On maalareita, joiden työt voivat olla todella erikoisia. Joku todella suosittu ja kuuluisa maalari voi myydä kovalla hinnalla töitä joiden tekeminen onnistuu keneltä vain: esim maaliroiskeet tai kokonaan mustaksi maalattu taulu. Näitähän on. Valokuvaus on yhtä lailla taiteellista ilmaisua kuin maalaaminen, sehän on selvä. Täällä foorumilla on huomannut, että pitkän linjan valokuvaajia arvostetaan paljon. Joskus taisin nähdä jonkun foorumilaisen ottaman digikuvan, joka oli laadultaan heikko ja aiheeltaankin hyvin mitäänsanomaton. Kuva olisi voinut oikeasti olla lapsen ottama. Mutta koska sen oli ottanut tunnettu, arvostettu, kokenut valokuvaaja, niin kuvan kommentit olivat myös sitä luokkaa - eli todella arvostavia ja kehuvia. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Miten pitkälle tämä voi mennä tai on mennyt? Onko valokuvaajia, jotka voivat ottaa täysin mustan ruudun, laittaa sen esille, ja tätä kuvaa arvostetaan ihan hitosti?
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? Kyllä se usein noin on - ihminen vaan "toimii" niin.
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? Näkemykseesi olisi hedelmällisempää vastata, jos kerrot, mitä ymmärrät taiteella, miten olet perehtynyt siihen ja jos annat esimerkin arvostetusta kuvasta, jonka olisi voinut ottaa kuka tahansa.
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? Jos Picasso olisi ulostanut kankaalle, ohentanut tuotoksen urealla ja muilla ruumiineritteillä, olisi "teos" tällä' hetkellä lasivitriinissä arvokkaalla paikalla ihmisten ihailtavana ja maksaisi mittaamattomia summia. Taide....art.....? Kaikki kunnia niille harvoille jotka ovat sen saavuttaneet!
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? En voi muuta kuin vastata että: Taide kuvastaa aikaansa, taiteilija EI KOSKAAN voi olla "ajastaan edellä", ainoastaan yleisö ajastaan jäljessä. Se on osaselitys siihen että taiteilija myöhemmin nousee arvoon , kun "perässähiihtäjät" ovat oivaltaneet mistä hänen taiteessaan on kyse.
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? Otetaanpa esimerkki, jonka täällä valokuvaajat varmaan tunnistavat: Elina Brotheruksen muotokuva, valokuva Pekka Saurista. Kuvasta maksoi Helsingin kaupunki saman,käyvän hinnan mitä maksetaan maalatusta potretista ( ei ihan vähän). Monet nostivat kauhean mökän: Sehän on VAIN VALOKUVA ! Monet muut, jotka olivat tuntevinaan valokuvausta, kommentoivat: Tuollaisenhan saisi kuka tahansa kännykkäkameralla ! Kuvassa kuten muistetaan, Pekka istui tyhjässä kolmosen raitkassa, hailakka väriprintti kuvattu varmaan vanhalla rolleilla tms...'' KUITENKIN: Elina Brotherus on tunnustettu valokuvataiteilija. Siis kuva tilattiin sellaiselta. Pekka Sauri halusi olla moderni, siis halusi valokuvan. Kuva noudattelee muita Elinan kuvan estetiikkaa-hailea, yksityiskohdat eivät pomppaa ensimmäisenä. Jos ihan rautalangasta väännetään, on siinä myös kommentti pekan duunista Hesan kaupunkisuunnitteluhommasta: Pekka vastaa julkisesta liikenteestä, siis ratikassa. Ja niin edelleen. Moni tutkiessaan taidetta kommentoi: Eihän siinä ole mitään.. eipä kai, katsojan mielessä. Kommentti kertoo siten aika paljon kommentoijasta.
