tele-Leica-M ? Polttoväliltään pisin taitaa olla se keskari-Mamiyan tele, onkos se nyt 150 vai mitä. Mut sen mittaetsin onkin pulassa sen kanssa lähietäisyyksillä isoimmalla aukolla. Mittaetsinkamera voi taata parempia kuvia tietynlaisissa tilanteissa. Mutta ei kaikenlaisissa. Varteenotettavia hyötyjä siinä kuitenkin on, ja niitä on tässä kannonnikon-maailmassa markkinarummutuksella reilusti aliarvioitu. Mittaetsinmarkkinathan ovat huomattavan pienet koko kameramarkkinoista. Varsinkin autofokuksen tultua 80-luvulla, jolloin mittaetsimet hävis pokkareista. Contax G on kyllä pirun hyvä ja hinta–laatu-suhteeltaan verraton mittaetsinjärjestelmä. Jos sietää autofocusta, elektronisuutta, suppeahkoa linssivalikoimaa (tosin zoomin saa kakkoseen jos mielii), pientä etsintä ja sitä, että etukäteistarkennus on joko mahdotonta tai kuriositeetinomaista. Ja sitä, että G-sarja ei näillä näkymin ole digiyhteensopiva. Ja ovatko jo poissa tuotannosta nuo filmilaitteetkin? Digiyhteensopivuus ja tuotannon epävarmuus olivat omalla kohdallani sivuseikkoja, mutta muut yllämainitut kriteerit painoivat vaakakupissa liiaksi. Olen eri kameraperinteen orja. Lompakkoni suruksi .
Vs: mittaetsinkamerat <SIZE size="100"](vittu että mä vihaan tätä Safaria, joka tyhjentää kaiken mitä on kirjottanu, jos kirjautuminen ehtii vanhentua ennenku lähettää)</SIZE> Ei ihan. Jotkut tunkee ittensä niin lähelle suljinta. M5:n ja CL:n mittari ottaa kiinni, Bessan "esisuljin". CLE:ssä osuu kans johonki sisään tai sitte obiska voi peittää peilin ikkunan. Jne. Ja sit on huhuja Minoltan tai Konican valmistamien linssien yhteensopivuudesta Leican runkojen kanssa tai päinvastoin. Cameraquest on minun lähteeni, sieltä kandee tarkistaa asia joka rungon kohdalla erikseen. Mut käytännössä nää on todella harvoja tapauksia ja yleensä todella syvään meneviä objektiiveja. Lähes kaikki on joitain tiettyjä erikoislaajakulmamalleja takavuosikymmeniltä, tosin piirroltaan legendaarisia. Mulla on Zeiss ZM Biogon 28, joka toimii sekä M5:ssä että Bessassa oikein hyvin, vaikka tuleekin jo tosi syvälle. Samoin toimi EP-kamerassa kokeiltu Zeissin 18-millinen. Ja sit on vajotettavat objektiivit, joita ei melkein mitään voi ainakaan kokonaan upottaa. Paitsi niitä voikkarin uusia, jotka ei paljoa edes vajoa.
Vs: mittaetsinkamerat Mittaetsimen koko etsinkuvaan nähden koitunee myös vähän ongelmaks pidemmillä teleillä, siis jos kinosta vain puhutaan. Mamiyan keskareihin tosiaan saa ainakin 150-millisiä. Isompaan kokoon saa sit pitempiä polttovälejä taas...
Vs: mittaetsinkamerat Joidenki huhujen mukaan Leicalla olis uus Noctilux piirustuspöydällä. Saas nähdä mimmonen siitä tulee, ku se uus summilux asph 50mm ei oo hassumpi
Vs: mittaetsinkamerat Niiden on kai järkevintä panostaa semmosiin tuotteisiin, joissa niillä on selkeä kilpailuetu. Zeiss ja varmaan voikkukin on vieny paljon asiakkaita. Niillä ei kummallakaan oo tarjota mitään vastaavaa. Konicalla oli se 1.2/50, mut sekin on aika harvinainen eikä ilmeisesti kovinkaan ihmeellinen, jos edes käyttökelpoinen, koska se ei oo kovin kallis. Noctiluxi ja Nokton 1.2 olis aika kova yhdistelmä . 3200-asana valottaen vois kuvata melkein missä vaan käsivaralta... Tosin siinä oliskin jo rahaakin aika paljon kiinni.
Vs: mittaetsinkamerat Varmaan on paljon muutakin, jos meinaavat olla kilpailussa mukana. Kuten muillakin. Ei kai tuo mikään ihme uutinen ole. kapa
Vs: mittaetsinkamerat Ei ehkä ihme uutinen, mutta saattaa kiinnostaa joitakin, koska vaikka sielä olisi paljonkin suunnitteilla niin on varmaan kiva tietää mitä. Jaksetaan sitä vouhottaa muistakin digi-uutuuksista, vaikka on selvää että sieltä tulee uutta tavaraa jatkuvalla syötöllä.
Vs: mittaetsinkamerat Joo ja eihän ne ihan hirmusen usein noita mallejaan uudelleensuunnittele. Noctiluxista en tiedä, kun en ole himoleicisti.
Vs: mittaetsinkamerat Totta, sinänsä itseänikään ei ko. kakkula kiinnosta, koska on joka tapauksessa selvästi budjetin ulkopuolella.
Vs: mittaetsinkamerat Kuten joskus aikaisemminkin on ollut puhetta, jäävät monet, kansankameroiksi luokitellut, mittaetsinkamerat Leicojen, Contaxien ja Bessojen varjoon. Ja mielestäni aivan turhaan. Parhaimmissa niistä oli kehittyneet optiikat 6 linssiä 5 ryhmässä kuten kuvan Minolta AL:ssä, tai 6 linssiä 7 ryhmässä kuten Olympus 35 SP:ssä. Samoin lisäominaisuuksia löytyi vaativalle käyttäjälle kuten Oly 35 SPn kuuden asteen spot-mittaus tai kohtaan kirkkauseroja erikseen mittausjärjestelmä CLC kuten minolta Hi-Maticin 7s -mallissa. Erilaisia ohjelukuun perustuvia salama-automaattikytkentöjä löytyi muiden lisäksi Canonet GIII 17 ja 19 -malleissa jne. jne. Tänä päivänä noita kameroita on myynnissä suorastaan halvalla. Ja vaikka huollattaisikin sellaisen (joka onneksi on vieläkin mahdollista), muodostuu kokonaishinta vallan siedettäväksi ottaen huomioon, kuinka laadukkaan kameran sillä hinnalla saa. Tuollaisella kameralla kuvaaminen on rauhoittavaa. Et voi vaihtaa optiikkaa, joten ei tarvitse uhrata vaivaa sen miettimiseksi riittääkö kuvakulma tai valovoima vai ei. Filmivalintasi on joko onnistunut tai ei, värejä tulee tai ei riippuen ihan siitä, mitä olet kameraan ladannut. Voit keskittyä kuvaamiseen. Se tuntuu - tiedättekö - joskus tosi mukavalta.