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? Teoksen selittäminen ei takaa taidekokemusta (lainaus). Kaikille ei aukene vaikka rautalangasta vääntäisi eikä taide sellaista saisi ollakaan. Teoksen/taiteen tehtävä on pysäyttää katselija tuntemaan ja aistimaan, impulsiivisesti. Taiteilijan on oltava valmis vastaanottamaan kaikenlaista kritiikkiä teoksestaan närkästymättä, narsistiset viittaukset toisten väheksymiseen ymmärtämättömyyden takia ovat oma lukunsa jota ei pidä taiteilijan arvostukseen sekoittaa. Taiteen ymmärtäminen voi tarkoittaa, että hyväksyy sen ettei ymmärrä, tai että ei yritäkään ymmärtää, ja nauttii tästä(lainaus).
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? laitoit itse esille sen eron mitä taiteita rahoittavat tahot haluavat: sen täytyy viihdyttää, antaa elämyksiä. Taiteilijan olemukseen kuuluu, ellei nyt ihan persaukinen ole, että tekee taidettaan omilla ehdoillaan. Hyvä esimerkki tästä on New yYorkilanen Rap artisti ja Graffiti maalari Jean -Michel Basquait (1960-1988) Hän oli Huumehemmo, Crackia ja kokkelia vetävä kadun kasvatti. Yritti hengailla näyttelyissä mutta heitettiin aina ulos, ei sopinut "piireihin". Hän tehtaili Graffiteja, ja kun joku tajusi niiden arvon, kutsuttiin gallerioihin tekemään niitä tilauksesta. Se oli hänen tuhonsa, oli varaa ostaa mömmöjä yhtäkkiä, niin paljon kun halusi. Nyt myöhemmin nämä galleriaGraffitit sekä kuvateokset hänen katutaiteestaan ovat aivan olennainen osa 80-luvun lopun Amerikkalaista kuvataidetta. Kuten sanoin, kannattaa miettiä, kuinka paljon on itse "jälkijunassa"
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? Voi kuinka kauheata - jotkut vielä arvostavat kuvia tekeviä ihmisiä ... voi voi .. Annetaan niille vielä oikein rahaakin "työstänsä" ! Aika hävytöntä - kyllä fyrkkaformulat, paskassa ajettavat rallit, kanon digitaalikuvaus (vaikka väkisin pinnalle nostettujen poppareitten perseistä) ym. idiotismi olisi <SIZE size="3"]IHAN KOKO</SIZE> junttikansalle paljon parempaa palvottavaa ... Korjatkaa nyt ihmeessä kauhea epäkohta !
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? Mitenköhän tämän sanoisi ettei kukaan loukkaantuisi? No sanon sen nyt sitten näin. Erästä Suomalaista kuvaajaa arvostetaan todella paljon vaikka sen kuvat on liian tummasävytteisiä vedoksia. Kummallista että vain yksi ihminen maailmassa, siis minä, voi olla sitä mieltä että arvostus on ylimitoitettua, hän kohdallaan. Ehkä se arvostus on jostakin kaukaa sitten hankittu joka ei kyllä kuvista ilmene. Mietin itsekkin usein "Mitenköhän pitkälle taiteilijan arvostus voikaan mennä?". On muunlaisiakin näkemyksiä minulla olemassa. Toivon että tämä näkemykseni ei eskaloidu.
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? Ei tämän "lehtiduunit" liian tummia ole, taiteilijalla on vapautensa...
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? En oikein ymmärrä, kuinka joitain ahdistaa toisten arvot ja arvostamiset. Jokainenhan saa itsekseen olla arvostamatta, arvostella tai arvostaa ihan mitä lystää. Ja vaikka muuttaa mielipiteitään joka 15 minuutti - kuten peruspuupeltokylddyristeillä onkin yleensä tapana. Hankkikaa aivoillenne ja sydämillenne sivistystä ja unohtakaa junttiegonne - heittäkää se vaikka suonsilmään ! Se on ihmisen oikea osa ja lahjakkaan velvollisuus. - E
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? Ei ne ole liian tummia. Niissä on aina valo mukana. Pitääköhän se Rembrandtista ?
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? Samoilla linjoilla, loukkaamatta ketään. Arvostan myös erilaisia näkemyksiä, samaa toivoisi toisiltakin.
Vs: Miten pitkälle taiteilijan arvostus voi mennä? Onko täällä joku puhunut ahdistuksesta jotain? Tais mennä multa ohi.